Viime viikon perjantaina 24.6. veimme skuuttini toiseen kertaan huoltoon vaihdattaakseni eturenkaan täyskumiseen. Se tuli takaisin jotenkin outona, mutta toivottavasti toimii nyt täyteen ladattuna. Huoltoon viemisen jälkeen ajattelin, että onpa ihanan kaunis aurinkoinen päivä ja päivä vasta puolillaan. Ehdotin lähtemistä johonkin, vaihtoehtoina Aulanko ja Mustion linna Raaseporissa. Mustion linna oli lähempänä, joten lähdimme sinne. Ihana ex tempore - matka kesäloman ekana päivänä.
Tai periaatteessa se päivä oli luontaisesti vapaapäivä, joten kesäloman alkaminen olisi pitänyt katsoa alkaneeksi maanantaina 27. päivä. Minulle kesäloma alkoi silloin, kun astuin 23. päivä työpäivän jälkeen ulos jätettyäni avaimen pöydälle (saan sen kyllä takaisin) ja tuntui, että taivas oli rajaton - niin kuin se onkin. Sanon aina lapsillekin, kun he vertailevat, että taitavat jotain loputtomasti, niin kerron, että vain aika ja avaruus voi olla loputon. Oli kyllä ihanaa seurata vuoden verran, miten lapset kasvoivat ja oppivat joka päivä uusia asioita. Syksyllä on sitten uusi ryhmä ja uudet lapset. Ihan uusia suurin osa, koska siirryn pienten ryhmään. Periaatteessa takaisin lähtöpisteeseen, koska pienten ryhmästä siinä talossa aloitinkin.
Anyway jälleen ihanaa sivuluisua aiheesta kaislikkoon. Mustion linnaan lähdimme, ajomatkan pituus viidessäkymmenessä minuutissa. Olin ajatellut aina välillä Mustion linnaa, kun olin siellä viimeksi 2014 ollut. Aika oli kyllä kullannut muistot. Olin muistanut sen paljon suurempana ja että siellä olisi ollut useampi veden päällä kulkeva silta. Oli se paikka silti huikean hieno, kuten kuvista näkee.
Tultuamme takaisin Raaseporista tuo toinen puolisko oli miettinyt, josko lähtisimme jo samana päivänä Forssaan hänen vanhempiensa luokse, jossa häntä odottaisivat heinätyöt niin kuin joka kesä on tapana. Sain aikaa puolessa tunnissa pakata kaiken mukaan otettavan ja toki varmaan kolme asiaa jäi, vaikka laukku painoi ihan liikaa koko matkan ajan. Ehkä pari saippuapulloa tuli liikaa pakattua. Hällä väliä, nyt on laukku jo purettu ja muutettu salilaukuksi, vaikka yleensä olenkin reppua käyttänyt. Anyway lähdimme kohti Forssaa, saimme hyvää apetta kuvun alle ja lähdimme käymään mökillä Punkalaitumessa, jossa sain suppailla, kun siellä odotti laiturilla sup-lauta. Oli ihanaa suppailla pitkästä aikaa. Matkan aikana tuli nähtyä myös paljon peuroja, metsäkauriita, yksi kettu, jäniksiä, lampaita, hevosia, lehmiä ja muutama paarma.
25. päivä lauantaina pääsin traktorin kyytiin. Muutama kerta ajettiin ympäri ja oli hauska katsella, kun heinä hävisi ja jäi vain lyhyt ruoho jäljelle, joka myöhemmin möyhittiin ja paalattiin palikoiksi. Ohjaamossa oli kyllä kuuma ja möykkyistä istuskella, mutta olin urheasti mukana. Palan palkaksi saatiin hyvää itsetehtyä mehua, kahvia sekä piirakoita. Aamulla ennen traktorissa istuskelua kävin suihkussa pesemässä hiukset ja lueskelin lehtiä e-lehtipalvelusta odotellen hiusten kuivumista. Piti myös kuorruttaa itsensä aurinkovoiteella päästä varpaisiin ennen kuin meni kolmenkymmenen asteen helteeseen ulos. Illalla pääsimme jälleen mökillä käymään. Tällä kertaa pääsimme saunaan ja heitin talviturvin Vehkajärveen. Vesi oli pinnalta tosi lämmintä, mutta hohkasi kylmyyttä pohjasta. Erijännä.
Sunnuntaina haimme Vantaalta kissanpoikasen, jota olimme odotelleet yli kuukauden. Vihdoin kissimissimus pääsi kotiin. Tai melkein. Ensin se kävi Forssassa nuuskimassa ja sitten pääsi neljäksi päiväksi äitini luokse, jossa tykkäsi kovasti istuskella äidin sylissä ja oli milloin missäkin sohvan takana möyrimässä niin, että vain suosikkileluksi noussut vikisevän hiiren ääni kuului jostain.
Torstaina viimeinen kesäkuuta palasin Helsinkiin rauhallinen kissamatkustaja kantorepussa, mutta sitä ennen viihdyimme äidin hoivissa Kaarinassa. Näimme myös muutaman kerran veljeäni ja kerran isää. Palajan Turun suuntimille luultavasti jossain kohtaa kesää, muttei se ole vielä suunnitelmissa.
Näistä kuvista kirjoitin 29. kesäkuuta näin: Eilen
olisi halunnut osansa pizzasta. Tänään kävi haistelemassa ulkoilmaa.
Niin, hän on Vincent. Hellyydenkipeä ja kaikkiruokainen kehruupaija.
Tuli hyvät naurut, kun vei kokonaisen rahkapiirakan palan pöydästä.
Kurkkua myös maistellut. Tykkää imurista vähiten. Äiti laittoi imurin yhtäkkiä kertomatta päälle kissan ollessa minulla sylissä ja sain siitä hyvästä raapun käsivarteen, kun kisu halusi vain nopeasti karkuun kovaa ääntä. Vincentillä on jo muutama lempinimikin: Vinsku, Vinski, Kattelus, Kissa, Hodari, Kisumisu, Mammanpoika. Hodari tulee siitä, kun se olisi hotkimassa kaiken ihmisruoan, minkä saisi. Aina ruokaa tehdessä Vinski on vieressä. On pari kertaa varastanut myös juuston ja kalkkunan ruisleivän päältä.
Aivan, minut yllätti myös maistaessani Puikula - täysjyväruisleipää, ettei siitä tule mitään reaktioita mihinkään suuntaan eikä juustosta myöskään luultavasti, kun se on niin tiiviissä maitomuodossa. Äidin tekemistä maitoletuista tuli kyllä jälkimainingit eli se on se nestemäinen maito, joka vaikuttaa ja ilmeisesti liian käsitellyt kaupan leivät. Fazerin Puikuloissa ei ole paljon mitään muuta kuin täysjyväruista, tosin myös vehnäjauhoa ja vehnägluteenia.
Naama kukki kuin viimeistä päivää Forssa-herkkujen ja äidin luona syötyjen herkkujen jälkeen, mutta veden kanssa olen saanut parissa päivässä jo suuren osan häviämään. Luultavasti siis myös aiempiin mielikuviin pohjautuen vesi auttaa kompensoimaan viljojen vaikutuksia ja pitämään sen tarpeeksi liukoisena, että pääsee läpi. On minulla uusi inhaloitava lääkekin päivittäin käytössä; nämä lääkkeet auttoivat mm. sietämään suklaan maitoa, ettei tullut enää limaisuutta yhdestä konvehdista.
Vedellä on muutenkin paljon hyviä vaikutuksia, minkä takia jokaisen ihmisen pitäisi juoda tarpeeksi vettä. (Juotko liian vähän?) Ei vettä toki ylenmäärin pidä juoda, mutta tosiasiassa minunkin piti opetella juomaan vettä, kun sitä ei minulle lapsena opetettu juomaan janojuomaksi. En oikeastaan lähes koskaan tuntenut, että minulla olisi jano. Enkä tälläkään hetkellä juo vettä janoon joka kerta, vaan koska keho kertoo, että pitää juoda.
Takaisin kissaan. Hän osaa hienosti matkustaa repussa ja kehrää jopa valjaita päälle laitettaessa. Kisse kaipaa todella paljon huomiota ja tykkää olla jatkuvasti läsnä. Hän osaa hienosti jo jäädä yksin huoneistoon, kun laitamme makuuhuoneen oven kiinni. En ota kissaa viereen nukkumaan muuten kuin päivisin, koska öisin se surraisi kovaan ääneen korvan juuressa, yrittäisi jahdata jotain verhon takana, menisi peittojen alle möyrimään, välillä nukkuisi pöydällä, kävisi vessassa ja tulisi takaisin mutustamaan tyynyllä lepääviä hiuksia. Eip. Yöllä se saa olla yksin huoneistossa ja on mankunut ennen viiden aikaan aamupalaa, mutta kun sillä on koko ajan muroja tarjolla, niin joskus kuudelta pissalla käydessä hän nostaa söpön päänsä ja pitkän kaulansa sohvan takaa katsellen unisena, että kuka siellä. Eipä noilla kissapedeillä tee mitään, kun se nukkuu pöydillä ja sohvalla. Pitäisi vielä hankkia parempi raapimapuu, kun tykkää mieluummin raaputtaa kyntensä mattoon, kun matto on parempi kuin raapimapallo. Annan kissalle ruokaa aamupissalla käydessäni ja menen takaisin nukkumaan. Kissa mankuu pari kertaa oven takana, mutta menee pian itsekin takaisin nukkumaan syötyään vähäsen. Olemme ottaneet myös kilisevät lelut kissalta yön ajaksi pois kissan yövilliintymisen ehkäisemiseksi ja naapurisovun säilyttämiseksi.
En ottanut paljon kuvia kissasta äidillä ollessani sillä Humppilan asemalta lähtiessä isoine kantamuksineni unohdin kännykkäni autoon. Onneksi se oli hyvissä käsissä matkan ajan, ettei ollut mihinkään pihatielle tippunut, ja onneksi oli kuitenkin tabletti mukana, mistä saatoin näyttää junalippua takaisin Helsinkiin matkustaessa. En pahemmin kaivannut kännykkää, ainoastaan muutamaa ihmistä, joille saatoin viestitellä tabletin välityksellä, koska onneksi siinäkin on liittymä.
Perjantaina eli ekana päivänä takaisin Helsingissä kävin salilla juoksemassa illalla. Käytiin hakemassa korjattu skuutti sekä postipaketti, joka oli mennyt aiemman osoitteen läheiseen postipaikkaan. Käytiin Sellossa hakemassa osanen Camelbak Eddy - pullooni InterSportista ja Burger Kingissä syömässä, kun emme ehtineet La Casetta Nostraan lounasaikaan eli ennen kolmea. Muutama tunti chilliä ja sitten kävin juoksemassa juoksumatolla. Meinasi juoksu takkuilla neljän kilometrin kohdalla ihan vain sen takia, että oli niin kuuma kaikesta ilmastoinnista huolimatta.
Postipaketista löytyi vähintään yksi onnistunut ostos eli Aim'n liivitoppi (en tykkää käyttää urheiluliivejä), joka paljastaa mahan, mutta korkeat housut pitävät huolen siitä, ettei napa näy. Mikä tahansa muu paita olisi ollut liian kuuma siihen hikoiluun verrattuna. Tuli hikoiltua ja paljon ja pian aion lähteä uudelleen hikoilemaan. Vaikken pitänytkään Camelbak Eddyn uudesta korkkimallista, niin olen silti tosi iloinen, että uuden korkin pilleineen sai vanhaan nättiin Camelbak Eddy - pulloon kiinnitettyä. Niin paljon helpompi juoda vettä tästä pullosta ja päivän vesikiintiö tulee tosi nopeasti täyteen. Olen jo tottunut uuteen kädensijaan korkissa, vaikka se uusi muotoilu aluksi harmitti. Hyvänä ominaisuutena on uudelleen sisäänpäin muotoiltu suutinosa, koska vanhoissa korkeissani juurikin se osa meni nopeasti rikki, jo kaksi Camelbak Eddy - pulloa omistaneena ja yhden vanhanmallisen lisäosan hankkineena. Lisäksi ne valskasivat suuttimen alta ennen pitkää, muttei pidä roikottaa suuttimesta, vaan kantokahvasta. Anyway. Jospa alkaisin suuntaamaan sinne salille.
Salilta tullessa kotiin yhdeksän jälkeen kävin vielä kaupassa ajatuksissa seuraavalle päivälle lettujen tekoa. Kesäisin iltataivaat ovat kyllä todella upeita!
Vincentin kootut nukkuma-asennot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti