Olin unohtanut laittaneeni kuvia viime viikonlopulta. Tai unohtanut, etten ollut jo niitä laittanut. Ei se mitään. Olin jälleen käpystelemässä lempipaikassani ja nautin vapaapäivistä. Ekat vapaapäivät viikonlopun jälkeen olivat hieman kummallisia. Tai siis hyviä olivat, mutta tuntui hämmentävältä olla ekaa kertaa jälleen menemättä sinä päivänä töihin, kun oli juuri neljä päivää ollut töissä ja sitä ennen kaksi ja puoli viikkoa lomalla.
Hyh, maistoin jotain lievästi vanhentunutta omega-3-kalaöljyvalmistetta, missä pitäisi olla sitruunaa ja se on sellainen versio, jota laitetaan pipetillä poskien limakalvoille. Mutta voi että se haju oli vaeil! (lausutaan noin, en ole varma kirjoitusasusta). Ihan kuin olisi nuolaissut märän koiran ties mitä ja se haju jäi käsiin kiinni! Hyiiii!
Viikonloppu meni rötvätessä ja alkuviikkokin hyvin väsyneissä tuntemuksissa. Sunnuntaina tein sunnuntain kunniaksi itselleni banaanilettuja ja söin ne kahdessa erässä. Illalla teki salin jälkeen vielä mieli vähän makeaa ja kun ei oikein ollut rahaa kauppaankaan, niin ystävä ehdotti, että tekisin kauralastuja. Ajattelin, että sitä gluteenitonta leivontamixiä onkin pitänyt kokeilla ja kaapissa sattui olemaan juuri sopivasti 50 grammaa voita ja pöydällä käypiä kananmunia. Siispä tein 2,5 pellillistä kauralastuja illalla yhdeksän kymmenen aikaan, söin niistä kolme ja vein loput töihin. Sielläkin niistä tykättiin ja kehuttiin. Oli mukavaa.
Tiistaina tili tuli ja tili meni. Viime kuussa kun kävi verokarhu, niin piti maksaa niitäkin laskuja, jotka oli jättänyt yli ja toki niistä oli ehtinyt jo maksumuistutustakin tulla. Laskin jo seuraavaan tilipäivään, että montako euroa on päivittäin käytettävissä ja yritän elellä sen mukaan. Tämän repun ostin sitä kaksi kuukautta kuolattuani ja tapeltuani vanhan salikassin vetoketjun kanssa joka ikinen kerta. Ajattelepa, kuinka ärsyttävää sellainen edestakainen liike on.
Repun ostopäivänä sain nauttia ystäväni ihanasta seurasta ja vaikka tällä kertaa emme menneetkään museoon pyörimään, niin juttelimme kahvilassa parisen tuntia vai jopa kolme. Ystävät ovat tärkeitä ja joskus riittää vain tuntikin. Yritän kirjoittaa tätä tälläkin hetkellä nopeasti, koska ystäväni, joka on saapunut Turusta Helsinkiin odottelee minua keskustassa. Voisin ehkäpä kirjoittaa tämän loppuun matkalla ja vain lähteä. Näin teen. Hän kysyi yöllä, menisimmekö matkamessuille ja sain uuden vuoden lahjaksi eräältä ystävältäni lipun messukeskukseen, niin ajattelin, että mikäpä siinä, koska seuraavat messut, joihin aioin osallistua ovat vasta huhtikuussa. Tänä vuonna on viidet messut tai festivaalit jollei jopa enemmänkin, eikä matkamessut olleet siinä listalla, mutta toisaalta ystävän seura kelpaa aina, enkä ole koskaan matkamessuilla ollut. Niistäkin varmaan laitan kuvia storyyn tai jopa kirjoitan niistä, jos oikein innostun.
Töistä kerron vain sen, että viihdyn tällä hetkellä todella hyvin ja saan pitkästä aikaa toteuttaa itseäni ja se jos mikä on aivan huippu tunne. Pimeitä aamuja pitää edelleen sietää ja aurinko on harinainen näky. Jos joku sanoo, että tulee vielä lunta, niin sanon, että ei kiitos. Saisi tulla jo kevät, olisi se kuinka pitkä tahansa. Talven ja lumen olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten. Nyt vaikka ulkona on harmaata, niin mieli on jo keväässä ja uusissa vaatteissa, joita ei ole varaa hankkia ja kaikki housut ovat haaroista ratkenneet, jollei ne ole jonnekin hävinneet.
Tällä viikolla on tosiaan ollut väsynyttä, mutta vihdoin torstaina joko metsäretken, ihanien työkavereiden tai muuten vain nousseen energiatason ja sisäisen valon noustua takaisin ylös tuntui, että "I got my mojo/groove back!". Alkuviikosta kävin salilla oikeastaan vain ostamassa tuon repun ja lähdin pois. Kävin myös tiistaina hierojalla ja selän ja niskan puolelta löytyi jälleen jumeja, joita en tiennyt siellä olevankaan. Ihana hieroja.
Torstaina sitten salitreenikin maistui ja tuntui, että pitkästä aikaa maistui. Olin oikein innoissani. En tapani mukaan pienen tauon jälkeen aloittanut uudestaan pienemmillä painoilla, vaan niistä painoista, joihin jäin ja käsipainoista kokeilin korkeampaa painoa, jota olen muutaman kerran kokeillut. Silloin kun tuntuu, että voimat palaavat takaisin, niin ne oikeasti palaavat takaisin. Keho on viisas. Joulun jälkeen alkanut kova treeniputki ilman lepopäiviä, niin keho vain sanoi stop muutamaksi päiväksi. Ja sitten piti pysähtyä muutamaksi päiväksi vain lepäämään ja juomaan maitoa. Jonain päivänä makasin vain sängyssä ja jumitin, eikä edes väsyttänyt. Makasin vain tekemättä mitään, kun oli niin buzzed fiilis. Jotkut tunnesanani ovat luontavampia englanniksi, joten toivottavasti ymmärrätte. Joitain sanoja on vaikea suomentaa oikein.
Olin jo pidemmän aikaa unelmoinut, että kävisin ennen salitreeniä Jungle juicessa ostamassa trendikkäästi smoothien ja joisin sen matkalla. Oli oikein kiva Matcha Monkey. Harmi vain pari suosikkiani, Pommi ja Maca my whey on poistunut heiltä. Joskus otin aina Maca my wheyn ja edelleen jotkut, joita myytiin samaan aikaan kuin sitä on edelleen myynnissä siellä. MIKSI AINA OMAT SUOSIKKINI HÄVIÄVÄT? Kysynpä vain. Aina ne tuotteet, joista pidän tai olen pitänyt on hävinnyt. Niitä on jo varmaan seitsemän, jotka ovat poistuneet vuosien varrelta markkinoilta.
Pari kaupunkiräpsyä. Mutta nyt ratikalla Kauppatorille!
Moiks ja kivaa viikonloppua!
Do you know what makes you happy?
All the little and bigger things?
All those acts and moments
when you can be yourself?
All the little and bigger things?
All those acts and moments
when you can be yourself?
Happiness can be created
with small steps
Never with big leaps
But sometimes happiness surprises you
And you can notice that
happiness grows inside you
It's been there from beginning
with small steps
Never with big leaps
But sometimes happiness surprises you
And you can notice that
happiness grows inside you
It's been there from beginning
- 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti