maanantai 15. elokuuta 2022

Back to work
















Ei ole tullut kirjoiteltua eikä ole tullut käytyä salilla kahteen viikkoon. Syynä on yksinkertaisesti väsymys. Väsymys arkirytmiin palaamisesta ja väsymys siitä, että onkin monen monta tuntia päivässä jaloillaan, kun ilmeisestikään lomalla ei tullut tarpeeksi liikuttua, vaikka kovasti olikin suunnitelmissa. Ekat kolme päivää jalat särkivät töiden jälkeen ja varsinkin ensimmäisenä päivänä se tuli yllätyksenä, miten paljon kuluttaa jalkoja, että on yli kahdeksan tuntia päivässä jaloillaan. Tosin sitten kun siihen taas tottui, niin ei halua istua edes pysäkillä bussia odotellessa. Pitäisi kyllä jollain ilveellä yrittää palata salille ja back to action, kun siitä maksankin - tai edes yrittää jumpata kotona, kun kotonakin on välineitä sitä varten. 

Tiistaina oli ihanan ihana päivä. Lämpöisä ja salin sijaan kävin after workilla ystäväni kanssa, joka ilmoitti saapuneensa Helsinkiin pariksi päiväksi. Kävimme Pikku Finlandiassa, joka oli itselleni yllätys. Muistan Finlandia-rakennuksen edessä olleen työmaata, muttei ollut aavistustakaan, että siihen tulisi viihtyisä rantakahvila Töölönlahden rannalla. Joimme punaviiniä ja katselimme todella vilkasta ihmisvilinää ollakseen tiistai-päivä. Aurinko ja lämpö ajaa todella varmasti ihmisiä ulos. Kuvasin matkalla kotiin hieman Kansallismuseota.





Ensimmäisen viikon torstaina oli synttäripäiväni, vaikken enää tiedostakaan ikääni. Se on jotain sinnepäin miltä aina tuntuu. Sain kauniita krysanteemeja ja kävimme Triplan Cafe Mantelissa syömässä synttärikakkua. Tuli kyllä muistutuksena, miksi on hyvä olla sokerittomalla. Oli todella makeaa kakkua, mutta toki mikä tahansa makea on todella makeaa, jos ei harrasta mitään muuta makeaa kuin hedelmiä ja marjoja. Olen pari muuta herkkua sen jälkeen maistanut, kun sattumalta osuimme viime viikolla töiden jälkeen kauppaan, jonka pihalla oli Patisserie by Teemu Auran Pullapiili. Pitihän se rahkapulla sieltä hankkia, kun se on sieltä niin erityinen ja voi että mitä herkkua se olikaan! Viimeistä haukkua syödessäni ajattelin, että olisi puolet kyllä riittänyt. Seuraavalla kerralla muistan puolittaa.



Perjantaina oli hyvä fiilis, kun oli ensimmäinen kokonainen päivä omassa paikassa. Oli myös todella tervetullut viikonloppu väsyttävän töihinpaluuviikon jälkeen. Kävin keskustassa ties minkä takia töiden jälkeen ja napsaisin tämän hienon kuvan (joka ei täällä jostain syystä ole edukseen) matkalla kotiin.











Lauantaina kävin skuutilla keskustassa ja etsin hyvin myöhäistä lounasta eli noin viiden ja kuuden välillä. Käväisin ensin Hietalahden kauppahallissa, missä oli pitänyt jo pitkään käydä, mutten löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa. Suuntasin Hernesaarenrannan, Eiranrannan ja Kaivopuiston läpi Kauppatorille, pysäköin skuutin ja kävelin Röbert's Coffee Jugendiin, josta löysin lounaani eli kauramaitoon tehdyn cappuccinon, kananmuna - lohiruisleivän sekä mango-chia-puddingin.







Sunnuntaina kävimme Porvoossa pyörähtämässä, kun se on niin ihana kaupunki, että pitäisi joka kesä käydä ja miksei talvellakin. Vähän niin kuin Naantali. Kävimme yhdessä italialaisessa ravintolassa syömässä hyvin juustoista pastaa, minkä jälkeen kiersimme hetken Vanhassa kaupungissa ja parissa putiikissa. Harmikseni kahvimyymälä ei ollut auki, enkä jaksanut jonottaa ravintolasta saatavia kahvipaketteja, kun oli lähes ulos asti jonoa. Kävimme aina niin ihastuttavassa Cafe Fannyssa, minkä jälkeen olimmekin niin ähkymöhkypötkylöitä, että piti kieriä takaisin autolle.


Matkalla takaisin oli hienon näköistä katsella pilviä, kuinka sade näytti ihan valonsäteiltä.

 





Tultuamme takaisin Porvoosta oli päivä edelleen ihana, joten lähdin käyttämään kissaa metsässä, jossa se haisteli puskia, kyttäsi koiria ja ihmisiä sekä omatoimisesti käveli noin parikymmentä askelta, kunnes jonkin ajan muutamassa paikassa makoiltua päätin laittaa sen loppumatkan ajaksi reppuun ja kävellä nauttien sunnuntai-päivästä sekä auringosta ja lämmöstä. Kotiin tultua kissa oli väsykissa loppupäivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...