Kahviloita, maisemia, ihmisiä

7.7. kävin ystävän lapsen rippijuhlissa Keravalla. Ihastelin Keravan katukuvaa. Olisipa Helsingissäkin näin nättejä seiniä ja söpöjä pyörätelineitä.

Palasin salille, kun olin sitä tarpeeksi kauan miettinyt. Olisi pitänyt vuosi sitten erota Elixialta, kun asuin vielä Munkkivuoressa ja sai käydä vain yhdellä salilla ja olin valinnut salikseni Citycenterin keskustasta. Aika turhaan maksoin, kun en melkein koskaan käynyt salilla. 

Nyt liityin jälleen Fitness 24/7:ään, kun joka päivä oli mielessä, että haluaisin juosta (ja en voi juosta asvaltilla) ja treenata lihaskuntoa. Fitness24/7:llä on edelleen voimassa kampanja 6kk/99e, jonka hankin epassilla. Oli kivaa juosta pitkästä aikaa. Kyllä sitä kuntoa pitää edelleenkin kohottaa, mutta juoksin ja kävelin vuorotellen 50 minuuttia, kunnes tuli viisi kilometriä täyteen. Tosin venyttelyistä huolimatta pohkeet olivat neljä seuraavaa päivää jumissa. Onneksi vaelluspäivänä eli viime lauantaina ne eivät enää olleet jumissa. Olisin kerran halunnut käydä juoksemassa ennen retkeä, muttei voinut, niin jospa tänään sitten, vaikka onkin outo tuntemus nenänielussa.

Olisiko ollut maanantaina 8.7. kun ystäväiseni kävi rukkaamassa pyöräni takaisin kuntoon. Takarengas oli vinossa eturenkaaseen nähden, joten hän suoristi sen ja samalla korjasi vaihdelaatikon, kun polkiessa vaihteet ns. putosivat aina välillä, mikä oli ärsyttävää ja toi turvattomuuden tunnetta. Lisäksi hän pumppasi lisää ilmaa renkaisiin. Nyt kelpaa taas polkea ja luotan jälleen pyörääni.

Ennen ja jälkeen kuvat keittiöstäni. Ei se nyt ihan hirveän suuri sotku ollut, mutta on se kivaa siivota jotain, mikä on tosi sotkuista ja sitten onkin mallikelpoisen siistiä.

Näitä kissan kuvia kahden vuoden takaata on tässä kuussa tullut enemmänkin vastaan. Johtuu varmaankin siitä, että näihin aikoihin hän kotiutui. Tai oikeastaan hän kotiutui juuri ennen juhannusta vai miten se oli. Tässä postauksessa on enemmän kuvia pienestä viipottajasta. Tässä postauksessa taas on pieni tarina siitä, miten hän kotiutui. Ja kuten kuvastakin näkee, niin hän oli alusta asti todella tarkkaavainen ja välkyn oloinen kaveri. Usein tuttavani, jotka tapaavat kissani ekaa kertaa omassa ympäristössään (eli kotonani) sanovat, ettei se ole kissamainen kissa tai että ne eivät tienneet kissojen olevan niin sosiaalisia tai muuta vastaavaa. Tämä Vinski on kyllä todella sosiaalinen, leikkisä ja älykäs sekä tykkää läheisyydestä ja katsoa suoraan silmiin.

Selfie - räpellystä. Tuon mukin hankin tähän asuntoon, joka tuntui heti kodilta ekoista päivistä lähtien. Jo asuntonäytössä näin kissani istuvan ikkunalaudalla ja kun hän ekana päivänä meni juuri sillä tavalla siihen istumaan sydämeni hetkeksi pakahtui. Tiesin tulleeni kotiin. Toki toivoisin asuvani vielä isommassa kodissa joku päivä rakkaiden ihmisten, tulevan perheen, kanssa. Sitten joskus. En toivo mitään sen enempää. Jo 14-vuotiaana tiesin, että jonain päivänä minusta tulee äiti. Se on suurin toiveeni tässä elämässä. Karva"äitiyttä" ei lasketa, vaikka tuo kissa rakas onkin.

Olikohan tiistaina (lepopäivä, mutta tulipa pyöräiltyä), kun kirjekaveri monelta vuodelta kertoi tulevansa käymään Helsingissä ja kysyi, haluaisinko nähdä. Minä olin vaan että "joo, mikäs siinä nähdään vaan, mukavaa", koska ajattelin, että olisi tosi mukava vihdoin ja viimein tavata hänet ja toisaalta kaipaan joka ikinen päivä ihmisseuraa. Ensin käpystelin roskakävelyllä sinä päivänä (käyn aina välillä, en vain enää kirjoittele siitä aiheesta tänne blogiin) ja sen jälkeen laittaudun ihmisen näköiseksi ja menin odottamaan ulos pyöräni kanssa, että hän löytäisi jostain sopivan parkkipaikan. En vain osaa haahuilla kotona, lukea kirjaa tms tehdä yhtään mitään, jos on menoa ja pitää odottaa tiettyä kellonlyömää. Hänen tultua sain häneltä kauniin vaaleanpunaisen ruusun, halusi kuulemma yllättää. Oli tosi kiva teko ja kotiin tultua laittaessani kukkaa maljakkoon hymyilytti. Tuolla se on vieläkin kaapin päällä elossa - hyvin kyllä ruusulta, kaupasta ostamani nuupahtavat päivässä.

Hänelläkin oli pyörä, tosi jämerä, kuulemma XL - kokoinen pyörä (en ollut koskaan nähnyt niin isoa ja vankkaa runkoa), ja liikuimme pyörällä paikasta toiseen. Näytin hänelle Helsinkiä ja mikä onkaan sen parempi keino kuin pyöräillä pitkin katuja. Hyvää Helsingissä tällä hetkellä verrattuna muutaman vuoden takaiseen on se, että on tosi hyvät pyörätiet. Muuten kyllä ottaisin kaiken muun katukuvassa muuttuneen muutaman vuoden takaa takaisin.

Käytin häntä lempikahvilassani ja sitten menimme etsimään jäätelöbaaria. Olisi pitänyt valita Töölönlahden vieressä oleva italialainen gelato-baari, koska Urheilustadionin läheisyydessä oleva Porvoon jäätelön jäätelöt maistuivat jokseenkin oudoilta. Tietty sitä odottaa tietynlaista makua jäätelöltä, mutta jos ei ole tutut Valion tai Ingmanin jäätelöt, niin luultavasti maistuvat erilaisilta.

Kävimme jäätelön jälkeen Lapinlahden varrella Hietalahden kautta istuskelemassa ja turisemassa. Huomasin, että "Lapinlahden rantareitille" oli annettu jokin todella tyhmä nimi - tai en tiedä, kauanko se nimi on ollut sillä, koska sitä ei ole näkynyt ennen kartassa, mutta tosi outo se on.

Ajettiin vielä Ruoholahteen ja näytin hänelle Ruoholahden kanavan, eli yhden Helsingin kauneimmista paikoista, ennen kuin pyöräilimme baanaa pitkin takaisin ja hänen piti lähteä jatkamaan matkaa. Oli kuitenkin todella mukava tavata.

