sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Viimeinen lomaviikko















L A U A N T A I 

Viime viikon lauantaina isä, isän naisystävä ja veljeni tulivat käymään Helsingissä päiväsiltä jaloin eli eivät olleet yötä. Olivat vain muutaman tunnin visiitillä. He tulivat katsomaan asuntoa ja kissaa sekä toivat kissalle hienon lahjan, jonka kissa ehti jo tuhota (yritän joku päivä korjata sen). Lähdimme bussilla keskustaan ja ensitöiksemme kävimme etsimässä ruokapaikan ja päädyimme Kaivopihalla sijaitsevaan ravintola Zetoriin, joka ensipuraisun jälkeen osoittautui oikein mukiin meneväksi paikaksi. Annokset olivat hauskasti esiteltyjä ja ruoka maukasta. Näin listalla toisenkin ruoan, josta voisin olla kiinnostunut, joten aika varmasti tulen palaamaan vielä joku päivä Zetoriin. 

Saatuamme apetta kuvun alle suuntasimme kohti Kauppatoria ja sieltä pienen katsastelun jälkeen ortodoksiselle kirkolle. Siellä oli häämenot käynnissä, joten emme päässeet ihastelemaan sisustaa. Mäen päältä näkee aika kivasti ympärille, kun on sen verran korkealla. Suuntasimme arkkitehtuuri-ihastelun jälkeen Kanavarannan kautta Kauppahalliin, jossa en käy tarpeeksi usein. Haluaisin enempi vierailla Hietalahden kauppahallissa, kun siellä voisi olla muutama mieleenpainuva paikka. Nautimme Kauppatorin kauppahallissa kahvit ja pullat. Sen jälkeen lähdimme Esplanadinpuiston halki kohti Punavuorta, kun kysyttiin, mitä haluaisin matkalaisille näyttää, niin Punavuoren ihanat kadut sekä Roobertin herkun, jossa kävimme. Puistossa törmäsimme jäätelökioskiin ja toki sitä pitää kerran kesässä hankkia nykyisin ylihinnoiteltu pehmis. But it was worth it. Veli otti suklaisen ja minä vaniljaisen pehmiksen. Tulimme bussilla Punavuoresta takaisin luokseni, josta matkalaiset lähtivätkin takaisin kohti Turkua.


S U N N U N T A I 

Pyöräytin piirakan, jossa oli toisella puolella omenaa ja toisella puolella päärynää. Kissa nukkui käden päällä yrittäessäni pelata.








T I I S T A I

Kävin pitkästä aikaa Pauligin kulmassa, jossa oli tuotteet muuttunut. Olisin halunnut raakakakkua, kun en tiedä muuta paikkaa, mistä niitä saisi, mutta sen sijaan otin avokadoleivän sekä chia-mangovanukkaan, jotka toimivat päivän lounaana kuuden ja seitsemän maissa, koska en ollut ehtinyt sinä päivänä syödä kuin aamiaisen kymmenen aikaan. Tullessani ulos kahvilasta ihastelin vastapäistä rakennusta, joka oli vanha Suomen yhdyspankki. Pohdin, että olin varmasti nähnyt korkealla seinässä olevat patsaat ennenkin, mutten ollut koskaan huomannut niitä tai sitten siitä on vain pitkä aika, kun olen niitä viimeksi katsellut. Ihailin myös muita Aleksanterinkadun rakennuksissa olevia patsaita ja koristeellisia yksityiskohtia.

K E S K I V I I K K O

Kävin My fckng fabissa luottokampaajallani pitkästä aikaa. Ainakin puolentoista vuoden tauko ehti olla viime visiitistä, mutta oli onneksi yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Yritin napata hyvää kuvaa siitä, millainen tukasta tuli. Toki olisi pitänyt ottaa myös ennen - kuva. Oli väsynyt naama - päivä, mutta tukka sentään hyvin. Oli hauskaa mennä kaupoille juuri kampaamosta tulleena. Ajattelin kuitenkin, että nyt kun tukkaan tuli vähän enemmän eloa, kivaa kerrostusta, terveemmän ja paksumman näköisempi, että laittaisin sitä myös useammin. Se toki tarkoittaa sitä, ettei pidä aikailla turhien asioiden äärellä työaamuisin - vaikken toki koskaan teekään niin; ainoastaan mietin, mihin se aika vilistää ja puuro jäähtyy sivussa.

Oli vuoden väli myös siitä, kun olin käynyt Nomissa syömässä kesärullia. Kesärullat olivat tosi hyviä ja neljä riitti loistavasti lounaaksi. Harjoittelin myös puikoilla syömistä.

Otin selvää tästä patsaasta kävellessäni Iso Roobertinkatua takaisin keskustaan, kun siitä oli puhetta perheenjäsenten käydessä lauantaina. Sen nimi on Viheltelevä helsinkiläinen. Ystävällisen, auttavaisen ja suvaitsevaisen helsinkiläisen kunniaksi. Veistänyt ja Helsingin kaupungille lahjoittanut 2. marraskuuta 1995 Björn Weckström.

