Sinebrychoffin museo

Luen tätä kirjaa varmaan kolmatta kertaa. Tai toista. Aion suuren osan kirjakaapissani olevista kirjoista lukemisen jälkeen antaa eteenpäin tai viedä kierrätykseen, mutta tämä on yksi  niistä harvoista, josta en aio luopua. Kirjat, joita aikoo lukea useamman kerran, niistä ei kannata luopua. Ajatella, että on olemassa kirjoja, joita haluaa lukea uudemman kerran. Enemmän on yleensä sellaisia elokuvia, mutta voi olla myös sellaisia kirjojakin. Uskon, että sitten jonain päivänä, kun saan lapsia, niin lasten kirjoja tulee olemaan enemmän kuin aikuisten kirjoja tai mistä sitä tietää, mutta näin uskon. Ja onhan olemassa aina kirjasto, mistä voi lainata ja palauttaa. Nyt ajauduin vähän sivuraiteelle. Anyways, hyvä kirja. Hyvä, että tekee jälleen mieli lukeakin kirjoja. Nuorena harrasti paljon lukemista, mutta nykyään on enemmän kuunnellut äänikirjoja. Nyt olisi kuitenkin mukavaa, jos voisi palauttaa itsensä lukemisen riemuihin, koska lukeminen kannattaa. Kirjoittaminen sekä lukeminen ovat molemmat tärkeitä aina silloin tällöin, pysyy muutama taito yllä ja voi saada lisää tietoa, taitoa ja keskittymisen kokemusta.

Töissä on tällä viikolla herkuteltu yhdellä jos toisellakin makealla.

Alkuviikosta käytiin ystävän kanssa ex tempore museoreissulla. Sinebrychoffin museossa. Kuvasin matkalla Bulevardin upeita taloja ja ajattelin, että pitää jokin päivä ajan ja toivottavasti myös auringon kanssa palata kuvaamaan niitä rakennuksia. Bulevardi on kanssa katu, jossa voisin asua. Oikeastaan suurin osa Punavuoren kaduista voisi olla mukavia, mutta IsoRoobertinkadun lisäksi Bulevardi on suosikkini. On niitä muitakin tosi kivoja.

Sinebrychoffin taidemuseo sijaitsee Bulevardi 40:ssä, jossa tämä panimoperhe asui. Ensin kävimme alakerrassa, jossa tutustuimme suvun historiaan. Museossa ilmeisesti oli tauluja sekä taide-esineitä, joita Sinebrychoffin perhe oli vuosien saatossa kerännyt. Huoneet olivat korkeita ja kaikki ympärillä olevat taideteokset, jotka olivat suurimmaksi osaksi muotokuvia sekä kattauksia, näyttivät todella arvokkailta. Museossa oli kuvaaminen kielletty, joten siksi sieltä sisältä ei ole kuvia.

Museokierroksen jälkeen kävimme ystäväni kanssa Fredrikinkadun ja Iso Roobertinkadun kulmassa sijaitsevassa Relove - kahvilassa, jossa olen monesti halunnut käydä, mutten ole koskaan viitsinyt vielä käydä. Nyt oli juuri sopiva hetki. Ja juuri sopivasti kello tuli kuusi, kun kuuden ja seitsemän välissä sattui olemaan tarjous, jolla sai banaanileivän herkullisella päällisellä sekä hyvää valitsemaansa teetä söpössä kannussa. Valitsin ruusu-vaniljateetä, joka oli miellyttävän makuista, vaikkakin aika jännää. Kannusta riitti kahteen ja puoleen kupilliseen teetä. Pitäisi kyllä juoda enemmän teetä, sitä harrastaa ihan liian vähän. Kahvilassa oli rauhallinen ja seesteinen tunnelma. relove on siitä erikoinen kahvila sillä se on puoliksi kirpputori, jossa myydään selvästi tietyllä silmällä valikoituja vaatteita.

- - - - - - -

Tänään mieli oli hetken maassa. Annoin hetken kyynelillekin vallan kotona käydessä. Sanotaan näin, että monet muut saivat paljon enemmän kuin minä, vaikka en ole sen arvottomampi kuin ketään muukaan. Vaikea selittää kierrellen, joten sanon suoraan. Kyse oli lahjoista, joita työntekijät saavat asiakkailta syksyn päättymisen ja vuoden loppumisen sekä joulun kunniaksi.

Yritin olla ajattelematta sitä, mitä muut saivat, vaikka olihan se aika tylsää - ei sanan todellisessa merkityksessä. Yritin koko ajan silti miettiä, että lahjat eivät ole tärkeitä, vaan ensisijaisilta asiakkailta ja työkavereilta saatu suora sanallinen tai sanaton kiitos ja kehu. Lahjat eivät ole tärkeitä, ihmiset ovat. Pitää muistaa, että on hyvä ja riittää ilmankin, vaikka sisäinen ääni meinaa parjata. 

Silloin ajattelen jonkin tärkeän ihmisen, oli se kuka tahansa, sanomaan, että on hyvä ihan sellaisenaan. Ei pidä ajatella, että jää jostain paitsi. 

En muutenkaan välitä materiasta, joten se ei mieltä herkistänyt vaan se, että ihmiset eivät muistaneet tällä kauniilla eleellä, vaikkei lahjoilla ole väliä. Tällä hetkellä muutenkin välitän enemmän aineettomista lahjoista. Aina kun itsekin valitsen lahjaa jollekulle, niin ajattelen aina, että sen pitäisi olla hyvin erityinen, että lahjan saaja voisi todellakin nauttia siitä tai tarvita sitä. 

Paras aineeton lahja on yhteisesti jaettu aika ja läheisyys. Konkreettisesti en tarvitsisi mitään muuta kuin ruokaa ja rahaa tällä hetkellä. Se raha ei tee onnelliseksi, mutta se edistää hyvän olon toteutumista ja keventää reilusti tietynlaisia taakkoja. Ja sitten voisi mennä vaikka ystävien kanssa ravintolaan, harrastamaan, kylpylään tai kahvittelemaan ja matkustella. 

Sain edes yhden lahjan ja arvostan sitä kuuhun ja takaisin, vaikkei kyse ollutkaan kuin kauniisti paketoidusta suklaasta. Vietyäni töistä keräämäni tavarat kotiin lähdin salille treenailemaan tonttulakki päässä. Nyt tulee salilta sellainen viikon tauko joulun ajaksi, mutta yritän tehdä pientä kehonpainotreeniä joka päivä. Salilla sain annettua kaksi korttia salin työntekijöille ja siitä tuli todella hyvä mieli, kun he olivat iloisia ne saadessaan. Onneksi antamisen ilo ja auttamisen ilo päihittää aina mennen tullen saamisen ilon. Pieni murjotus mielessä pyyhkäytyi tuulen mukana. 

- - - - - - -

Tänään alkoi joululoma, vaikka tuntui, että juuri siihen oli kolme viikkoa, mutta nyt se on täällä! Loma on erityisen tervetullut, koska viikonlopun aikana ei aina ehdi esimerkiksi unohtamaan työasioita. Nyt kaivataan nollausta arjesta ja sitä kestääkin parisen viikkoa. Todella huikeaa! Vaikka olen edelleen kateellinen, joka saa viettää pari viikkoa tai ylikin jossain kivassa lämpimässä paikassa. Vahvasti näyttää siltä, ettei tänä talvena tulisi lunta lainkaan, vaikka vielä pitää peukkuja pystyssä. 

Tänään pitäisi purkaa salikassista treenikamat ja pakata se mahdollisesti seitsemän päivän varalta, vaikken ole ollenkaan varma, mahtuuko sinne tavarat takaisin, kun pahoin pelkään matkalta palatessa tavaraa olevan hieman enemmän kuin mennessä. 

Haluaisin ottaa yhden tai pari kirjaa, tabletin, johdot tabletille ja kännykälle, juomapullon tottakai, tarpeelliset arkivaatteet ja jonkinlaiset juhlavaatteet. Muutama pussi teetä. Äidin luo matkustan Turun seutuville, Kaarinaan mistä olen kotoisin, ja aina sinne matkustaessa ei oikeastaan tarvitse huolehtia pyyhkeestä tai ruoasta. Muutaman hygieniatarvikkeen tarvitsen. Tarpeen mukaan äidiltäkin saan lainata vaatteita ja jotkut vanhoista vaatteistani ovat saattaneet vielä jäädä sinne. 

Äidin luona aion luultavasti läpikäydä aika monta paikkaa ja siistiä. En voi laittaa äitiä heittämään tavaroita pois, mutta voin auttaa järjestämisessä. Joissain asioissa olemme kuin yö ja päivä, mutta onneksi se ei aina haittaa, koska joissain asioissa olemme hyvinkin samankaltaisia. Samankaltaisuuksia löytyy sitä enemmän mitä enemmän vanhenee. 

Äidin luona aion myös hakea vanhat pikkulegot varastosta. Rakennella veljeni kanssa. Luultavasti äiti laittaa kanssani leipomaan. Tällä kertaa yritän keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtuu ja olla läsnä enemmän. En kyllä tykkää katsella töllötintä enää, silloin kun on toisten seurassa. Silloin ei viitsi visuaalisesti ärsyttää puheyhteyttä. 

Joskus ystävien kanssa on helppo jutustella leffaa katsellessa, mutta useimmiten silloin miettii jälkeenpäin, että mitähän siinä leffassa tapahtuikaan. Toisaalta olen myös nähnyt tosi suuren osan elokuvista, niin tällä hetkellä ei tee mieli katsoa mitään uudestaan. 

Pitää muistaa joka päivä treenata ja ainakin joka toinen päivä käydä lenkillä. Kaikenlaista. Joulupäivänä veljeni kanssa menemme isän luokse käymään ja toivon myös näkeväni yhden ystäväni. 

Nyt kuitenkin siivoamaan, pakkailemaan, heittämään tavaroita kierrätykseen, vaikka oikeastaan tekisi mieli hetken vain pelata lego-peliä. Huomenna vähän yli yhdeksältä lähtee bussi Kampista, joten olen Turussa perillä ennen keskipäivää.