 

Miltähän vuodelta nämäkin kuvat tulivat vastaan. Tykkäsin kun Roots oli vielä Vaasankadulla, sen jälkeen en ole siellä käynyt. Vielä voisi kyllä käydä, sijaitsee kuulemma jossain Vallilassa. Tykkäsin kovasti myös ns. Rootsin seuraajasta (luulin silloin, että niillä on yhteys) Oh my goodnessista, mutta se meni konkurssiin luultavasti koronan takia. Olisi kivaa, jos Oh my goodness ja tutut vanhat annokset ja vitriinissä olleet asiat tulisivat takaisin. Muutaman asian haluaisin takaisin menneisyydestä, mutta muutama paikka, mitkä ovat vasta vuoden ajan tms olleet, niin en niitäkään haluaisi poistaa. Kivoja kahviloita on poistunut kivoine ruokineen, mutta joitain kivoja on tullut myös lisää. Ei voi saada kaikkea. Olisi kivaa silti, että Oh my goodness voisi tulla takaisin, koska se on edelleen erilainen kahvila muihin verrattuna. Toki sillä oli myös ihanat valmiiksi pedatut tilat, mutta silti. Siellä oli niin ihana tunnelma ja valaistus.

 

No on hän hieno.

 

Kävin syömässä jännän leivän, kun olin nähnyt ja kuullut paikasta nimeltä Breaking bread, joka sijaitsee Pengerkadulla. Ei ehkä ollut ihan omaan mieleen leivän makumaailma, mutta kyllä siitä täyteen tuli. Erilainen konsepti kuitenkin, mikä on hyvä juttu ja tärkeintähän on, että jotkut tykkäävät. Itse tykkään käydä ja ottaa asioista selvää. 

 

Kahvikuva on tällä hetkellä parhaasta paikasta eli Oma maa - kahvilasta, jossa tarjoillaan Dash - kahvia. Tunnelma täällä on miellyttävän rauhallinen ja kuukausittain vaihtuu viikonlopun brunssitarjonta sekä aina välillä vaihtuu lounastarjonta, kun luova keittiö keksii kivoja ruokia.

 

Fitnessiin takaisin liityttyä kävin pitkästä aikaa myös Hakaniemen salilla, jossa tuli käytyä aina ennen kuin liityin Elixiaan, olisikohan ollut joskus vuonna 2018 vai 2019. Tuli nostalgisia muistoja mieleen ja hykertelin mielessäni nähdessäni kaikki edelleen samoilla paikoilla kuin ennen.

 

Kävin perjantaina Ruoholahden Citymarketissa ostamassa kaapit täyteen ruokaa. Se on vähän vaarallinen paikka, kun usein tarttuu mukaan muutakin, mitä ei alunperin aikonut ottaa mm. teetä. Pitää sitten juoda sitä. Silloin mietin, että niin siinä käy, kun antaa oikean (vai vasemman) aivopuolen päättää. Käsi tarttui teepakkaukseen, nenä haistoi, käsi heitti teepakkauksen koriin. Jospa tänään sitä teetä vähän joisi, kun tuntuu tosiaan jotain outoa nenässä ja kurkussa. Toivottavasti ei ole lenssu tulossa.  

 

Kuvasin keltaisen luumun, kun se tuoksui niin ihanalta. Siinä on se sama lempituoksu, joka on jättipalsamissa, mikä ylpeillen metsästä tuhotaan (olen siitä ennen maininnut), kun se on olevinaan vieraslaji, ja sitten paikat kasvavat täyteen nokkosia. Se on paljon kauniimpi kuin nokkonen ja tuo metsään ihanan suloisen tuoksun, niin miksi ihmeessä se pitää tuhota. Huomasimme myös Lapinlahden varrella kasvavan oudon vieraslajin (google lens ei löytänyt sille suomenkielistä nimeä), niin ihme ettei sitä ole vielä alettu poistamaan. Ja mites lupiinit sitten. Ärsyttää se, että kivoja ja kauniita asioita poistetaan ihan yleisestikin ja annetaan rumuuden vallata paikkoja, mm. uudet talot pilaamassa maisemakuvaa. Kohta pitää varmaan alkaa asentamaan ikkunoihin keinotekoisia maisemia, kun talot valtaavat kaiken. Vitsi kun vain kunnostettaisiin ja täytettäisiin kaikki jo valmiina olevat paikat, rakennettaisiin purkutalojen tilalle uusia eikä tuhottaisi uusien turhien rakennusten edestä puistoja ja metsiä. Sellaista en vain ymmärrä. Luontoa pitäisi vaalia kaikin keinoin.

 

 

Laittauduin nätiksi ja lähdin viime perjantaina katsomaan yhtä nuoruuden (on se vähän vieläkin) lempibändiä. Joskus lapsena/nuorena meinasin, että olisin isona joko Ultra Bran tai Scandinavian music groupin laulaja. 

 

En meinannut ensin saada itseäni lähtemään, kun jännitti kovasti mennä musiikkikeikalle vieraiden ihmisten pariin suljettuun tilaan (no ei se niin suljettu tila ollut), mutta sitten kun luin, että ovet aukeavat kello kuusi, mutta bändi aloittaa vasta seitsemältä, niin jostain syystä se sai mieleni muuttumaan. Varmuuden vuoksi otin yhteyttä ystävääni ja pyysin häntä niin sanotusti sanomaan oikeat sanat ja potkimaan persiille, että sain itseni raahattua ihmisten ilmoille. 

 

Tykkään mennä ihmisten ilmoille, mutta jostain syystä se kovasti jännittää. Toinen aivopuolisko sanoo "Eih, en halua mennä, jännittää, en ole koskaan ollut siellä, ihan vieras paikka, en tunne sieltä ketään", mutta toinen aivopuolisko sanoo "nyt menet, ihan hyvin se menee!", joten huolimatta toisesta "aivopuoliskosta" menen kuitenkin - en kuitenkaan aina. 

 

Oli kyllä tosi hyvä päätös mennä, kun Scandinavian music groupin olin nähnyt kerran aiemmin alkuvuosina Helsingissä asuessani joskus 2015-2017 siinä rakennuksessa, mikä on lähellä Kaivopihaa ja lähellä Stockmannia, Virgin oils vai mikä mahtoi olla. Tällä kertaa he esiintyivät Gardeniassa Coolhead brewin tiloissa Viikissä. En ollut koskaan ennen käynyt Viikissäkään (no melkein kuitenkin), mutta se olikin sellainen ulkoesiintymislava. Maistoin jopa yhtä Coolheadin juomaa (ilmeisesti Coolhead-merkkisiä juomia myydään myös joissain kaupoissa), joka oli ihan hyvää, maistui vadelmalta ja lakritsilta, vaikka oli olutta. Sakeaa juotavaa.

Olisi pitänyt ottaa aurinkolasit mukaan, kun en ollut ottanut selvää, että kyseessä on ulkolava, ja pilvisen päivän jälkeen iltasella alkoikin paistaa aurinko. Taivas oli kaunis. Menin lähelle lavaa odottelemaan, kunnes bändi aloitti vähän jälkeen seitsemän. Heillä oli myös Ikuiset ystävät puhallinorkesteri mukana matkassa. Bändi soitti puolitoista tuntia ja tulivat myös encorena takaisin. Oli muutamia tuttuja lauluja vanhasta tuotannosta ja tuntemattomampaa uudemmasta tuotannosta. Toki bändit aina pyrkivät soittamaan uutta tuotantoa, mutta oli tosi kivaa, että sai fiilistellä muutaman vanhan kappaleenkin tahdissa. Ei kaikki lempparini tullut soitettua, koska ne kuuluvat vanhaan tuotantoon, mutta kyllä muutaman kappaleen lauloin mukavaa. Kaiken kaikkiaan oli mukava kokemus ja siitä innostuneena buukkasin itseni Pariisin kevään keikalle marraskuuhun.

 

 

Tämä Kalliossa Karhupuiston laidalla oleva vaaleanpunainen kaunis talo on mielestäni yksi koko Helsingin kauneimmista taloista. Keltaista taloa kuvatessani ajattelin "I eat you!", jos joku ymmärtää tämän ajatuksen puhuttaessa kuvilla ja kauniilla asioilla herkuttelemisella. Eivät kaikki ymmärrä, kun joskus puhun herkullisista kuvista, vaikkei kuvassa olisi mitään syötävää.

Kerron toisessa postauksessa erikseen Nuuksion retkeilystä ja siellä yöpymisestä sekä jaan hirveästi kuvia, kunhan olen saanut ensin käsiteltyä kaikki kuvat, jotka siellä otettiin. Retkeltä sunnuntaina palauduttua kävin suihkussa ja lähdin käymään Alppipuistossa, joka on tosi lähellä ja aina tekee mieli siellä käydä, mutta se on vain jokseenkin piilossa Linnanmäen takana. Puistossa on ihana lampi ja suihkulähteet. Siellä on nyt muutamana viikonloppuna toimintaa, musiikkia ja erilaisia ruokakojuja sekä tilpehööriä. Tällä kertaa oli afrikkalaisteemaista musiikkia, kahvia, asusteita sekä ruokakojuja. 

 

Ostin Ape gelatosta pistaasin makuisen jäätelön, kun olin halunnut aina sen oranssin kärryn nähdessäni maistaa ja vihdoin sain. Ei kyllä ollut erityinen. Ei se oikein myöskään ollut mieleen. Jospa olen vain vieraantunut jäätelön syömisestä tai ei vain osaa ottaa uusia makuja vastaan. Tottakai kaikki eri merkkiset jäätelöt ovat myös eri makuisia. Voisi joskus koittaa itse tehdä jäätelöä.

 

Kissan rötväke kahdelta eri illalta. Tultuani reissusta Nuuksiosta niin hän rötvähti koko yöksi päälleni ja tuntui, että hän halasi polveani. Raukalla varmasti oli ollut ikävä, kun oli ollut koko päivän ja yön ihan yssin. Ei hän silti kaikkia ruokia ollut rohmunnut tai tehnyt mitään kolttosia. Eilen illalla hän röhnötti pöydän päällä ja oli hassuna. Ihana ja rakas karvakasa.

   

 

Siitä asti, kun Round saapui Helsinkiin, on kyllä ollut tarkoitus käydä maistamassa heidän donitsejaan ja aina välillä jossain kuulee jonkun niitä kehuvan. Mietin vain, että viisi euroa donitsista on iso hinta, mutta nykymaailman menolla se on oikein ok hinta donitsista, joka on oikeasti todella hyvää ja tuoretta sekä lisäksi täysin vegaaninen. 

 

Olin myös  nähnyt ja kuullut erään henkilön hehkuttavan tämän vuoden trendijuomaa eli mansikka- matcha - jäälattea, vaikke matcha kyllä taida olla kahvia vaan teetä. Sellaista saa tällä hetkellä Helsingistä ainakin Roundista, Breaking breadista ja Dae bakista Punavuoressa - kaikki tekevät sen eri tavalla. Bongasin juuri Matcha crew - paikan, jossa myös tarjoillaan strawberry matcha lattea. Lapinlahdenkadulla.

 

Maistoin Roundissa tätä strawberry matcha iced lattea, avocado bagelia sekä vadelma-lakritsi - donitsia. Kaikki olivat todella hyviä. Pitää yrittää saada tämän viikon mangodonitsi jostain Roundista. Kävin Kallion Roundissa, joka saattaa olla uusin liikkeistä, mutta tuntui, että se on edelleen sisustukseltaan kesken. Halusin mennä ikkunan ääreen istumaan aurinkoon kivan korkean pöydän ja viherkasvien viereen, kun se näytti mukavalta paikalta. Kaikilla kasveilla oli nimikin. Kuvaamani kasvin nimi on Patricia, oikein hyvä nimi kauniille viherkasville.

Nyt aion mennä juoksemaan salille ja mietin vähän myöhemmin ruokapuolta.

Mukavaa tiistai - päivää!