Kävin muuten vain kuikuamassa Stockmannin hygieniaosastoa ja törmäsin aivan uuteen (ainakin minulle) tuotesarjaan nimeltä Skin proud, josta kiinnostuin kovasti. Ostin tuotesarjaan kuuluvan Fruit smoothie gentle enzyme exfoliator - kasvoveden, joka on kuoriva kasvovesi, mutta tämä hitto vie todellakin toimii! Lisäksi ostin Holika holikan 99% aloe vera soothing gelin, jota sekoitan iltaisin kosteusvoiteeseen. Ne ovat auttaneet puhdistamaan sokerista kärsinyttä kasvojeni ihoani.

Olen nyt kahdeksatta päivää sokerittomalla eli en ole syönyt yli suositeltua viittä grammaa hiilaria sisältävää tuotetta, vaan pääosin hedelmiä, jos on tehnyt mieli makeaa ja oikeastaan olen syönyt kolmea tiettyä hedelmää päivittäin: luumuja (etsin aina niitä tummanvioletteja luumuja, joiden kuori tuoksuu lähes ihastuttavalta jättipalsamilta - jostain se tuoksumuisto pitää saada), kiwejä sekä persikoita (joita ei saa jättää pöydälle kissan ulottuville koska "pallo", mikä kävi ilmi yhtenä aamuna sen ollessa täynnä kynnenjälkiä). Lisäksi syön silloin tällöin banaania ja päivittäin myös kurkkua ja tomaattia. Pitäisi lisätä porkkanakin. Mahdollisimman paljon hedelmiä ja kasviksia kitusiin niin hyvä tulee. Toinen on syönyt seurassani ties mitä pullaa, donitsia, kakkua ja karkkia, mutta mie sanon ei houkutuksen ollessa kymmenen sentin päässä naamasta. Sanon ei sokerille nykyään - paitsi ehkä ensi viikolla voin epävanhenemisen takia syödä palan korkealaatuista (eli ei tehdasvalmisteista) kakkua - koska saatoin sen joskus aiemmin mainitakin: energiataso nousee (en tosin voi syödä enää nakkiperunasoselaatikkoa tuli tällä viikolla todettua, energia laski kuin lehmän häntä), iho puhdistuu, keskittyminen selkiytyy, ajatukset kirkastuvat, maku- ja hajuaisti paranevat ja verensokeri pysyy helpommin tasaisena.



T O R S T A I

Kissa pääsi suihkuun ja turkista tuli tosi pehmoinen, vaikka suihkutin vain pelkällä vedellä. Tykkäsin tukasta ja tukka oli hyvässä kuosissa seuraavanakin päivänä.





P E R J A N T A I & L A U A N T A I

Kävimme Tammelassa sukuloimassa, nauttimassa hyvästä seurasta, nauttimassa kauniista maisemasta ja saunomassa. Kissa oli ensimmäistä kertaa pidemmän aikaa yksin, muttei ollut rikkonut paikkoja poissa ollessamme. Muutaman tunnin saavuttuamme oli vain jokseenkin levoton, mutta rauhoittui onneksi iltaa vasten todettuaan, ettemme ole muukalaisia.












S U N N U N T A I

Tänään kävimme Kuusiluodossa, jonne pääsee Vanhakaupunginkosken lähettyviltä, Matinsillan ja koira-aitausten vierestä. Puut vievät ensin Lammassaareen ja sieltä pitkospuita pitkin Kuusiluotoon, josta löysimme neljä lammasta pienen etsimisen jälkeen. Saarikävelyn jälkeen ajoimme kauppakeskus Rediin ja kävimme syömässä Classic Pizzassa. Pizza oli hyvää. Otin perinteisen Verde Mon Dieun. Palvelu oli myös osaavaa ja ystävällistä. Supermarketin kautta kotio.


Aloitin tämän rustaamisen seitsemältä, mutta oikeastaan vasta yhdeksältä sain kuvat oikaistua ja samalla piti syödä, juoda, paijata kissaa, laittaa pyykkiä narulle ja katsella vähän siivousvideota.

Loma kesti viisi viikkoa, mutta yhtäkkiä se on ohi. Tuntuu oudolta ja jotenkin jännittää huominen, vaikka se on vanha tuttu paikka. Silti kiinnostaa ja jännittää, miten ihanat ovat kesän aikana kasvaneet, mitä kaikille kuuluu, miten vuosi lähtee käyntiin. Arki pääsee jälleen käyntiin. Loman aikana jäi näkemättä muutamaa ihmistä ja käymättä muutamassa paikassa, mutta pitäää muistaa, että ihmiset eivät onneksi ole häviämässä mihinkään, vaikkei kesällä ollutkaan aikaa ja vielä ehtii käydä paikoissa. Vielä on jopa kuukausi kesää jäljellä ja vähän kihisee mielessä tuleva syksykin sekä kerrospukeutuminen, värit, viileät illat, luonnon värikkyys. Pitää muistaa joka ikisestä päivästä nauttia. Joka päivä menee tosi nopeasti ohi. Pitää muistaa pysähtyä ja nauttia, aistia jokaisella aistillaan. Pitää muistaa elää ja unelmoida joka päivä ja jokaisesta päivästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...