Viime sunnuntain kuvia Pauligin kulmasta, joka sijaitsee Kluuvissa. Se on tällä hetkellä kantapaikkani. Kirjoitin tästä kahvilasta näin: "I have seven favourite cafes in Helsinki but I think this is my all time favourite. At least for now. I liked this more when this was less crowded but what can you say - people like this place."
Viime viikolla en halunnut kirjoittaa, kun oli liikaa sellaisia ristiriitaisia tunteita, ajatuksia ja tuntemuksia, jotka eivät tänne kuulu. Ovat ne vieläkin jonkin verran mielessä, mutta eivät onneksi yhtä vahvasti. (Surin myös takapihan iloa, suurta ihanaa vaahteraa, jonka joku törkimys päätti mennä kaatamaan, vaikka se ei mitään muuta tehnyt kuin levitti kauneutta ja iloa ympärilleen.) Menin vahvasti itseeni yrittäen etsiä vastauksia ja niiden miettiminen on vielä puolitiessä. Haluan kehittyä ja kehittää itseäni mahdollisimman hyväksi siinä mitä teen ja mitä olen sekä mitä ja millainen haluaisin olla. Yritän joka päivä parhaani, mutta aina ei vain riitä.
Pitää silti varoa rasittamasta itseään liikaa. Siksi varmaankin keho tönäisi minut rinnasta taaksepäin kumoon juostessani siksakia. Olen varmaan maininnut, että minulla on ollut outoa tiputtelua nenänielusta joulusta asti ja se on aina äitynyt yöyskäksi liman valuessa alaspäin, varsinkin jos olin nauttinut illalla maitoa, kun oli sellainen kausi, että saatoin juoda maitoa jopa litran päivässä. Sitten lopetin maidon ja maitotuotteet, ihan kaikki maitoa sisältävät, jopa suklaan.
Viime sunnuntaina kirjoitin näin: "Olo on voimaton. Mietin, kun aina juostessakin tulee tämä keuhkojen tuntu ja
alkaa yskittämään, että pitää tosiaan varata aika työterveyslääkärille.
Luulin, että maidon poistaminen ruokavaliosta riittäisi. Ei ole enää
yöyskää (joka joulua ennen alkanu joka yö, varsinki jos on vähän maitoa
illalla juonut) vaan illalla vähäsen yskittää ja aina jos olen salilla
juossut juoksumatolla yli kymmenen minuuttia. Heti tulee kipeän tunne kurkkuun, vaikka oli
normaali ja sitten tuntuu samalta kuin kerran tuntiessani keuhkokarvojen
palavan. Raudan maku suussa. Juoksumatolla 3km, 75% siitä 10km/h."
Väliin varoitus: jos et halua lukea räästä ja flunssasta, skippaa seuraavat 7 kappaletta.
Tämän viikon tiistaina heräsin nukuttuani vasta puolitoista tuntia ja tunsin, kuinka pää oli täynnä räkää. Käytin yöllä nenäkannua ja palasin nukkumaan. Samana päivänä menin töihin, mutta sekä maanantaina että tiistaina töistä lähtiessä oli lämpö töistä lähtiessä 37.2, mikä on minulla hieman kohonnut, kun normilämpöni on noin 36.4.
Tiistaina kävin kampaajalla ja hierojalla ja nautin hoidosta sekä sosiaalisesta höpöttelystä ja hemmottelusta, mutta illalla olo tuntui taas kurjemmalta.
Keskiviikkoaamuna kirjoitin näin: "Toinen herääminen samana yönä. Pää täynnä vihreää räkää. Käytetty sarvikuonoa ja otettu panadol. Eilen töistä lähtiessä lämpö koholla 37.2. Mietin, mennäkö töihin vai eikö mennä. Vilustunut luultavasti ja yöllä esiintyvä piiloflunssa äitynyt ihan oikeaksi. Vaikea nukkua. Nenä jomottaa. Silmät tuntuvat pihveiltä. Pitäisi mieluummin parannella ja mennä lääkäriin, varsinkin kun piiloflunssa ollut joulun alta asti.."
En saanut unta enää viiden jälkeen, vaikka olisi ollut vielä pari tuntia aikaa nukkua. Unisaldo ehkä vähän yli neljä sinä yönä. Soitin aamulla töihin, että olen kipeä. Varasin ajan työterveyslääkärille, joka tutki nenän ja kurkun, mutta olin saanut keltaiseksi muuttuneen rään aisoihin aamulla nenäkannulla ja lämmön panadolilla, joten vaikutin oireettomalta. Lääkäri mittasi kuumeen, joka oli silloin 36.6, mutta jo tunnin päästä se oli jälleen 37.0. Sain onneksi lääkärin määräämän kortisonipitoisen nenäsuihkeen kerrottuani viikkoja kestäneistä oireista, jospa se sitten auttaisi. Olo oli omituinen, mutta se ei tuntunut kiinnostavan. Menisin uudestaan, jos olo ei parantuisi.
