Viime lauantaiaamuna retkipäivän aamupala. Mietin jo laittaessa aamiaista, että se on pari kolme tuntia vatsaa täyttämässä ja on taas nälkä. Onneksi oli hankittu kaupasta monenmoista välipalaa mukaan ja menimme vielä etsimään muutamia retkitarpeita (esim seuraavan päivän sadetta varten kertakäyttöistä sadeviittaa) ja grillattavaa pariksi tunniksi Triplan Prismaan, Supermarketiin ja Lidliin. Espoon asemalla odotimme kolmatta bussia ja nautimme Löfbergsin jääkahvit perillä Nuuksiossa.
Välipysäkki Meilahdentien pysäkillä, jossa odotimme bussia numero kaksi. Kolmella bussilla pääsimme Nuuksion Kattilan pysäkille asti.
Perillä joten matka sai alkaa. Perille päästyämme olimme jo kolme tuntia reppuja kantaneet ja en kyllä valita enää minkään repun painosta. Minulla oli kuulemma kevyempi rinkka, mutta se painoi viisi kertaa enemmän kuin mikään reppuni ikinä - hyvä etten taaksepäin kaatunut joka kerta nostaessani sen takaisin selkään. Muistan, kun pääsimme käveltyämme luotani Triplaan ja menin vessaan (ja kaveri katsoi sen aikaa reppuja), että ekan kerran repun painosta päästyä tuntui jaloissa siltä, kuin kävelisi muutaman sentin ilmassa. Niin keveä olo oli. Mutta vielä mitä, reppu takaisin selkään ja menoksi! Kävelimme kokonaisuudessaan Nuuksiossa ja luotani Triplaan sekä Triplassa yli kymmenen kilometriä. Mutta se, että on 15-25 kiloa enemmän painoa päällä, tuntuu vähän enemmältä ja hidastaa matkaa jonkin verran.
Nuuksiossa sai tallata polkuja, varoa kompastumasta puunjuuriin sekä kävellä pitkospuita pitkin. Kännykässäni ei ollut kovin hyvä akku, enkä osaa enää räpsiä paljon digijärkkärillä, joten osa kuvista on ystäväni kännykällä otettuja. Laitoin jossain vaiheessa kännykkäni kiinni ja yritin mahdollisimman vähän sitä käyttää. Huutelin vähän väliä kaveria, että "tule tänne, otetaan tästä kuva". Eka lampi, jonka äärelle saavuttiin Kattilasta, oli Ahvenisto. Siellä oli hieno iso sudenkorento sekä paljon lumpeenlehtiä. Nuuksio oli myös ihan täynnä mustikoita, joten piti maistaa muutama.
Eka yli kahden minuutin pysähdyspaikka oli Haukkalammen näköalapaikka. Söimme siellä pussissa tehtävää pastaa, Summit to eat - pasta bolognesea. Trangian jäähdyttyä jatkoimme matkaa Iso-Holmaan.
Iso-Holmalle pääsimme vähän ennen auringonlaskua, joka oli myöhään. Joskus kymmenen paikkeilla ehkäpä vai olisiko kello ollut yhdeksän. Anyway. Grillasimme makkaraa ja päätimme sitten grillata vielä toisenkin paketillisen, kun seuraavaksi päiväksi oli luvattu vesisadetta.
By the way Lidlistä löytyi parhaimman makuinen ja oikeastaan täysin lisäaineeton broilerimakkara vai oliko se kalkkunamakkara. Eikä se ollut niin kalliskaan. Harmi kyllä, ettei ollut mitään muuta grillattavaa kuin makkaraa. Alkaessamme suunnitella retkeä yli kuukausi sitten mietin, että olisipa kiva grillata maissia. Ei se sitten säilynyt mielessä, kun pyörimme pari tuntia kaupoissa.
Meidän seuranamme grillipaikalla oli (en ole varma, mistä maasta saapunut) perhe, jotka grillasivat jälkiruoaksi banaaneja. Ihan siinä grillillä. Voisipa testata joku päivä, miltä ne maistuvat. Oli myös mukava seurata, että perheen 9-10-vuotias poika keksi vain kaikkea omaa, eikä hänellä ollut mitään kännykkää tai muutakaan. Hän kävi vähän kauniin vesimaiseman ääressä vuolemassa keppiä, hakkasi vähän polttopuita pienemmiksi ja nautti perheensä seurasta ja luonnossa olemisesta. Mikä ilo oli katsoa sellaista lasta ja perhettä.
Yhdentoista ja kahdentoista välillä pystytimme teltan ja teltan pystyyn saatuamme piti vielä seurata ihastuttavaa auringolaskua, joka maalasi taivaan nopeasti monilla väreillä. Kuusirivistö, joka heijasti vedenpintaan sekä lukemattomat lumpeenlehdet veden pinnassa, koristivat maisemaa entisestään. Koko illan vedessä oli myös joutsen, jonka pää oli suurimman osan vedenpinnan alla tutkimassa kaloja.
Retkipaikkamme lähettyvillä oli myös muutama muu teltta, mutta mielestäni me saimme parhaimman telttapaikan kauniilla maisemalla. Oli myös todella hyvä, että pystytimme teltan retkipaikalle, koska siellä oli myös puucee. Retkipaikalla nuotiopaikkojen läheisyydessä oli myös halkoja, saha ja kirves, jotta sai tulentekovälineitä. Parasta oli myös se, että nämä halot oli tuotu muualta, koska missään patikkamatkamme varrella ei näkynyt sahattuja puita. Tai sitten ne oli oikein sahattuja puita eli joko sellaisia, jotka vievät elintilaa muilta puilta tai eivät pysty kasvamaan muiden puiden varjossa hyvin.
Kahdentoista aikaan laitoimme vihdoin nukkumaan sekä varmistimme, että teltta ja reput olivat pressun päällä aamun sateen varalta ja reput olivat myös varmuuden vuoksi sateensuojilla vuoratut. Oli tosi hyvä, koska aamulla tosiaan oli satanut ja alkoi ripotella sadetta tehdessämme lähtöä. Aamulla keitimme trangialla vettä ja joimme platkua kahvia eli laihaa viileää pikakahvia. No kahvia kuitenkin. Katsoin aamupesun aikana, millaiset kalat uivat silmien alla, koska yö oli pelkkää heräilyä. Oli hankala saada unen päästä kiinni, kun keskiyöllä muutama lentokone lensi yli ja joku lintu piti hetken hirveää äläkkää.
Aamulla pakkasimme kaiken pussipuuro- ja patukka-aterian sekä kahvin jälkeen ja nostimme jälleen reput olille. Kävimme katsomassa kallion päällä Iso-Holman maisemia. Löysimme samalla tosi ihanan metsäkohdan, joka oli täynnä vaaleanvihreää, valkoista, vihreää sekä violetteja kukkia. Siinä oli mielestäni kaikki mahdolliset sammalet ja jäkälät yhdessä sekä tämä tietty punertava kukka, jonka nimestä en ottanut selvää, mutta se on tuossa yhdessä kuvassa näkyvillä. Aika ihastuttava satumetsä. Totesin jossain kohtaa kaverille, että ei voi väittää, etteikö satuolentoja ole olemassa, kun on niin lumoava metsäkin. Toisinaan tuli vastaan asioita, jotka ikään kuin kertoivat metsässä asuvan jotain muutakin kuin tavallisia jättikaneja - oikeasti sen kokoisia papanoita tuli vastaan, että odotti seuraavaksi tulevan eteen suklaamunia.
Kolmella bussilla tulimme myös pois Nuuksiosta ja sattumalta bussi tuli tosi nopsaan siitä, kun pääsimme pysäkille. Olin joskus kolmen paikkeilla kotosalla ja kävin saman tien suihkussa, kun olin saanut tavarani pois repusta ja retkivaatteet pyykkikoriin odottamaan pesua.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi telttaillut, mutta voisinpa hyvinkin lähteä piakkoin uudestaan telttailemaan. Ainakin elokuun lopussa tulee yksi telttailuyö, mutta vielä ennen syksyä ja miksei syksylläkin ehdi jossain patikoida ja telttailla. Kovin montaa yötä ei kyllä jaksa ilman pesua ja pullojen sun muiden täyttöä. Karhunkierros olisi yksi unelmani, mutta siellä vaelletaan kuulemma viikko. Huh, sanonpa vain. Haluaisin nähdä sen yhden paikan siellä. Haluaisin nähdä monta paikkaa niin Suomessa kuin muissakin maissa. Haluan nähdä ja kokea luonnon ja maailman kauneuden.
See ya later, alligators!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti