Treeninkiä ja terveydenhoitoa

Piti juosta vain kaksi ja puoli kilometriä lämmittelyksi, mutta meni vähän yli. Sen jälkeen vähän lihaskuntoharjoituksia.

Olen antanut liikuntakärpäsen puraista oikein toden teolla. Saa puraista niin kovaa kuin ikinä jaksaa. Samalla annoskoot suurenevat. Aamuisin ei riitä pelkkä puuro, vaan pitää olla myös leipä lisukkeineen, jota onneksi pystyn syömään jostain kumman syystä. Juon vettä nyt tarpeeksi uuden korkin ja pillin takia sekä kiittäminen myös Fun lightin uutta makua, karambola-passionia, jota laitan lirauksen ainakin kotona juotavaan veteen. Salilla vesipisteellä ei ole planninkipulloa mukana ja toisinaan tekee mieli pelkkää vettä vetenä ilman makuja. Uskon, että vesi kompensoi täysjyväruisleipää sekä juustoa. Juustokin on tarpeeksi kovaa maitoa, että menee sellaisenaan. Maitoon en kyllä koske, vaikka jäätelöä joskus syönkin. Toisin sanoen vain täysjyvävehnä on todellinen ongelma ja liika sokeri. Vesi on kyllä ihmeaine. Tosin yksi veden hyödyistä on myös juurikin se, että ihminen pysyy terveempänä paljon enemmän kuin ne, jotka eivät juo vettä.

 

Kissa pääsee välillä ulos ihmettelemään. Viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan haistellen ötököitä.

Kisu tykkää myös kölliä kainalossa ja tulee mielellään päikkäreille mukaan silloin, kun ei vauhkoa ympäriinsä. Äskenkin piti laittaa keittiön ovi kiinni, kun hällä oli parkour-harjoitukset menossa. 

Kävimme eräs päivä Max's Cafessa, jossa en ollut käynyt useaan vuoteen. Edelleen ihana paikka ja siellä olisi ollut tällaisia hyvän näköisiä vastapaistettuja korvapuustejakin vähän eri muodossa kuin perinteisesti. Jospa joku päivä sellaisen kävisi syömässä.

Ostin eräs päivä itselleni kauniita vaaleanpunaisia terttuneilikoita, kun olivat tarjouksessa viimeistä päivää. Olisi saanut kaksi pukettia kuudella eurolla. Kissa antoi niiden olla pari päivää rauhassa, mutta sitten aloin pohtia, miksi kukat olivat eräänä aamuna taipuneet, vaikka niiden pitäisi olla yksi pitkäikäisimmistä leikkokukista. Pari päivää sitten tuo suorakulmanmuotoinen lempimaljakkoni kaatui viiksekkään toimesta ja olin siitä kauhean harmissani. Toisaalta olin enemmän harmissani, ettei kissan päälle ollut tullut lasinsiruja tai muutakaan, mutta oli kerennyt alta pois. Pitäisi vain löytää yhtä kaunis maljakko jostain uudestaan, luulenpa että saattoi olla IKEAsta, jollen ollut sitä jostain saanut. 

Siirsin kukat toiseen maljakkoon, lyhensin varsia sopiviksi, ettei kissan tekisi mieli niitä taivutella, ja siirsin loput kukat keittiön pöydälle, mistä ne eivät ainakaan lattialle voisi kaatua. 

Pesen kissan kupit astianpesukoneessa siltä varalta, että niihin olisi tullut lasinsiruja. Pitää olla varma, ettei niissä ole. Palautin tabletin kuivuttua lattialle ja laitoin kissalle tarjoilukulhon muroja, märkäruokaa ja vettä varten siksi aikaa, kunnes kisun kulhot tulevat pestyä.

Näitä olen syönyt useana päivänä. Vihdoin kun löysi mango-meloniakin oikeasta kaupasta - ilmeisesti sitä ei myydä S-kaupoissa. Ingmanin versio oli kaksi kertaa kalliimpi ja laktoositon, mutta kyllä tämä Pirkankin kelpasi enemmän kuin hyvin. Yllätyin myös WanhanAjan vaniljasta, kuinka hyvää on. Alunperin hehkutin sitä, että onpa upeaa, että mahtuu kaksi jäätelöpakettia pakkaseen ja niiden lisäksi pakastettua leipää ja marjoja ja varmaan vielä pari pullapussiakin perään ja lisää marjoja sekä leipää. Viime pakkaseen hyvä jos juuri ja juuri mahtui yksi jäätelöpaketti, kun oli vain yksi pieni lokero ja sekin puoliksi jäisen lumen peitossa.

Vinskun kootut uniasennot. Tämä karvanaama on saanut uuden paljon käytössä olevan nimen: Mister Sneaky Butt. Yrittää hiiviskellä ikkunalaudan kautta tiskitasolle, kun ei siihen pysty vielä suoraan hyppäämään. Kieltäessä kyllä jättää tassun puoliväliin tietä tai pitää päätä siinä tasolla, mutta katseen välttäessä yrittää puikkelehtia salaisesti eri reittiä eli tehosekoittimen ja vedenkeittimen takaata seinän viertä. Aina yrittämässä varastaa ruokaa ihan kuin ei saisi sitä tarpeekseen. Saa nukkua pidempään aamulla, kun sillä on aina muroja tarjolla. Välillä pitää kyllä laittaa keittiön ovi hetkeksi kiinni, kun aistii heti, jos joku on tekemässä ruokaa. Hampaita harjatessa tulee myös vessan lavuaarille ihmettelemään vettä, joka lorisee viemäriin.

Nykyään juon vain cold brewta aamuisin ja vain yhden kupin päivässä, kun meni maku kuumaan kahviin, joka aina osaksi jäi pannuun. Eipä näin mene kahvia hukkaan. Käytän suhdelukua kaksi kahvimitallista kahvia (vastaa puolta desiä) ja kolme desiä vettä, pieni sekoitus. Yöksi jääkaappiin ja on aamulla valmis. Kaadan siihen kahville tarkoitettua kaurajuomaa niin kuin tavalliseen kahviin.

Eräs päivä oli hauskaa, kun innostuin juoksemaan intervalleja. Tai no oma versioni oli sillä kertaa yksi minuutti 6km/h vauhtia, toinen minuutti 8,5km/h (nousi 8,7-9km/h loppua kohden) ja kolmantena minuuttina 10km/h paitsi parina viimeisenä kertana 11km/h. Tätä tein seitsemän kertaa, kunnes lopetin ja sain samalla saldoksi yli kolme kilometriä matkaakin. 

 

Olen muutamana päivänä harjoitellut tabletin kanssa Duolingo-ohjelmalla espanjaa. Olen myös kolme helposti puhuttavaa (eli animaatioita) katsonut Disney Plussalta espanjaksi puhuttuna. Espanja on aika helppo ja hauska kieli opetella. Innostuin siitä sen jälkeen, kun olin katsonut Soy Luna - ohjelman loppuun. Oli tullut Umbrella Academystakin uusi kausi, mutta sekin loppui ihan liian nopeasti.

Keskiviikkona kävin hampaanpaikkauksessa, kun poistettaessa poskihammasta lääkäri pyysi varaamaan ajan ison reiän paikkaukseen, ettei tarvitsisi sitäkin poistaa. Sain ensin ajan ekalle työpäivälle lomalta paluun jälkeen, mutta se oli huono aika, joten soittaessani siitä sain toisen ajan Kamppiin, joka palvelikin Hyggan tiloissa, vaikka onkin kaupungin hammaslääkäri - tai jotain. 

 

Kerroin alustavasti niin kuin aina, etten oikeastaan pidä hammaslääkärissä käymisestä, mutta oli kyllä niin ihana lääkäri ja hoitaja myös, että kerroin sen heille suoraan - en siis sitä, että olivat ihania vaan sen, että oli positiivinen kokemus. Puudutus onnistui hienosti ja lähti samantein puutumaan oikea kohta ja sitten he alkoivat värkkäämään. Koko toimitus kesti alle puoli tuntia, ei sattunut yhtään ja lääkäri jutteli rauhaksiin toimituksen aikana. 

 

Hammaslääketieteessäkin on onneksi petrattu, ettei siinä ole enää mitään pelättävää: hammaslääkäritkin käyttävät hanskoja ja suusuojaa hoitaessa potilasta. Eniten en välitä siitä piikistä, jolla kokeillaan hampaita tai siitä, että jollain on ronskit otteet. Ei kyllä ole kertaakaan Helsingissä kenelläkään ollut ronskit otteet, vaan hyvin hellät ja ammattitaitoiset. Poistuin paikalta uuden hampaan sekä hymyn kanssa. Oikeasti tuntuu, että hammas olisi uusi, eikä kieli halua enää mennä lainkaan kokeilemaan koloa. Hammas tuntuu hyvältä ja muutaman kerran vielä testattiin ja hiottiin hammasta, että purenta on tasainen. Täysi kymppi siis hoitopalvelusta! Sain uuden ajan elokuun loppuun, kun lääkäri kertoi, montako reikää minulla on jäljellä (sitä en tiennyt ennen). Aika hyvin siihen verrattuna, kuinka monta vuotta oikeasti olen ollut poissa hammaslääkäristä hammaslääkäripelon takia. 

 

Hyvät ihmiset hoitakaa hampaanne! Ei siitä koidu kuin hyvää ja parempaa yleisterveyttä.

 

 

Kävin Isossa Omenassa eräänä päivänä. Siellä kirjastossa selasin Koti ja keittiö - lehden, jota ei ole Helmetin e-lehtipalvelussa niin kuin ei Fit - lehteä tai KuntoPlus - lehteäkään. Fit-lehteä on nykyään tosi vaikea löytää mistään kirjastosta, mutta pitää jatkaa etsimistä. Kunto Plus - lehteä tilaan sähköisesti ja luen sitä tabletilla niin kuin e-lehtiäkin. Silti on ihanaa istua kirjastoon lukemaan tai selaamaan jotain lehteä ja ottaa aikaa sille. Sitä tuli tehtyä niin paljon ennen monen monta vuotta. Olen kasvanut Kaarinassa, jolloin siellä ei ollut liikaa kerrostaloja, vaan kirjasto oli ikään kuin kaupungin keskiosassa. Siksi luulin, että vihreä kaupunki sai siitä nimensä. Nyt ei kyllä ole tylsien rakennusten myötä mitään tietoa mistään vihreästä, mutten tullut nyt purnaamaan Kaarinasta. Muistoissa säilyy, kuinka pääsi siltaa pitkin kirjastoon, joka sijaitsi kaksikerroksisen talon toisessa kerroksessa. Siellä olin pari kertaa myös TET-harjoittelussa ja kävin juttelemassa kirjaston johtajan kanssa välillä, kun hän aurinkoisine olemuksineen oli paikalla. Hän ei ole ollut enää useampaan vuoteen kirjastonjohtajana; en tiedä, onko enää ollenkaan. Silloin tiesi kaikki kirjaston työntekijät nimeltäkin, varsinkin hänet. Jotkut ihmiset jäävät mieleen. Mietin edelleen perhepäivähoitajaanikin, vaikka hän hoiti minua viimeksi 6-vuotiaana. Pari kertaa sen jälkeenkin hänet näin. Jotkut ihmiset vain jäävät mieleen pystyvästi.

Kissa päiväunosilla. Sellainen kehruupaija. Heti kun häneen katsoo tai koskee, hän alkaa kehrätä.

Eilen Kocostarin kosteuttava naamio: sano se kukkasin. En tiedä auttoiko, mutta oli kivaa. 

 

Hikinen salityyppi 5.9 kilometrin juoksun jälkeen. Olen nyt joka toinen päivä käynyt juoksemassa. Edellispäivänä oli lepopäivä, mutta vein tuon ukulelen metsään ja hän sai minut juoksemaan ulkona luonnossa, vaikka yleensä sitä välttelen, kun tuntuu, että vauhti, keuhkot ja jalat tuntuvat raskailta. Tosin siitä juoksemisesta innostuttuani ajattelin, että pitää opetella hengitystekniikka myös ulos erikseen, koska se on erilainen kuin matolla juostessa. Toiseksi ajattelin, että sen lenkin voisi juosta vaikka joka aamu tai ilta, koska se olisi juuri sopiva siihen. Ulkona juokseminen on paljon raskaampaa kuin matolla juoksu, jolloin matto ja musiikki saavat määrätä tahdin ja välillä voi sipata juotavaa, joka seisoo sivukaukalossa. Mukavaa oli viimeksi juostessa (tai oikeastaan juostessa valitsin juoksulistani jossain vaiheessa), että tuli muutama tosi kiva ennen kuuntelematon kappale vastaan, jotka siirsin Feel good - listille. Kappaleita bongasin Spotifysta soittolistalta nimeltä Summer Vibes 2022.

 

Tämän päivän aamiainen sekä pöydälle siirretyt kukat. Kellonaikakin näkyy, milloin tämän olen aloittanut ja nyt neljän tunnin jälkeen se on valmis. Parit pyykit pessyt siinä välissä, juonut litran vettä ja vähän murjottanut. Nyt jos söisi ja lähtisi katselemaan maisemia eli luultavasti nenä kohti kaupunkia ja äänikirja mukaan. Jalat ovat tärisseet jo tunnin, vaikka olen vähintään kymmenen kertaa käynyt jaloittelemassa. Ei jaksa olla paikallaan, ei vain pysty, ei kykene. Pitää päästä ulos, kun siellä ehkä jostain pilven välistä näkyy aurinko. Käyn vähän viettämässä nimipäivää.