Museokiertelyä: HAM, Taidehalli ja Amos rex

Sosiaalisen ja toiminnantäyteisen työpäivän, tavallista kovemman treenin ja saunan jälkeinen olotila. Kiireettömyys ja raukeus. Tätä ajattelin tällä viikolla yhtenä iltana salin jälkeen. Aivan ihanaa, että pääsee taas treenaamaan, vaikka onkin jälleen aloitellut aika rauhaksiin. Viime postauksen jälkeen on vain parannellut jälkiräkää eli ei oikeastaan ole enää yskää tai nuhaa, mutta aina kun viimeiset limat ja räät meinaavat tulla ulos, niin ei voi sylkäistä mihinkään. Joten jälkiräkä. Tosi mielenkiintoista.

Eipä tässä ole paljon tapahtunut. Töissä ja salilla käynyt. Tänään oli mukava päivä töiden jälkeen töissä ja töiden jälkeenkin, kun tapasin ystävää ja kävimme kahdessa museossa ja teellä.

Starbucksin kahvilassa ja kirjakaupassa yhtenä sateisena päivänä töiden jälkeen viime viikolla. Aurinkoista sateen jälkeen.

Kaupungilla voi löytää taidetta mistä tahansa.

Viime viikolla kävin pikaisesti HAMissa katselemassa, olisiko siellä mitään jännää.

Museokaupasta löytyy kaikkea kivaa. Tuollaisia hauskoja suklaita teksteillä löytynee joistain K-kaupoista. Ainakin Kampin K-kaupasta vai onkohan se supermarket.

Aurinko on ihanasti pilkistellyt vähän väliä pilvien välistä. Sitä kaipaa kyllä koko ajan, mutta onneksi valoisa aika päivissä pitenee jatkuvasti, kun mennään kevättä ja kesää kohti.

 Huvituin itsekseni, kun yritin kuvata kaunista aurinkoa tornirakennuksen takana Sörnäisten kohdalla. Oli aiemman päivän asetukset jäänyt päälle vähän eri valaistuksessa, niin tuli tällainen jännän sävyinen kuva.

Samaan aikaan vuosi tai pari sitten.

Pitkästä aikaa työmatkalla auringonnousuakin näkee ihastuttavan Vallilan kohdalla.

Vuosi tai pari sitten sama paikka samana vuodenaikana.

Menimme tänään ystävän kanssa parissa museossa käymään. Ensin menimme Taidehalliin, joka sijaitsee Eduskuntatalon takana, eikä kumpikaan meistä ollut käynyt siellä. Siellä on tällä hetkellä Paul Osipowin näyttely. Mietin kovasti, mitä tyylilajia hänen maalauksensa edustavat.

Paul Osipow (s. 1939) on 60-vuotisella taiteilijanurallaan tarkastellut järjestelmällisesti ilmaisutapansa mahdollisuuksia maalauksen keinoin. Suomen Taideyhdistyksen tuottamassa retrospektiivisessä näyttelyssä nähdään Osipowin geometrisiä ja vapaamuotoisia abstraktioita, figuratiivisia klassisia aiheita, kuten ruoka-asetelmia ja raunioita sekä ennennäkemättömiä ei-esittäviä maalauksia, 1960-luvulta tähän päivään.

Moninaisen ilmaisun keskiössä on aina ollut maalaaminen sekä siihen liittyvä prosessi. Osipowin teoksissa voi nähdä viitteitä eri taiteilijoihin ja taidesuuntauksiin. Taiteilija ei noudata yhtä tiettyä tyylisuuntaa tai ideologiaa, vaan on kautta uransa ammentanut omaehtoisesti taiteen historiasta keskittyen maalaamiseen orgaanisena tapahtumana, jossa värit ja muoto hakevat paikkaansa kankaalla.

Taidehallin jälkeen menimme Amos Rexiin, jossa ei olekaan enää jännittävää valonäyttelyä, vaan Magritten outoa, jännää, hienoa, surrealistista taidetta. Kannattaa itse käydä katsomassa.

Keväällä 2019 Amos Rex esittelee belgialaisen taidemaalari René Magritten (1898-1967) ensimmäistä kertaa Suomessa. Surrealismin johtohahmona pidetty taiteilija on erityisesti tunnettu teoksistaan, joissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen; omena valtaa kokonaisen huoneen, ja nenä kääntyy piipuksi. Tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta.

Taiteilijan surrealististen vaiheiden päämääränä oli päästä selvyyteen ihmiseen liittyvästä arvoituksesta – vastausta ihmisyyden universaalisti pohdittuun kysymykseen Magritte haki taiteensa kautta. Luotaamalla arkitodellisuutta hän koetti päästä käsiksi siinä piilevään mysteeriin.

Näyttelyssä annetaan puheenvuoro taiteilijalle itselleen: se on rakennettu Magritten luennon Elämänviiva pohjalta, jonka hän piti Antwerpenissa vuonna 1938. Tilaisuus oli yksi niistä harvoista kerroista, kun arvoituksellinen taiteilija avasi työskentelytapojaan ja taiteellisia vaikuttimiaan. Magritte oli muutoin aina kieltäytynyt selittämästä teoksiaan, jotka tarjosivat väläyksiä siitä, miltä ”maailman mysteeri” voisi kuvallisessa muodossa näyttää.

Esillä olevat teokset avaavat monipuolisesti Magritten työskentelyn kehitystä eri aikakausilla. Magritten elämänvaiheet ja ajatukset siivittävät matkaa taiteilijan vaiherikkaan uran läpi aina surrealismin esiasteista ”sikailukauteen”. Kuvataiteiden lisäksi elokuvasta kiinnostuneen taiteilijan näyttelyn oheisohjelma laajenee myös Bio Rexin valkokankaan puolelle Fantômas-mykkäelokuvasarjan muodossa.

Museoiden jälkeen menimme ystävän kanssa vielä kahvilaan Cafe Javaan höpöttelemään, juomaan teetä ja syömään herkullista keksiä.

Ihania maisemia vuosi tai pari sitten.

Aurinko näkyy päivän molemmissa päissä.
Eilen pilviverhon alta illalla
tänä aamuna se laskeutui talon seinää pitkin maahan.
Eikä aina haittaa, vaikkei paista aurinko,
koska päivä voi sisältää muutenkin auringonpilkahduksia
niin kuin eilen, pilvisenä päivänä.

- 11.3.2014

Löysin tämänkin helmen tänä päivänä - historiarkistoista:

Kevät versoisi

Heikko varsi

kukantaimi

nousee ikivalkoisesta maasta

roudanpeitteisestä

Kasvaa sillä voimalla

josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata

sulattaakseen roudan

sulattaakseen jäisen talven sydämen

Rakastuessa sitä ihan läkähtyy

hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät 

Kutittavat talven jalkapohjia

niin että sen viimein tarvitsee

rentouttaa käsivartensa

jotka suojelevat jäistä sydäntä

ja pudottaa sydämen sulamaan

kevään avoimelle kämmenelle

- 8.3.2013

Kohta kevät saapuu. Ihan varmasti.