Ulkoilua ja back to Helsinki

Vähän erilaiset nämä maisemat vuosi sitten, kun oli lunta. Nämä kahdeksan päivää olivat pisin aika, jonka olen viettänyt entisellä kotiseudulla joulun aikana. Piti palata vasta sunnuntaina eli olla yhdeksän päivää, mutta jokin Helsingissä veti niin kovasti takaisin, että piti jo palata. 

Palata takaisin myös "ruotuun". Joulu on kerryttänyt kolme kiloa, mutta enemmän aikaa kuluu siihen, että saa nassun taas puhtaaksi. Kehittynyt muutama epäpuhtaus iholle. Luulen, että paino putoaa kyllä nopeasti, mutta se, että saa takaisin sen keveän olon, niin siihen menee enemmän aikaa. Väistyy piparit, kakut ja pullat keittiöstä houkuttelemasta ja tulee jälleen juotua enemmän vettä ja vähemmän kahvia. Ajattelin aloittaa teen juonnin runsaampana, koska saan joka päivä nukuttua tarpeeksi, joten ei pitäisi olla kofeiinin puutetta sen suhteen. Toki on vain niin tottunut kahviin, varsinkin kun on lipittänyt sitä vähän enemmän viime päivinä äidin luona ja velikin aina veti jostain ylimääräisen kahvittelun, jota itse ei tekisi. Kahvittelun pitäisi olla nautinnollinen elämys ja antaa rauhassa sen tunteen, mikä siitä tulee, levitä kehoon. 

Kaipasin paljon myös salille, siellä olevia ihmisiä, liikkumista ja treenaamista. Ei ole tullut paljon liikuttua perjantaipäivän ulkoilun lisäksi.

Kokeilin myös ulkokuntosalia, mikä ei ole mitään verrattuna oikeaan, mutta keho kaipasi niin paljon liikettä, että mikä tahansa kelpasi. Ties kuinka moneen päivään aurinko näyttäytyi, kun on ollut niin pitkään harmaata. Ihanaa, että aurinko tuli vetämään ulos.

Luulen, että nämä maisemat vetivät puoleensa, mutta kyllä muutama muukin asia Helsingissä vetää puoleensa tätä tyyppiä, jonka ei koskaan pitänyt Helsinkiin muuttaakaan. Ennen kuin se vei pikkusormen mukana koko käden. Katajanokasta Tervasaaren kautta Kruunuhaan läpi Hakaniemeen on ihanaa kävellä. Ja aurinkoisella pikkupakkasella varsinkin. Kaipaan myös talvisia maisemia Kaivopuistossa. Nämä kuvat olen ottanut varmaankin vuonna 2016, jolloin kävelin Eirasta asti ja kävin Uunisaaressa. Niin nättiä, kun aurinko heijastui peilityynestä vedestä. Siihen hetkeen silloin joksikin aikaa seisahduin. Katsonpa, löydänkö postauksen siitä. #joulun jälkeen

Eilen illalla piti olla kaikki tavarat pakattuna, kun puoli kuuden aikaan pari ystävää, joita en ollut varmaan vuoteen nähnyt, tulivat hakemaan autolla ja kävimme Varvintorin Cafe Manuelassa juomassa teetä ja höpöttelemässä. Onneksi ei koskaan tarvitse hyvien ihmisten kanssa ajatella, että mitä sitä juttelisi tai onko liian kauan siitä, kun ollaan viimeksi juteltu, kun juttua tulee ihan luonnostaan. Heitä ei paljoa näy, kun asuvat Jyväskylän vieressä, mutta jospa tänä vuonna pääsisi käymään Jyväskylässä.

Seitsemäksi menin juna-asemalle odottamaan ystävääni, joka asuu Turussa. Hänkin käy toisinaan Helsingissä, muttei kovin paljoa silti nähdä. Tehokas höpöttelytunteroinen ja sitten kävelin bussiasemalle kolmen kapsäkkini kanssa ja nousin Onnibussin kyytiin puoli yhdeksältä. Vähän vaille yhdeltätoista saavuimme Helsinkiin. Oli jotenkin jännä tunnelma, kun oli ollut "niin kauan" poissa. Fiilistelin Helsinkiä, laitoin suomalaista kevyttä rokkia soimaan kuulokkeista. Katselin ympärilleni hymyillen laskeutuessani metroportaita alas. Hymyilin ballerina-keksille, joka oli metroportaiden välisellä tasanteella hätäpysäytysvetokytkimien päällä. Metrossa oli aika paljon ihmisiä, en ollenkaan ymmärtänyt, että oli lauantai-ilta. Jotkut olivat menossa jonnekin, minä olin vasta saapumassa takaisin joulua viettämästä.

Hakaniemessä poistuin metrosta, hymähdin edelleen oleville tietöille metrostapoistumistason edessä, jotka eivät olleet liikkuneet mihinkään suuntaan. Nuuskutin ilmaa, katselin hymyillen Kallion kirkkoa mäen päällä. Sisällä tuntui sellainen kiva kutina, kun oli tullut takaisin kotiin. Astelin hitain askelin mäkeä ylös, kunnes käänsin avainta ovessa.

Pudotin laukut lattialle ja vein kotona odottaneet roskat kierrätykseen ja laitoin kulhoon jääneen homehtumaan rupeneen puuronlopun roskiin ja kulhon likoon. Mietin, että viime kahvista oli viisi tuntia aikaa, joten olisi vielä tunti tehokasta aikaa siivoilla.

Ajattelin jo matkalla, josko kääntäisin sängyn ja vaihtaisin yöpöydän paikkaa ja mietin myös, häiriintyisivätkö naapurit, kun kello oli jo yli yksitoista. Noista kahdesta ei lähtenyt paljon ääntä, eikä asiaan kulunut paljon aikaa, joten päätin toteuttaa pienen suunnitelmani. 

Rumsteeraan aika useasti, täytyy myöntää. 

Mikäs siinä, kun se on mahdollista ja vaihtelu aina virkistää. 

Vaatteet löysivät tiensä laukuista ja lattialta joko kaappiin tai pyykkikoriin. Useimmiten pyrin siivoamaan ennen matkalle lähtöä, että olisi kiva tulla siistiin kotiin matkan jälkeen, mutta tällä kertaa ei vain ehtinyt. Perjantaina loppui työt aikaisin, töiden jälkeen kävin salilla, pakkailin ja lauantai-aamuna pakkailin vielä lisää ja bussi lähti yhdeksän kieppeillä aamulla. Hygieniatuotteet menivät kaappiin. Pari joulumuorilta saatua mattoa meni lattialle ja uusi tyyny sänkyyn, kun vanha oli kova ja muhkurainen. Kävin vielä suihkussa urakan jälkeen. Kun näen jonkin mission, niin teen sen mielelläni kerralla loppuun, kun on aikaa. En lopettanut ennen kuin tuli valmista.

Olen iloinen, että sain luettua Hippo Taatilan Isipappabluesin matkan aikana toisen vai kolmannen kerran, kun on tosiaan pitänyt lisätä lukemista. Sain joulupukilta tämän kirjan, johon aion seuraavaksi paneutua, vaikka sitten illalla.

Teetä ja puuroa. Aiemmin tosiaan jo kerroin teenjuomissuunnitelmistani. Luultavasti tulee juotua kerran päivässä kahvia, minkäs sille voi. Tänä aamuna käänsin pöydänkin toisinpäin. Onpa kivan näköistä, kun on siisti asunto.

Nyt pitäisi saada jotain aikaan. Kääntää pikkuhiljaa unirytmiäkin takaisinpäin, koska kahdelta yöllä on oikeasti niin väsynyt, että alkaa näkyä silmissä, vaikka saisikin nukuttua kymmeneen asti yhdellä heräämisellä välissä. Pitäisi lähteä salille ja käydä Jätkäsaaressa. Missähän se aurinko on?

Kävellä voi toki muutenkin, mutta on aina kivaa, jos aurinko on vauhdittamassa ulos lähtöä ja ulkona on vain niin kiva käpsytellä, kun aurinko on taivaalla antamassa valoa. Toki olisi kiva, jos olisi sitä luntakin. Ehti tulla pari pakkaspäivää ja pieni kuura, toivottavasti ei ollut siinä. 

Mukavaa sunnuntaita! Nyt salikamat kassiin ja salille moikkailemaan tyyppejä, joita en ole nähnyt viikkoon. Luultavasti ovat huomenna paremmin paikalla, mutta anyways. Tekisi mieli ottaa pienet päikkärit, mutta ei ja ei. Nyt pitää mennä kuntoilemaan ja nakkaamaan joulukilot viemäristä alas!