Samana iltana, kun nenähuuhtelun jälkeen kokeilin nenäsumutetta se tuntui auttavan saman tien, vaikka lääkäri sekä tosi mukava apteekkari sanoivat, että se alkaa vaikuttamaan vasta parin viikon kuluttua. Tuntui, että tiputtelu loppui ja lima paksuuntui saman tien. Seuraavana päivänä sain ulos erittäin paksua keltaista limaa, joka on mukava asia. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että nenänielusta jälleen tippuu koko ajan kurkkuun jotain. Olen ollut kolme päivää tällä viikolla sairaspäivillä ja voi että miten pitkiltä päivät tuntuvat, kun makoilee vain kotona ja käy apteekissa hakemassa lisää droppia ja kaupassa hakemassa ruokaa.
Outoa, että kun päivää ennen lääkäriä kävin jututtamassa yhdessä apteekissa farmaseuttia hän sanoi, että lima nenänielusta kulkeutuu vain mahaan, että jos yskittää niin keuhkoissa pitää olla valmiiksi limaa. Miten se on sinne sitten päätynyt? Eilen oli parempi olo kuin tänään. Tuntuu, että lima nenänielusta menee tosiaan keuhkoihin, koska tässä istuessani jatkuvasti köhin sitä takaisin ylös. Mikä sen sitten selittää? Vaikka minulla ei olisi kuume, niin tiedän, milloin minulla on flunssa ja milloin en ole työkykyinen.
Nämä kolme päivää ovat menneet aika sumussa, ihan kuin kävelisin unissani ja parina päivänä nukkunut päikkäreitäkin. Ollut aika vähällä ruoallakin osaksi sen takia, ettei ole maistunut ja olen herännyt joka päivä viimeistään seitsemältä riippumatta nukkumaanmenoajasta. Olen kyllä joka päivä mennyt viimeistään puolilta öin unille. Johtunee siitä, että jos ei saa rasitettua tarpeeksi itseään päivällä, niin ei myöskään saa nukuttua. Jos ei saa nukuttua ei tule parannuttua.
Toivottavasti tämä menisi pian ohi. Seuraavalla lääkärikerralla pyydän käyttämään stetoskooppia. Tosi tyhmä olo, kun yksienkin portaiden nousu hengästyttää.
Luin tämän artikkelin, kun nyt pitää käyttää pari viikkoa lääkärin määräämää kortisonia sisältävää nenäsumutetta. Lisäksi käytössä suolapiippu, jonka tänään hommasin, 20 minuuttia päivässä ja nenäkannu aamuin illoin. Jos ei ala auttamaan viikossa tai parissa tämä outo tiputtelu nenänielusta alaspäin niin itken ja menen uudestaan lääkäriin. Inhottavaa, kun tuntuu, että keuhkoputkien yläosassa olisi nestettä, joka yskittää ja sitten kutittaa. Mitäpä jos sittenkin on joku pölyallergia, homeallergia tai piilevä astma.
- - -
Hyvän mielen päivyri saapui postissa - yhden päivän ilon aihe.
Noista ruokakuvista sen verran, että gluteenitonta pastaa kuvassa ja kokeilin ekaa kertaa nyhtökaurasta jotain. Mukana myös kookoskermaa, siemeniä, paseerattua tomaattia, punasipulia ja toiseen satsiin laitoin pähkinöiden sijasta kananmunaa. Oli aika bueno maku, kun en ollut koskaan nyhtökauraa maistanut. Ei pahaa ollenkaan! Saa nähdä, mitä tänään tulee syötyä. Pitäisi varmaan jotain syödä.
Olen myös jumittamisen lisäksi koittanut lukea. Tove Janssonin kesäkirjaa ja Muumilaakson maailmaa (vaikka se taitaa olla lapsia varten kirjoitettu), niin on mukava niitä lukea. Tove Jansson on hyvistä kuvailevista kirjailijoista toinen Eppu Nuotion ja oikeastaan kolmas vasta yhden kirjan kirjoittaneen Laura Mannisen lisäksi.
Jostain syystä tuntuu, että ulkona koko ajan paistaisi aurinko, vaikka siellä on pilveä ja loskaa. Aina kun en sinne katso, tuntuu että paistaisi aurinko. Jospa se aurinko ja kevät paistavat sisällä.
Mukavaa viikonloppua! Pysykää terveinä! Terveys on oikeasti yksi parhaista asioista, mitä meillä on ja siitä pitää iloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti