Eilen oli ihana auringonpaiste ja ajattelin vain lähteä kävelemään ennen salia menemästä ratikan sijaan. Kävelin Kalliosta Hakaniemen rannan kautta Viiskulmalle, kävin hamstraamassa Roobertin Herkusta turhia karkkeja ja käpystelin takaisin keskustaan ja salille. On kyllä tullut niin paljon vedettyä karkkia ja herkkua napaan perjantaina ja lauantaina, että onneksi tänään ei tehnyt mieli yhtään herkkua paitsi todella terveellistä herkkua. Siitä kohtapian lisää.
Ajatella, että on tammikuun loppu ja nämä kasvit ovat jo hyvässä luulossa, että on kevät. Toisaalta on kyllä alkanut tällä viikolla aika monenakin päivänä tuntumaan keväältä.
Viiskulmalle kävelin Keskuskadun kautta ja Erottajan sekä IsoRoobertinkadun halki. Kuvasin arkkitehtuuria. Olen vain niin kiinnostunut Helsingin arkkitehtuurista ja jos muuallakin on yhtä kaunista arkkitehtuuria. En osaa nimetä näitä suuntauksia, mutta nämä vanhemmat rakennukset ovat todella kauniita pastellisävyineen, monine ikkunoineen, rajauksineen ja yksityiskohtaisine koristeluineen. Keväällä ja kesällä sitten ilmojen lämmetessä saattaa tulla joku megasuuri arkkitehtuuri-kävelypostaus.
Tuntui, että oli juuri kivan tuntuinen ilma kävellä. Varsinkin kun aurinko paistoi. Hain Espresso Housesta kahvinkin kyytipojaksi, kun alunperin ajattelin mennä ratikalla takaisin keskustaan, mutta kahvin haettuani ajattelin, että minähän kävelen takaisin.
Progress ystäväni ilmoitti, minkä aikosinkin ensin kirjoittaa. Pitäisi kyllä aina luottaa ensimmäiseen intuitioon tai tarkistaa sanakirjasta. Karkkiapa siellä vatsassa. En vain saa tuota alavatsaa kiinteytettyä samanlaiseksi kuin ylävatsan, mutta jospa jokin päivä. Tällainen vatsa on geeneissäni, minkäs minä asialle mahdan. Kävelin kolmesta viiteen kilometriä. En alkanut laskemaan, enkä siis tehnyt cardiota salilla ollenkaan, vaan otin aika iisisti, roikuin puolapuilla, tein ojentajat, hauiskäännöt sekä vastuskuminauhalla neljä liikettä ja roikuin renkaissa sekä hyppäsin narua.
Tilasin eilen illalla kiinalaista kotiinkuljetuksena, vaikka olin hakenut kaupasta kasviskeiton ja riisikakkuja iltaa varten, mutta nälkä oli kova ja mieli heikko. Olisi pitänyt tehdä juuri niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin, enkä siis kuunnellut omia ohjeitani ja podin tosi huonoa omaatuntoa sen jälkeen ja seuraavana päivänä, että sellaiseen rahojani laitoin, eikä ruoka ollut yhtään hyväksi keholle eikä mielelle ja se keitto ja riisikakut olisivat vieneet nälän pois. Juttelin asiasta ystäväni kanssa tänä aamuna hyvän tovin ja sain rauhoituttua. Opin jälleen kantapään kautta. Mietin vain, mitä kaikkea kivaa eilisen leffan ja kiinalaisen hinnalla oisin voinut ostaa, mutta turha sitä on oikeastaan enää murehtia. Tehty mikä tehty ja roskat viety jo silmistä roskakatokseen. Intuitioon tässäkin olisi pitänyt luottaa, eikä pyörtää ajatuksia siihen, mitä haluaa, vaan siihen mikä on hyväksi. Yksi kiva puoli siinä oli, että lähetti oli tosi ihana, tervehti hymyillen ja toivotti hyvää illanjatkoa ja toivotin takaisin. Iltanälkä on kyllä todella katala.
Kävin kuvitettuna tällaisen keskustelun tänä aamuna käytyäni kaverin kanssa nettikeskustelun. Halusin jogurttia mangososeella ja pähkinöillä, kun teki mieli jotain kevyttä eilisen illan tuhdin ruoan jälkeen, mutta olinkin muistamattani syönyt jogurtit ja piltit.
- Oh I really want that yoghurt with mango puree and nuts. *watches inside the fridge* - Oh but it's gone. I forgot that I ate it yesterday. I don't want porridge this morning. Have to go to buy ingredients from market.
- You are not going to shop! You will eat that damn porridge and be happy about it!
- Okhay, chill.. I will eat the porridge..
- And be happy about it!
- I will! Promise! Se-see *points her mouth grinning* - I'm already smiling.
- Good! I had enough about your whining last night and this morning.
- Sorry..
- I'm just saying what's best for you.
Eli olisi pitänyt kuunnella eilenkin tuota kovempaa ääntä, mutta se ei ollut eilen paikalla. Olisi jäänyt ruoka tilaamatta.
Sunnuntai meni aamu möllötellessä, kunnes tuli kiire brunssille keskustaan ennen kuin sen tarjoileminen loppuisi kolmelta. Taisin ehtiä pienet unosetkin nukkua. Kuusi astetta ulkona lämpöä ja niin keväisen tuntuista. Vaikka aurinko eilen paistoi taivaan täydeltä, niin kyllä se tänäänkin pääsi antamaan pilvien läpi valoa.
Oli niin keväinen olo, että vedin keväiset unelmanpehmeän vaaleanpunaisen takin ja viime syksynä syys-kevättakiksi hankkimani liilan takin päälle. Lisäksi vaaleanpunaiset kävelylenkkarit löysivät jalkaan ja aurinkolasit nenälle. Ja tietenkin ihana uniikki-huivi ♡
Huomasin tänään tämän siilin takapihalla.
Pitkään on harmittanut, etten koskaan voi käydä lounasaikaan Pauligin kulmassa, koska en ole töissä keskustassa, eikä työssäni muutenkaan ole lounastuntia erikseen. Onneksi Pauligin kulmaan on tullut vihdoin viikonloppubrunssi, niin saan edes maistiaisen siitä, mitä arkilounas siellä voisi olla plus kivat brunssilisät. Muutettuani Helsinkiin viisi ja puoli vuotta sitten haaveilin kovasti brunsseista ja kahviloihin tutustumisista, mutta valitettavan usein raha on este, jos sitä ei ole. Olisihan se erijännää, jos joka paikkaan vain marssisi sisään, eikä tarvitsisi maksaa mistään mitään. Aika nopeasti kertyisi budjetti kivoja lomamatkoja ja uutta asuntoa varten.
Anyway Pauligin brunssi olisikohan ollut klo 10-15 sisälsi brunssipöydän lisäksi puuro ja tuoremehu. Sain myös gluteenitonta leipää, kun pyysin. Croissanteihin ja hilloon en koskenut. Heidän gluteeniton leipänsä on ehkä parasta, mitä olen ikinä maistanut. Olen ennen jo todennut sen herkutellessani ihanilla Pauligin kulman lohileivillä. Lisäeurolla saa normaalin kahvin sijaan erikoiskahvin valitsemaansa maitoon valmistettuna. Täällä on ainakin viisi eri vaihtoehtoa, mihin voi pyytää spesiaalikahvinsa valmistettavan.
Aloin vihdoin lukea tätä kirjaa, joka on odottanut jonkin aikaa "kirjahyllyssä" eli eteisen kaapissa. Huomasin, että kertoo jonkin verran vanhemmasta ajasta, mitä en yleensä lukisi, mutta kyseessä on Eppu Nuotio ja hänen taitonsa kirjoittaa ihanin kielikuvin vain kaappaa mukaansa.
Happy girl tummy full of healthy food. Oli hyvä lähteä kivan brunssin jälkeen salille Aleksanterinkatua pitkin tallaillen.
Kyllähän se onnistui täydelläkin vatsalla. Aina toki riippuu, mitä vatsa on täynnä. Pauligin kulman brunssin jälkeen olo oli niin kevyt ja energinen, että piti päästä juoksemaan. Aluksi piti juosta kymmenen minuuttia kevyellä 8-9 kilometrin tuntivauhdilla, mutta sitten tekikin mieli juosta viisitoista minuuttia ja lopulta ei viitsinyt lopettaa ennen kuin oli juossut parikymmentä minuuttia. Viimeiset ja ensimmäiset viisi minuuttia kävelin ja sain lähes neljä kilometriä täyteen. Ei siis kai sittenkään mikään turha kiinalainen. Pitihän se polttaa poiskin. Haluaisin kyllä joka ikinen viikko nauttia viikonloppuna jonkun mielettömän ihanan terveellisen brunssin tai käydä ystävän kanssa jossain syömässä.
Tällainen mietelause tuli saunomisen jälkeen:
You can try to be
anyone you want to be.
anyone you want to be.
But one thing I don't understand.
Why do you wanna be someone else
when you can be yourself?
Nyt pitäisi mennä nukkumaan. Salilta kotiuduttua kaupan kautta siivosin, pesin tiskit, löysin avaimet siivotessa, kun ei ilman avaimia pääse pyykkitupaan pesemään pyykkiä. Heitin likaiset vaatteet pyykkikoriin odottamaan pyykkivuoroa ja ihan ok puhtaat kaappiin. Käänsin vielä sängyn ja yöpöydänkin 90 astetta. Nyt on siisti asunto, kahvi ladattuna valmiiksi aamua varten, kello ihan liikaa ja ei nukuta yhtään. Tai ehkä vähän, muttei millään malttaisi mennä nukkumaan, vaikka tälläkin hetkellä meinaa, että ehkä saan juuri ja juuri kuusi tuntia nukuttua.
Toivottavasti ei joulun alla alkanut yöyskä pääse häiritsemään, kun nuhattoman nuhan takia suolaliuosta valuu yöllä nenäontelosta alas ja aiheuttaa kipeän kurkun kanssa yskimistä, kun yrittää saada sen kummallisen liman pois. Mietin, josko maidolla olisi asian kanssa tekemistä, kun juuri joulun aikaan tai ennen aloin litkiä sitä normaalia enemmän. Vai olisikohan ollut vasta jälkeenpäin, mutta silti joululoman aikana. Hmm, jospa tämä ei parilla muutoksella lopu, niin aika käydä tutkituttamassa röörit lääkärin vastaanotolla. Tämän saa esille myös juoksutestillä, kun vähän rasittuu, niin alkaa yskittää ja rahista. Höh, eipä pitänyt laittaa tätä tänne loppuun. Infoan siitä, jos on infottavaa. Toivottavasti ei äidy oikeaksi flunssaksi. Eihän se toki ole kivaa lähes joka yö herätä yskimäänkään.
Anyway viikonloppu, minkä teit kun menit taas liian nopeasti! Tosin arkiviikkokin meni tällä viikolla nopeasti. Jospa ensi viikollakin.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
when you can be yourself?
Nyt pitäisi mennä nukkumaan. Salilta kotiuduttua kaupan kautta siivosin, pesin tiskit, löysin avaimet siivotessa, kun ei ilman avaimia pääse pyykkitupaan pesemään pyykkiä. Heitin likaiset vaatteet pyykkikoriin odottamaan pyykkivuoroa ja ihan ok puhtaat kaappiin. Käänsin vielä sängyn ja yöpöydänkin 90 astetta. Nyt on siisti asunto, kahvi ladattuna valmiiksi aamua varten, kello ihan liikaa ja ei nukuta yhtään. Tai ehkä vähän, muttei millään malttaisi mennä nukkumaan, vaikka tälläkin hetkellä meinaa, että ehkä saan juuri ja juuri kuusi tuntia nukuttua.
Toivottavasti ei joulun alla alkanut yöyskä pääse häiritsemään, kun nuhattoman nuhan takia suolaliuosta valuu yöllä nenäontelosta alas ja aiheuttaa kipeän kurkun kanssa yskimistä, kun yrittää saada sen kummallisen liman pois. Mietin, josko maidolla olisi asian kanssa tekemistä, kun juuri joulun aikaan tai ennen aloin litkiä sitä normaalia enemmän. Vai olisikohan ollut vasta jälkeenpäin, mutta silti joululoman aikana. Hmm, jospa tämä ei parilla muutoksella lopu, niin aika käydä tutkituttamassa röörit lääkärin vastaanotolla. Tämän saa esille myös juoksutestillä, kun vähän rasittuu, niin alkaa yskittää ja rahista. Höh, eipä pitänyt laittaa tätä tänne loppuun. Infoan siitä, jos on infottavaa. Toivottavasti ei äidy oikeaksi flunssaksi. Eihän se toki ole kivaa lähes joka yö herätä yskimäänkään.
Anyway viikonloppu, minkä teit kun menit taas liian nopeasti! Tosin arkiviikkokin meni tällä viikolla nopeasti. Jospa ensi viikollakin.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti