Intoilin vähän ennen joulua Pincho Nationista, johon tutustuin Turussa käydessäni serkkuni valmistujais-/synttärijuhlissa. Todella mukava paikka ja hauska app sekä ruoka. Pitää kokeilla joku päivä tätä Helsingin samanlaista. Pitää vain löytää joku, jonka kanssa käydä siellä. Punavuoressa kyllä, lempikadullani Iso Roobertinkadulla löytyy tämä. Seuraan yhtä Helsinki-kuvaajaa instagramissa ja toinen oli kuvannut tätä katua juuri tuosta Svengin kohdalta ja mikäs muu siinä komeilikaan vieressä. Toisaalta olen kulkenut monesti tuon ohi, mutta vasta käydessäni kyseisessä ravintolassa Turussa en vain kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Helsingissä oli Lux-valonäyttely neljännestä kahdeksanteen tammikuuta. Vuosikin vaihtui hyvin rauhallisissa merkeissä. Kävin katsastamassa yhtenä päivänä salin jälkeen Luxin aloittaen Tuomiokirkolta. Jonkin aikaa piti jonottaa valonauhatunneliin ja seuraava jonotuspaikka tuli heti sen jälkeen valonäytökseen, jota ei suositeltu lapsille. En huomannut siinä oikein mitään kovin pelottavaa, mutta ymmärrän, että herkkä ja mielikuvitusrikas mieli saattaisi voida nähdä asiasta painajaisia, kun lonkerot liikkuivat puussa seinää vasten valaistuna. Näytöksen jälkeen ihmislauma kulki Kaisaniemeen, jossa oli lamppupolku. Reitti jatkui vielä vasemmalle ison valoteoksen jälkeen Töölönlahden ympärille, mutta en viitsinyt sinne lähteä, kun tuntui jo kylmältä ulkoilma ja sinä päivänä varoin kovasti, etten olisi missään nimessä kipeytynyt enempää. Ennen joulua kummitteleva yskä ja oudosti pää alaspäin vuotava nenä saattaisivat äityä ties miksi.
En mennyt seuraavana päivänä katsomaan loppua valojutuista, mutta viime vuonna olin siellä, minne se reitti johti. Varmasti siellä olisi ollut erilaisia taideteoksia, muttei vain huvittanut kulkea ihmismassassa yhtenä kylmimmistä päivistä tänä talvena.
Viimeisenä lomapäivänä, tämän viikon maanantaina, loppiaispäivänä, matkustin junaisella Keravalle tapaamaan ystävääni. Oli aika selvää, etten olin loman aikana käyttänyt vain pitkän matkan busseja, kun junapaikalle istuessani yritin etsiä automaattisesti turvavyötä sitä löytämättä.
Ystävän luona oli mukavaa, sai vaihtaa kuulumisia ja näki edes vähän lunta, kun Keravalla oli muutama sentti enemmän lunta kuin Helsingissä. Siellä oli myös tosi kauniita liiloin valoin koristeltuja puita yhdessä risteyksessä. En saanut niistä kunnon kuvaa.
Kuva maitopurkista matkalla Keravalle. Tällä viikolla olen tehnyt yhden huomattavan muutoksen ruokavaliooni: en syö enää päivittäistä rahkataskuani. Joulusta asti myös olen ollut täysin kala-kasvis eli hylännyt myös siipikarjan, mutta nyt kun olen töihin palannut, niin ajattelin, etten syö nälkääni enää roiskeläppiä tai muutakaan sellaista, jotka ovat täynnä ties mitä, mitä ei halua ajatella. Olen siis täysin gluteeniton kala-kasvisruokailija. En tiedä, mitä mieltä olen tällä hetkellä kananmunista. On kuitenkin ollut muutaman päivän aika pian Turusta palattua alkanut himo juoda maitoa.
Kerava-päivänä join litran maitoa. Siis miten helppoa onkaan juoda litra maitoa päivässä. Hyvä etten ostanut toista purkkia samana päivänä, varmaan olisin juonut senkin.
Lisäksi se ei ole tavallista maitoa eikä laktoositonta maitoa, vaan lievästi makeaa hyla-maitoa. Yhtenä päivänä, kun en rehkinyt kovasti salilla etsin pientä maitopurkkia Lidlistä, mutta kun siellä ei myydä pieniä, niin otin koko litran. Onneksi näissä on nämä kierrettävät korkit, niin niitä on helppo kuljettaa. Lisäksi se on 67 senttiä litra! Valion vastaava tavallinen maito on varmaan kaksinkertainen hinnaltaan. Täysin laktoositon yli kolminkertaisella kustannuksella! I'm lovin it.
Minulla on näitä buumeja.
Ai niin, se millä olen salia ennen olevan rahkataskun plus juotavan skyrin korvannut on banaani ja maidoton marja-hedelmäsmoothie. Salilla ei tule nälkä eikä heikotus. Kun tähän tottuu ja on jo jonkin aikaa tottunut, niin ei enää kaipaa sitä kuulemma kovin sokeri-voi-kaloripommia, vaan on tyytyväinen, että pärjää ilmankin ja on osannut sen jollain korvata. Lisäksi tuntuu, että olo on hieman keveämpi. Olisi tuntunut varmaan ennemminkin, mutta kerron siitä ihan kohta. Illalla, jos on ollut vielä vähän ennen nukkumaan menoa nälkä, niin olen syönyt kulhollisen kaurapuuroa. Kasvojen iho palautui uskomattoman nopeasti tosi kivaksi jouluherkuttelun jälkeen, enkä ole koskenut sokeriin joulun jälkeen paitsi tänään nyt söin yhden pienen kuivakakkupalan, kun oli työkaveri leipassut.
Töihin oli ihana palata, nähdä kaikki työkaverit ja ihanat asiakkaat, sosiaalistua monta tuntia päivässä sen sijaan, että lomalla etsi milloin mistäkin sosiaalisuutta. Ensimmäisenä työpäivänä tiistaina kävin hierojallakin, kun hänkin oli myös palannut sorvin ääreen lomalta. Sen jälkeen ja sinä päivänä ei kyllä ole ollenkaan tuntunut mikään lihas kovin jumiselta, vaikka kyllä rintarankaa selän puolella piti jonkin aikaa vaivata, kun olin edeltävänä päivänä lisännyt rintalihasvastusta parilla tasolla ja tuntui rinnassa ja olkapäiden etupuolella se, että lihaksia oli rasitettu. On kyllä aivan totta, että lomalla ollut paikoittainen lihaskipu siellä sun täällä saattoi johtua enemmänkin liiasta rötväämisestä, vaikka palasinkin Turun jälkeen salitreenin pariin kovempaa kuin ennen. Viimeiset kolme päivää on mennyt lempeämmällä tasolla ja yhtenä näistä päivästä salitreeni tuntui hämmentävältä heti aloittamisen jälkeen. Syy siihen seuraavaksi.
- - - - - - -
Laitan tähän väliin yhden asian, joka on vaivannut kuluneella viikolla, mutta vaivasta olen päässyt eroon onneksi. Viime perjantaina alkoi yhtäkkiä tuntumaan kipua vasemmalla puolella alhaalla ja ylhäällä ikenessä ja tuntui, että kipu ylsi korvaan asti. Tulkitsin sen aika nopeasti hermosäryksi, joka on peräisin alahampaasta, josta oli syksyllä lähtenyt aika iso pala. Nyt se yhtäkkiä alkoi reagoida.
Hampilääkäri as my mama says.
Minulla on ollut monia vuosia hammaslääkäripelko, joten en sen takia silloin asiaan reagoinut, vaikka näin jälkikäteen haluaisin, että olisin aina parin vuoden välein tai jopa vuoden välein käynyt tarkistuttamassa hampaani, koska mitä pidempään odottaa, niin sitä enemmän tuhoa ehtii syntyä. Tänä vuonna aion saada koko purukaluston kuntoon ja päästä kahdesta ylimääräisestä hampaasta eroon.
Hermosärky tuli aaltoillen kolme tai neljä kertaa päivässä ja kesti kerrallaan vartista puoleen tuntia, joten ajattelin, että jospa se loppuu. Pahinta oli, kun se yllätti juuri silloin, kun olisi pitänyt alkaa nukkua ja kerran herätti yölläkin. Muutaman kerran söin särkylääkettä ja töissäkin sain särkylääkkeellä selvitä, kunnes tajusin vain, että särkylääkkeet ei siihen hermokipuun tehoa, enkä aio kivun kanssa elää. Pari kertaa ihan surkeana pidin jopa kylmää poskea vasten ja toivoin, että kipu pitäisi jälleen paussin.
Toisena työpäivänä, keskiviikkona, minua alkoi jo hieman pelottaakin, kun korvan lisäksi kipu tuntui puolittain kaulassa ja pelkäsin sitä, mitä hoitamattomista legoista sanotaan, että niistä voi bakteerit levitä verenkiertoon ja aiheuttaa jopa sydänkohtauksen. En koskaan leikkisi elämäni kanssa, joten minun oli aika kohdata pelkoni ja tänä vuonna minun vain täytyy saada hampaat kuntoon. Lisäksi huomasin Helsingin hammashuoltosivuston hintoja selatessani, että hinta ei ole todellakaan niin kova kuin luulin, koska osaksi en ole viitsinyt mennä sen takia hammaslääkäriin, kun olen luullut, ettei minulla ole varaa maksaa sitä. Onneksi ihana ihminen tarttui käsikynkästä ja matkusti kanssani päivystävään hammashuoltoon Meilahteen soitettuani sinne ja saatuani luvan tulla.
Päästyä perille ilmoittauduin luukulla ja sain kolmen sivun nivaskan täytettäväksi, jossa kysyttiin elämäntavoista ja mahdollisista allergioista. Minut kutsuttiin aika pian päivystysajan alettua sisään yhteen kolmesta huoneesta ja kerroin heti mukavilta vaikuttavalle lääkärille ja hoitajalle hammaslääkäripelosta ja että viime hammaslääkärikerrastani on enemmän kuin sallittu määrä vuosia ollut taukoa. He olivat ymmärtäväisiä ja kyselivät pelkoni mahdollista alkuperää samalla, kun olin istahtanut tuoliin, saanut tummennetut lasit silmilleni (oikeasti sellaisia ei viimeksi ollut), he olivat ottaneet kuvan hoidettavasta hampaasta ja odottaessamme kahden puudutuspiikin vaikutuksen alkamista (jopa ne puudutuspiikit ovat aika leppoisia, enkä pahemmin tunne piikkikipua).
Pelkoni pohjautuu luultavasti neljään asiaan:
1) siihen rapsuttavaan piikkiin, jonka ajattelemisestakin tulee kylmät väreet
2) odotushuoneessa istuskeleminen ja se haju, joka saa sydämen hakkaamaan nopeammin
3) viime hammaslääkärini ei käyttänyt edes hanskoja eikä huolehtinut omasta suuhygieniastaan eli ei käyttänyt myöskään maskia
4) viime kerralla puudutus ei ollut kokonaan vaikuttanut, joten tunsin osan operaatiosta ja muistan kyyneleiden valuneen poskillani
He olivat todella ystävällisiä ja lempeitä ja aika nopeasti tultuani huoneeseen ja kerrottuani suoraan pelostani aloin tuntea oloni heidän kanssaan turvalliseksi. Saan selkeitä viboja ihmisistä ja onneksi olen aina tykännyt muista lääkäreistä. Eikä se ole siinäkään, etten tykkäisi hammaslääkäreistä, se toisiksi viimeinen oli vain hirveä ja siitä varmaan jäi jonkinlainen trauma. Eniten traumaa on kyllä aiheuttanut se piikki. Anyway lääkäri totesi, että selvä reikä hampaassa, josta oli lähtenyt pala. Kipu johtui siitä, että reikä oli hermossa asti.
Hän kokeili puudutuksen vaikutusta alkamalla hommiin, enkä tosiaan tuntenut mitään. Sitä ennen hän kertoi, että kertoo jatkuvasti, mitä ovat tekemässä ja kyseli välillä vointia. Pyysi nostamaan oikean käden ylös, eikä vatkaamaan päätä, jos tuntisin kipua, ettei pora tekisi pahaa jälkeä ties minne. Vasta operaation jälkeen puoli naamaa tuntui hassulta ja oli erikoista, että vain toinen puoli kielestä oli turtana. Käsissäni olevaa pampulaa kyllä kieputin aika hermostuneen oloisena koko ajan ja koko kehoni oli ihan jännittynyt tuolissa, kunnes operaation loppuvaiheessa pystyin vihdoin ja viimein rentoutumaan ja huomasin, että lääkärikin katsahti jalkoihini, kun ne rentoutuivat.
Pienempää ja isompaa poraa käytettiin, lähempänä hermoa tunsin pientä kipua, mutta muutama sekunti sen jälkeen laitettiin väliaikainen lääkkeellinen paikka. Minun pitäisi soittaa omaan hammashoitolaani ja varata aika, jossa tehdään joko juurihoitoa tai päätetään hampaan kohtalosta, josko se hoidetaan vai poistetaan. Soittovarauslinja oli liian ruuhkainen, joten nauhoitettu ääni pyysi soittamaan maanantai-aamuna uudelleen.
Taisin päästä osasta hammaslääkäripelkoani ja kerroinkin siitä suoraan lääkärille ja hoitajalle. Pitää vain toivoa, että omassa hammashuoltopaikassa on yhtä ihania, helliä ja ymmärtäviä ammattilaisia. Luin kyllä ohimennen vuosi tai pari sitten, että nykyään hammaslääkäripelkoon kiinnitetään enemmän huomiota ja ilmeisesti jotkut hammaslääkäreistä ja hoitajista on saattanut käydä jonkinlaisen koulutuksenkin, jossa opetellaan kohtaamaan pelkopotilaita.
Puudutus kesti kolme tuntia ennen kuin alkoi osoittaa merkkejä siitä, että se on haihtumassa pois. Aika tehokas. Ajattelin sen jälkeen, että kaikki on hyvin, kunhan puudutus vain toimii. Onneksi en pelkää piikkejä, eikä ne satu (siis minulle). It's just a little pinch like they say. Seuraavana päivänä tuntui edelleen jonkinlaista tykytystä ja ihan kuin olisi korvatulehdus tai vastaava ja hieman kurkussakin tuntui, mutta tänään töiden jälkeen ja salilla käytyäni tuntui, ettei korvakipua enää ole. Kai sillä kestää hetki asettua taloksi. Ihanaa, ettei ole enää sitä hermokipua. En kyllä olisi jaksanut elää sen kanssa yhtään pidempään.
- - - - - - -
Tämä viikko on hampikivusta huolimatta ollut ihana ja sääkin on ollut aurinkoinen pitkän harmauden jälkeen. Ollut huikean ihanaa nähdä aurinkoa, kun se on ollut niin pitkään korkeintaan puolen tunnin harvinainen vierailija ehkä kerran neljän tai viiden päivän välein. Tällä viikolla se on paistanut monesti ja monta tuntia. Kyllä kerran pari viime viikollakin ennen loman loppua sai tuosta valopallosta nauttia.
Oli hurmaavaa, kun tänään salin jälkeen Karhupuistossa haistoin paloasemalta tulevan herkullisesti paahdetun kahvin tuoksun. Ei se välttämättä varmaankaan ole kahvin tuoksu, mutta siltä se omaan nenään tuoksahtaa.
Nyt on ensimmäinen viikonloppu sitten ennen loman alun, koska lomalla tuntui, että joka päivä on lauantai tai sunnuntai. Nyt vain suunnittelemaan, mitä kaikkea viikonloppuna tekisi.
Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti