Tarina jatkuu viime viikon tiistailta. Kävin ekaa kertaa kivassa paikassa Kampissa, Matcha crewissa, joka on erikoistunut matcha-juomien tekoon. Nämä rakennukset ovat siitä ympäriltä, Lapinlahdenkadulta. Otin tottakai strawberry matchan, joka oli tosi hyvä, mutta harmikseni kaikki kylmät juomat kuluvat ihan liian nopeasti, tai siis tulevat liian nopeasti juoduiksi. Pitäisi olla sellainen litran kokoinen kylmä juoma, niin ehkä se sitten hetken kestäisi.
Viime viikon torstaina tai keskiviikkona suuntasin räpyläni kohti Selloa, söin siellä lounaan Espresso Housessa ja tuli käytyä UFFin neljän euron päivillä. Löysin sieltä tällaisen ihanan super kivasti istuvan cropped shirt pitkähihaisen topin, jollaista olen pitkään miettinyt ja vihdoin löytyi sattumalta ja vielä omaa kokoani. Löysin myös tosi mukavasti istuvat saumattomat housut, joita en olisi lainkaan halunnut riisua sovituksen jälkeen jalasta, koska tuntuivat niin mukavilta. Lisäksi kivan värikkään urheilutopin, jossa oli sisäänrakennettu liiviosuus, joista tykkään eniten. Neljänneksi löysin mustat saumattomat liivit, joissa oli padding sisällä. Aivan huippulöydöt siis! Tuntuu kyllä, että Sellon UFFissa tekee aina hyviä löytöjä. Tänään UFFeissa vaihdetaan uusia tuotteita rekkeihin ja hinnoitellaan.
Tasarahapäivät kestivät pari viikkoa ja tuli käytyä kolme kertaa niissä. Eilenkin löysin viisi vaatetta, maksoin niistä neljä euroa ja kun ei ehtinyt sovittaa, niin kotona huomasin, että kaksi eivät sovi. Mutta on sitä pahempaankin menettänyt kolikoitaan. Btw miksi nykyään koot ovat pienentyneet? - itsehän en siis missään nimessä ole kasvanut ;) Ei maar. Sanotaanko, että joskus tulee vastaan housuja, joihin jalat mahtuisivat, mutta pylly ei. Säästin silti yhdet melkein mahtuvat housut siltä varalta, että ensi kesänä saattaisi mahtua (jollei ole mitään kivaa kumpua tässä edessä (haaveilua)).
Olen alkanut kunnostautua juoksemisessa. Ainakin jalat alkavat palautua nopeammin. Tänään oli suunnitelmissa juoksemista, mutta tuli käveltyä jonkun verran eilen ja jalat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, ettei mikään muu kuin joutilas kävely tule kyseeseen. Pitää kuunnella kehoa. Paransin jopa kuudella minuutilla aikaani, koska halusin vain juosta, enkä lähes lainkaan levätä kappaleiden välissä. On ollut pientä limaisuudesta johtuvaa köhää, mutta mieli ja keho oli päättänyt, että sinä päivänä juostaan, niin köhäisyys ikään kuin unohtui kokonaan juoksun ajaksi. Viime kerralla tosin tuli huonompi aika, mutta kyllä tämä tästä. Vielä jaksan juosta yhä kauemmin ja pidempään, mikä on ihan huippua, koska se hikisyys ja endorfiinisyöksy on niin ihanaa ja voi mennä hassuun suihkuun peseytymään hymyillen venyttelyn jälkeen.
Viime kerralla tällä viikolla yritin mennä juoksemaan, mutta söin ravintolassa en niin hirveän isoa annosta, mutta ruoalla kesti kaksi tuntia kauemmin laskeutua kuin olin luullut ja oikeasti se laski jopa viisi tuntia kahden tunnin sijaan. Hyvä ruoka kylläisyyden kannalta, muttei treenin kannalta (momo dumplings kastikkeessa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa).
Nyt on kuitenkin motivaatio treenaamiseen, mikä on parasta. Pitäisi vielä parantaa veden juomisessa.
Juoksemisen jälkeen perjantaina menin Roundiin syömään päivän bagelin ja juomaan mansikka matcha latten. Kahvilatyöntekijä ei muistanut luvanneensa minulle donitsia, mutten kehdannut kysyäkään.
Luultavasti lauantailta, kun ystäväni pääsi käymään toisesta kaupungista. Käyskentelimme jälleen jalkaisin ympäri kaupunkia - tosin kotio menin Kampista ratikalla.
Tämä on Daebak ja sijaitsee Pursimiehenkadulla. Daebak on korealainen kahvila ja sisustukseltaan aivan ihana, raikas ja puhdas. Siellä myydään korealaisia hauskoja tuotteita sekä sieltä saa valita monia erilaisia juomia kahvista teehen ja kofeiinittomiin juomiin. Vitriinissä on myös kaikenlaista herkkua tarjolla, kun ehtii ajoissa paikalle - muuten voi käydä niin, että kaikki on ehditty syödä. Harmittaa vähäsen, että kuulin paikasta vasta tänä kesänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lempilähikahvilanikin selvisi minulle vasta tämän vuoden keväällä, vaikka se täytti juuri vuoden.
Kävimme myös Kaffa roasteryn myymälässä, josta sai ostaa juomia sekä kahvia paketeissa. Paikka on paljon isompi sisältä kuin ulkoa luulisi. Taempaa huonetta näytti päivystävän kirjakerho, kun jokainen oli löhöämässä tuolissa oman kirjansa lumoissa. Jospa minäkin joku päivä tulen lukemaan.
Lukemisesta puheen ollen se ei ole oikein mennyt eteenpäin; edelleen yksi ja sama kirja on kesken. Mutta Bookbeatissa olen ehtinyt kuunnella monta kirjaa ja olen varsin tykästynyt tällä hetkellä Savannah Scottin -shipped - sarjaan. Kuuntelin myös Emily Henryn Lempipaikka - kirjan. Tykännyt myös kuunnella Katie Baileyn ja Sarah Adamsin kirjoja pari molemmilta ja yhden Emma Hartilta.
Punavuoresta kävelimme Torniin katselemaan maisemia.
Matkamme päätarkoitus oli käydä Daebakissa sekä tutkia retkeilyvarusteita: rinkkoja, makuupusseja, telttoja, kenkiä ja kaikkea muutakin retkeilyyn liittyvää retkeilyvarusteita myyvistä liikkeistä. Vedenkestävät kengät olisivat muutenkin hyvät syksyllä. Kumppareilla ei ole kiva lenkkeillä.
Sunnuntaina eksyin Isoon Omenaan ja huomasin, mitä oikeasti tarkoittaa Rautatieaseman remontti. Metrolla Kaisaniemeen, ratikalla tai kävellen Kamppiin ja sieltä metrolla jatkui reitti perille Matinkylään. Nautin Jungle juicen King kong - smoothien ja löysin Citymarketista kaiken muun superkalliin lisäksi (ostin jonkun verran) kivan olkalaukun, kun en löytänyt sopivaa pientä reppua. Sinne jäi kyllä aika kivan näköinen reppu, joka voisi olla hyvä salireppu ja eväsreppu. Jää nähtäväksi, menenkö sen ostamaan sieltä ennen heinäkuun loppua (-20% repuista) vai en.
Mielensäpahoittajan (minun) päiväkirjasta: kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Citymarketit ja Supermarketit, jotka ovat ennen olleet kauniita persoonallisia kauppoja vaihtavat kivat hyllykkönsä rumiin isoihin mustiin ja tekevät jokaisesta kaupasta labyrintin, jossa ei enää viihdy lainkaan. Sinne ja pois vain. Ei ole kivaa, että kaupat, jotka on vuosia tottunut näkemään kivoina ja kauniina pilataan nyt täysin uusilla rumilla hyllyköillä, jotka estävät näkemästä edes toisten käytävien lappusia. Miksi asioiden pitää muuttua?
Joskus haluaisin aikaan ennen koronaa tai takaisin jopa lapsuuteen asti. Asioihin pitää vain tottua ja keskittyä positiiviseen. Maailma ei mene oman mielen mukaan. Muuten uusia asioita kyllä tapahtuisi, mutta hyvä jäisi olemaan hyvä, eikä mikään muuttuisi huonoon suuntaan. Onneksi on vielä muistot olemassa sekä Postitalon Supermarket ja Musta Pekka Supermarket, johon uudet hyllyköt sopivat kuin nappi silmään - en ole nähnyt sitä ilman niitä. Ja toisaalta siellä on edelleen leveät käytävät ja näkee kaiken, mitä pitääkin - hyllyköt eivät ole siellä estetiikan tiellä. Arabian Supermarket tuhottiin ensimmäisenä lempikaupoistani isoilla hyllyillä ja laittamalla hyllyt vielä ihan hassusti päin. Tällä hetkellä myös Ison Omenan Citymarketia ja Kampin Supermarketia ollaan tuhoamassa: vtn iso
hyllynrohjake lähellä kassoja, jossa on vain muutama karkkipussi, eikä
niihinkään ylety ja leipäosastoa ollaan muuttamassa niin, että kivat kaksi leivoshyllyä Fazerin leipomon(?) vieressä on otettu pois. Iso huokaus. Nykyään pitää vain käyttää enemmän S-kauppoja ja Lidliä, kunnes niihinkin tulee hyllynrohjakkeet (toivottavasti ei tule). Olen pienestä asti viihtynyt kaupoissa, kun niissä on ollut niin paljon nähtävää ja tutkittavaa. Nyt estetään näkyvyys ja kiinnostus tutkia uusia asioita ja kaupoista tehdään vain tunneköyhiä ruokavarastoja. Minusta sillä on suuri merkitys, että ihmiset viihtyvät paikoissa, joissa ihmisten halutaan käyvän.
Sunnuntaina kotiin palatessa oli ihana sateen jälkeinen näky Helsinginkadulla.
Nyt pitää valmistautua pikapikaa kaverin näkemiseen.
Kivaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti