Matkamessut ja gluteenittomat kauralastut

Eilen sain ystävältäni viestin, että lähdetäänkö Matkamessuille samana päivänä ja ajattelin, että mikäpä siinä. Olin saanut toiselta ystävältäni sopivasti ilmaislipun ja seuraava mahdollinen messu, johon osallistuisin, olisi vasta huhtikuussa, joten ajattelin, että näin oli tarkoitettukin. Olin nähnyt tämän ystäväni kanssa, joka matkusti aamulla Turusta Helsinkiin silloin kun lähdin joulun vietosta takaisin Helsinkiin. Eli viime vuosikymmenellä! Kyllä tuo vitsi pian kuluu, mutta vain kymmenen vuoden välein sitä voi kertoa ihmisille, jotka on nähnyt viime vuonna. Kylläpä sitä kerrottiin silloinkin, kun 2000-luku vaihtui, mutta se olikin vähän isompi juttu, mutta tosin mie olin jonkin verran pienempi. Ala-asteella vielä hyvän tovin.

Muistan kyllä edelleen, kun markkoja vaihdettiin kassoilla euroiksi. Se oli niin jännittävää. Haluaisin kyllä käydä 20-vuotta sitten Kaarinassa, kun se oli vielä alkuperäisessä kuosissa, eikä niin hirvittävä kuin se on nyt. Toivoisin äitini muuttavan, ettei tarvitsisi nähdä enää niitä rumia kerrostaloja keskustassa, kun eivät siihen kuulu. Jotkut tykkäävät, mutta ne menivät alkuperäismaiseman päälle, joka on omasta mielestäni tosi surullista. Kaarinan piti olla pieni paikka ja nyt sinne muutetaan ulkopaikkakunnilta ja siitä on muodostunut ruma lähiö.

Anyhow. Tämä Turussa asuva ystäväni, jonka olen tuntenut nyt 30 vuotta on erittäin tärkeä minulle, yksi syy siihen on  juurikin se, että ystävyytemme on niin luja, että tapaamme muutamia kertoja vuodessa edelleen pitkästä ajasta ja välimatkasta huolimatta. Silloin kun asuin vielä Turussa tapasimme viikottain. Turussa oli pari hyvää puolta, mutta Helsinki voitti enemmillä hyvillä puolilla ja tällä hetkellä Turkukaan ei ole kovin kutsuva. Tamperettakin tuhotaan ratikkalinjoilla. Se oli niin kaunis leveine katuineen ja uusine liikennevaloinee. Pitäisikö muuttaa Kuopioon. Ei vaines. Tällä hetkellä Helsingissä ärsyttää vain jatkuvat tietyöt, joissa ei ole mitään pointtia. Tälläkin hetkellä, jos pitää lähteä aamuisin töihin tosi kiireessä, niin pitää kortteli kiertää, että pääsen ylipäätään ratikkaan tai metroasemalle. Ärsyttävää.

Anyhow, se angstista. Ei noista asioista pitänyt puhua alkuunkaan, vaikka ne kieltämättä mielen päällä jatkuvasti ovatkin. Kävin hakemassa ystäväiseni Kappelista, jossa hän oli juomassa teetä ja odottamassa minua, kun viimeistelin viime kirjoituksen. Sitten kävimme kipaisemassa Burger Kingistä evästä. Otin kupongilla juustohampparin ja pirtelön. Pieni välilasku. Eilen oli kyllä varsinainen herkuttelupäivä. Vehnää ja lihaa tuli syötyä, mutta olen juonut paljon vettä uudesta sporttikorkkipullosta, joita oli vain kaksi koko juomaosastolla, Poweradessa. No tänään en syö enää vehnää. Kyllä nuo eilen alkaneet naisten vaivat vaikuttavat aika paljon mielialaan ja mitä tekee mieli syödä. Eilinen ja edellispäivä oli energiantankkauspäiviä kirjaimellisesti. Energiaa tuli paljon ruoan kautta ja nyt on hyvä mieli, vaikkakin suoli tykkäsi kyttyrää, mutta nyt se saa taas olla rauhassa.

Menimme Burger Kingiin, kun etsimme MacDonaldsia, mutta se on tainnut jo jonkin aikaa olla hävinnyt. Juttelimme jonkin aikaa asioista ja paikoista, jotka ovat hävinneet tai jotka on korvattu jollain huonommalla vaihtoehdolla. Jos ei ole uudistuksia, niin miksi asioita pitää muuttaa ylipäätään. Juttelimme siitä, kuinka kaikki kivat paikat menevät konkurssiin tai ovat menneet. Anttila, Tiimari ja Filmtown ja tällä hetkellä jonkun sanan mukaan myös GameStop. Ihmiset hankkivat nykyään kaiken netistä, mutta esimerkiksi kaikkea, mitä Filmtownin valikoimassa on, ei voi löytää nettivideovuokraamosta. Palasin tähän asiaan. Taas.

Käpystelimme pitkin Aleksanterinkatua ja räpsin pari kuvaa. Koko viikko ollut harmaata. Turussa kuulemma paistoi aurinko lähtiessä ja puolessa matkassa alkoi tihuttaa vettä. Aika kalsea ilma kieltämättä oli eilen. Lähdimme autolla kohti Messukeskusta ja pyörimme hetken ennen kuin löysimme parkkipaikan ja kävelimme Messukeskukseen sokkeloisen Pasilan katuja pitkin.

Kiersimme ensin Matkamessut keskittymättä suuremmin unelmoimaan mistään erityisestä matkakohteesta. Oli jännää, kun katseli ihmisten liikehtimistä kojujen välillä; ihan kuin muilla messuilla he kulkisivat eri tavoin, erilaisessa muodostelmassa tai jotain vastaavaa. Ja mietimme myös, kuinka moni ihminen matkustaa toisiin maihin juuri esittälijän työn ammattikuvassa. Kaupungillakin oli tällä hetkellä enemmän turisteja kuin muita ihmisiä. Mietimme, jos se johtuu jetlagista tai siitä, ettei kaupungissa asuvia huvita olla ennen kello kahta kaupungilla. Tai sitten he kaikki olivat sisällä.

Kävimme katselemassa Stockmannilla vaatteita ennen kuin suuntasimme messuille. Matkamessujen ruokaosastolla olisi voinut viivähtää pidemmänkin aikaa, mutta sielläkin melkein kaikissa tarjottavissa oli vehnää. Ajattelimme kuitenkin, että belgialaiset vohvelit näyttivät sen verran houkuttavilta, että tilasimme sellaiset. Otin omani banaanilla, nutellalla ja kermavaahdolla ja oli aika överi-makeaa se nutella siinä, mutta aika makoisa paukku muuten. Ystävä otti apple pie - yhdistelmän.

Matkamessujen jälkeen menimme karavaani-messualueelle, joka ei ollut ihan sitä, mitä kuvittelin. Minulla ei ole karavaanielämästä kovin hyvää kuvaa mielessä ja lisäksi on se ärsyttävä karavaani-veisu olemassa. Kun on nähnyt vilahduksen kerran karavaani-ohjelmastakin, niin karavaani-elämä ei jostain syystä ole sytyttänyt. Sen olisi pitänyt olla paremminkin asuntovaunu-nimikkeellä toimiva messu, koska niitä siellä oli paljon. Hienoja uusia asuntovaunuja, -autoja ja busseistakin tehtyjä asuntoautoja. Olivat ihan eri kaliiperiä kuin se joskus sedältä lainaama, jolla matkustimme isän ja veljen kanssa Keski-Suomeen, kun olin lapsi. En ole varma iästä, ehkä 10-vuotias olin silloin. Silloin ei ollut niitä hienouksia asuntoautoissa kuin tällä hetkellä. Joidenkin renkailla kulkevien hintakin oli aikamoinen - hinta, jolla voisi ostaa hyvän renkaattoman asunnon jopa Helsingistä.  Toisaalta jotkuthan asuvat asuntoautoissa muutenkin kuin loma-aikoina.

Voisihan sitä joskus vuokrata asuntoauton ja olisi sellainen kuski, joka ei pelkäisi isoa autoa liikuttaa. Itsellä enempi haaveena patikointi ja teltan pystytys jonkun kallion päälle näkymänä järvimaisema tai muuta sellaista. En ole koskaan patikoinut.

Messut olivat ihan mukavat, mutta oli mukavampaa höpötellä ystävän kanssa messujen ulkopuolella.

Menin ratikalla kotio, nukuin tunteroisen päikkärit ja lähdin salille. Ajattelin aluksi, etten jaksa salilla mitään tehdä ja menin vähän kävelemään juoksumatolle niin kuin viime kerralla (edelliskerralla vedin kovan palautustreenin), mutta kaikesta luulosta huolimatta kävelin matolla viisi minuuttia, juoksin kymmenen minuuttia Kotiteollisuuden rytmin siivittämänä ja kävelin viisi minuuttia. Sen jälkeen vähän yskitytti ja kurkkuun sattui. Kun olin venytellyt ja rutustellut selkää hierontarullalla, niin maatessani siinä lattialla kuulin keuhkojeni rahisevan. Mietin jos tätä rahinaa kovin kauan jatkuu aina juoksujen jälkeen, niin pitäisi kai käydä lääkärillä. Minulla on jonkinlainen piiloflunssa jatkunut aika pitkään - muuten oireeton paitsi rasituksessa esille tuleva ja joskus iltaisin makuuasentoon mennessä. Nenäkin tippuu edelleen ja haju-ja makuaisti ovat edelleen todella lievät. Muistan maistaneeni ja haistaneeni kaiken paljon voimakkaammin. Mikähän tähän tepsisi?

Eilen illalla innostuin uudelleen tekemään lyhyen ajan sisällä kauralastuja ja ajattelin tänne jakaa ohjeen, jota käytän.

Gluteenittomat kauralastut

2 dl	Elovena - kaurahiutaleita (voi käyttää kokonaan gluteenittomia, jos on kova keliakia)
1 dl	sokeria
n. 1 tl	vaniljasokeria
1 rkl	Urtekramin yleisleivontamixiä
1 tl	leivinjauhetta
50 g	voita tai leivontamargariinia
1	kananmuna

1. Sulata voi mikrossa sopivassa astiassa (itse käytän isoa posliinikahvimukia ilman koristuksia (trust me, ei koristeellisia mikroon, räiskyy)), muutamat sekunnit riittävät. Kannattaa aina välillä katsoa, ettei ala porisemaan tai kuivahtamaan. Yhdistä kulhossa kuivat aineet: kaurahiutaleet, sokeri, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Lisää sula voi/margariini. Sekoita viimeisenä joukkoon muna. Ohjeesta saa helposti isomman kaksinkertaistamalla kaikki määrät.

2. Laita leivinpaperin päälle pellille n. reilun teelusikallisen kokoisia kökkäreitä hyvän välimatkan päähän toisistaan. Itse laitoin kolme riviin, yhdeksän pellille.

3. Paista kauralastut 200 asteessa 7 min uunin alaosassa tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja ohuen rapeita. Kauralastujen pitää hieman jäähtyä, että ne voi nostaa toiselle astialle. Älä yritä nostaa juuri uunista tulleita kauralastuja, tapahtuu niin kuin Salvador Dalin Melting clocks - taululla.

Viime kerralla katsoin, että oli sopivan kokoinen mytty voita jäljellä, niin käytin sen (tällä kertaa uusi voipakkaus ja ihan mittojen mukaan) sekä lisäsin kanelia näihin ripauksen, mutta en tällä kertaa. Ajattelin katsella vähän muitakin keksien ohjeita, jotka voi helposti muokata gluteenittomiksi sekä lisätä niihin ripauksen jotain omaa, en paljasta vielä mitä, ja kokeilla miten toimii.

Mukavaa sunnuntaita!