Kaupunkimatkailua

Tätä tekstiä näkee kaupungilla paljon samalla käsialalla. Tämäkin postaus piti kirjoittaa viime viikolla, mutta aina ei vain jaksa, vaikka voisikin. Ainakin on paljon asiaa muhimassa mielessä. Tämä alkaa siis viime maanantaista.

Oli pitkästä aikaa kahvihetki Töölön Relovessa, jonka ohitin monestikin viime kesänä matkalla Hietsuun. Nykyään tulee harvemmin mentyä Runeberginkatua pitkin, jollei sitten bussilla keskustaan kulkiessa. Nyt halusin kuitenkin varta vasten pitkästä aikaa Töölön Reloveen, vaikka yhtä ihana Relove on Punavuoressa oleva Fredrikinkadun Relove - kahvila. Viime viikolla piti alkaa herkuton, mutta en kutsuisi tällä pullalla natustelua herkuttomuudeksi. Piti ottaa avokadoleipä, mutta vitriinistä näin, että se oli muuttunut ja ympätty täyteen punasipulia, jota en syö raakana. Harmillista, että hyviä juttuja pitää muuttaa. Piti ottaa myös chia-pudding, mutta sellaista ei näkynyt missään, joten otin ihan hyvän Goddess - smoothien (vai mikä sen nimi olikaan) sekä cappuccinon kauramaidolla. 

Olin vuosi sitten viimeksi kyseisessä Relovessa käynyt ja tältä näytti appeeni silloin. Mutta yhtä kaikki kuin muuallekin Suomen kahviloihin ja ties mihin oli inflaatio kohdannyt myös tämän kahvilan, koska hinnat olivat nousseet. Yhtä kaikki herkuton kyllä oikeasti alkoi sunnuntaina eli nyt eletään kolmatta herkutonta päivää. Eilen se meinasi olla sietämätöntä olla sokerivieroituksessa samaan aikaan naistenpäivien alkaessa - kyllä siitä pitää vieroittautua. 

 

Eka syy oli kuitenkin se, että olin antanut herkkujen syönnin mennä yli äyräiden ja lappasin jotain herkkua joka ikinen päivä suustani alas lähes miettimättä, ainoastaan haluten. Yritin jarruttaa tahtia, mutta sitten herkuttelun mentyä yhtäkkiä yli alkoi naama ja myös otsa kukkia kuin viimeistä päivää, eikä se ole kukkinut vuosiin. Ensimmäisenä haluan siis kasvoni puhtaaksi, etten näytä juuri murrosikään puhjenneelta palatessani ensi viikolla töihin. Toiseksi minulla on ollut kokemusta herkuttomuudesta siinä, että päästessä valkoisesta sokerista sun muusta hötöstä ja piilosokerista irti, niin mieli kirkastuu ja tekee mieli enemmän liikkua, ei ole jatkuvasti saamaton tunne sekä haju- ja makuaisti paranevat huimasti. Siksi ihmettelen, miksi joskus annoin itseni retkahtaa uudestaan sokeriin, mutta se on kun antaa pikkusormen, niin se alkaakin ahmia koko kättä ja vaikea sitä on alkaa uutta raajaa kehittelemään.

 

Skuutilla takaisin ja pilvien kuvailua.

Tiistaina Vincent sai postista kissalaatikon, jota hän auttoi avaamaan. Laatikko sisälsi kaikkea kivaa ja lisäksi kivan laatikon, jossa voi möyriä. Ensin kisu kiinnostui töyhdöstä, sitten Koi Karppisesta, mutta ihan parasta on uusi hiiri, joka tuli möykyn (entinen hiiri) tilalle. Tosin edelleen on ihan paras äidin Mustista ja Mirristä ostama tiikeriraitainen kieputuspaija, jonka kissa tuo vähintään viisi kertaa päivässä näytille, että "leikitä minua".

Maanantaina illalla olin värjännyt hiukset tummemmiksi kuin oli ollut. Yöllä heräsin harmittelemaan, että tuli liian tumma ja että pitää hakea saman tien vaalennusväriä kaupasta. On ennenkin ollut tumma, mutta olin jo ehtinyt tottua vaaleampaan, kun siinä oli sellainen kultainen sävy, jota ei ole missään kaupan purkissa. No on tähän jo tottunut, mutta se vaalennusväri könöttää kaapissa.

Kissan useat nukkumapaikat. Ilmeisesti useampikin kisuli tykkää nukkua koneen päällä.

Keskiviikkona siivosin kaappeja ja säädin hyllyjenvälejä, että saisin aika isot saamani lahjapullot kaappiin, kun ovat olleet pari kuukautta vain esillä mikron alla pöydällä. Halusin ne piiloon ja nurkasta tuli paljon siistimmän ja tilavamman näköinen. Siirsin myös kakuntekoaineet murojen ja puuron kera samaan kaappiin sekä siirsin lääkelaatikkoa ylemmälle hyllylle. Nyt kaikki on sopivasti saatavilla lähempänä hellaa ja kissanruoat ovat toisessa kaapissa lähempänä kissan ruoka-astioita.

 

Keskiviikkona kävin myös pitkästä aikaa metsälenkillä pidemmän kaavan kautta. Tuli sen verran pitkä lenkki, että vessahätä iski kesken kaiken. Onneksi löysin mäkkärin, josta löytyi myös toiletti. Sieltä tarttui mukaan myös yksi uutuus Mango shake deluxe vai mikä mahtoi olla nimeltään.

Otin kuvan, koska kuva puhutteli minua. En usko, etteikö se puhuttelisi vielä myöhemminkin. Mietin myös, että pitäisi aina kirjoittaa ylös satunnaiset mietteet, koska niistä voi syntyä vaikka mitä.

Näin mietin Kiasma - museon jälkeen: Yhtäkkiä olen väsyksissä. Aurinko ja päivä ovat ihania. Liikennevaloristeykset ovat liian kaukana toisistaan, eivätkä siinä missä pitäisi, keskellä katua. Lapsi leikkii suihkulähteissä. Kurkkua kuivaa.

Vincentillä tuli myös 4kk täyteen tällä viikolla, vaikka hän vaikuttaa vanhemmalta. Hyvin sopeutuvainen ja oppivainen tapaus. Sekä hyvin sosiaalinen ja joskus Villi Vauhkonen, mutta silti rakas.

Torstaista. Näin pitkästä aikaa ystävääni, jonka kanssa päätimme lähteä ex tempore Suomenlinnaan, kun Kauppatorilla oltiin. Odotellessa lauttaa söimme herkulliset italialaiset vohvelit ja joimme torikahvit. Suomenlinnassa menimme sillan yli alueelle, jossa ei oltu ennen käyty, kun se oli ollut joskus suljettu sotilasalue. Siellä hetken kävelimme, kunnes lähdimme lautalla takaisin. 

Kävimme Kampin Factoryn buffet - lounas syömässä ja lisää lettuja jälkiruoaksi (mistä johtuen oikeasti pitää yrittää olla ilman herkkuja jonkin aikaa). Oli mukava nähdä ystävää, kun emme asu samassa kaupungissa. Heipattuamme oli vielä aikaista ja ihana ilma, joten päätin vihdoin toteuttaa yhden kesäasioista ja käyttää museokorttia, kun sellainen on. Kävin HAMissa, missä parasta oli Tove Jansson ja jotenkin tuttu Greta Hällfors-Sipilän & Sulho Sipilän näyttely. Kävin Kiasmassa, mutta sen näyttelyt olivat hyvin outoja ja ahdistavia. Lopuksi kävin Amos Rexissä, missä oli ihan mielenkiintoinen Maanala - näyttely, vaikka osa siitäkin oli "onko tämä olevinaan taidetta?" - tyyppistä. Voisi kolmessa tai neljässä museossa käydä vielä loppuloman aikana. Kotio saavuttua sattui jalkapohjat ja kissapuukin saapui postissa, minkä kokosimme. Tein jäljelle jääneistä kolmesta pahvilaatikosta kissalle avaruussukkulan, mutta se oli liikaa pienelle kissallee yhden päivän annokseksi ja siitä hän vähän stressasi. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jätin pienimmän laatikon leikittäväksi.

Tässä tämän päivän aate: Mies kävelee toisella puolen katua puhelin korvallaan siihen jutellen. Toisessa käsipuolessaan hänellä on nainen, joka hymyilee isosti naurahdellen. Pian alkaa sataa hetken kaatamalla. Ei se haittaa, en minä kastu. Olen keltaisen sadetakin alla suojassa. Jalkanikin pysyvät kuivina samaa sävyä olevien saappaiden kanssa. Kuulen pisarat, jotka ropsahtelevat yläpuolella olevaan huppuun, mutta en kuule kaupungilla kulkevien  ihmisten ääniä, koska kuuntelen Tove Janssonin äänikirjaa nimeltä Aurinkokaupunki. Pitkästä aikaa mietin, että mieluummin lukisin kirjaa kuin sitä kuuntelisin: voisi lukea omaan mieleen sopivalla nopeudella ja äänenpainolla. Haluaisin yliviivata tehostekynällä yli kaikkein kauneimmat kohdat, koska voisin tehdä sen, jos kirja olisi omani. Kävelen hetken eteenpäin; sade alkaa haljeta, pelkkä kuuro kun oli. Katson ränniltä valuvaa vettä, kuin sillä ei olisi mitään muuta syytä olla kuin valua alaspäin.

Nyt toivotan hyvää yötä. Vielä viisi lomapäivää jäljellä. Mitä kaikkea vielä keksisi.