Viime lauantaina - eli suoraan jatkoa viime postaukseen - menin tapaamaan kaveria ja hänen perhettään. Emme olleet nähneet sitten joulun, joten se oli pisin tauko näkemisestä meidän välillämme. Oli tosi mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja näimme pikaisesti vielä seuraavanakin päivänä.
Pitää alkaa käydä enemmän kotoseudulla. Ajattelin, että voisin käydä ainakin kerran parin kuukauden välein. Korkeintaan kolmen kuukauden välein. Ei tässä ole kuin pari tuntia välimatkaa, mutta matkustus maksaa todella paljon, varsinkin jos menisin junalla ja ottaisin kissan mukaan. Voisin toki mennä vain päiväreissuille tai yöksikin, mutten oikeastaan haluaisi jättää kissaa yli puoleksi päiväksi yksin puhumattakaan koko päiväksi tai ylikin. Olen niin tottunut sen seuraan. Silloin kun minulla oli yksi edellinen kissa, niin oli tosi vaikea saada unta, jollen nukahtanut sen kehräämisen ääneen, kun se kehräsi rinnallani joka ilta.
Kahdesti tein leipää äidin luona, söimme puokkiin puolitoista vesimelonia ja pelasimme muutaman erän skip-boa, kuten viimeksi mainitsinkin. Kumma kun hän antaa aina minun voittaa, vaikka itse opetti sen pelin minulle. Ei minua haittaa hävitä, eikä voittaa, jos on kyse pelistä.
Sunnuntaina kävimme Naantalissa kummitätini synttäreillä. Heillä oli tosi mukava talo, jossa oli mukava olla ja tarjoiltavat olivat hyviä myös. Ehdimme ihan hyvin käydä ennen kuin menimme takaisin äidin luokse pakkaamaan loput tavarat ja ehdin varttia yli viiden bussiin. En tiedä miksi, mutta takaisintulomatkakin oli äärettömän pitkästyttävä, vaikka ennen olen jaksanut hyvin ja koko matka on saattanut jopa mennä pelkästään kuvien muokkaamiseen tai katseluun. Tälläkin kertaa yritin lukea, katsoa sarjaa, pelata kännykkäpeliä, lukea lisää, pistää hetkeksi silmät kiinni, muttei oikeastaan väsyttänytkään. Bussi oli niin täynnä kuin olla ja voi, joten onneksi oli varattu paikka. Siihen yritti jo joku ennen kuin pääsin paikalleni ja hän tuli viereen istumaan päätepysäkille asti. Onneksi kenenkään ei tarvinnut seistä - toisaalta niin pitkillä matkoilla ei saisikaan seistä. Olisi kurjaa, jos joku, jolla ei ole paikkaa varattuna, on menossa jonnekin, eikä olisikaan paikkoja vapaana ja hän jäisi ison matkalaukkunsa kanssa pysäkille huuli väpättäen - vielä kamalampaa olisi, jos hän olisi yksi seurueesta. Kannattaa varata paikka etukäteen sen vain sanon.
Leipaisinpa leipää kotiin päästyä. Kuvan ottohetkellä kirjoitin: viisi yötä pois kotoa meni tosi nopsaan ja oli tekemistä täynnä. Nyt taas kotona Helsingissä. Tullut vähän univelkaa viikon ajalta, että jospa nyt nukkuisi taas hyvin omassa sängyssä.
Tuli nukuttua ainakin kahdeksan tuntia sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Maanantaina tietty taas kypärä päähän ja pyöräilemään pyöränromulla. Kaveri lupasi tulla katsomaan pyörää joku päivä.
Maanantaina pyöräilin Kampissa ja kävin ekaa kertaa Rikhardin kirjastossa. Luulin sen tosiaan olevan niin taianomainen kuin jotkut ovat sanoneet, mutta ainoa, mitä siitä huomasin, niin se muistutti kovasti tekotavaltaan ja elementeiltään Kallion kirjastoa. Villinä veikkauksena heittäisin, että ne on joko tehty samoihin aikoihin tai niillä on jopa sama tekijä. Pitänee ottaa ja tutkia. Lähikirjastostani hain pari varauksessa ollutta kirjaa. Tosin nyt kolme vai neljä kirjaa on odottamassa, kun minulla on ollut yksi ja sama kirja jo viikkoja kesken. No kyllä sen joku päivä saan luettua.
Yhden tosi kivan kirjan sain kuunneltua Bookbeatissa, kun se oli jälleen 20 tunnin kokeilussa. Kirja nimeltä Hate mail Donna Marchettilta. Ehdin aloittamaan tosi hauskaa kirjaa heti alusta alkaen, Katie Baileyn So that happened, mutta sitten tunnit loppuivatkin kesken.
Ostin yhtenä päivänä banaaneja ja huomasin, että olikin liikaa banaaneja, joten etsin banaanikakun ohjeen ja leipaisin. Taikinaa riitti kahteen kakkuvuokaan. Olen kakkua puputtanut ja sen olen näköinenkin. On muutama syy, miksen osta herkkuja kotiin. En saisi tehdäkään niitä, eivät ne säily.
Lenkillä Töölönlahden ympäri.
Kävin tällä viikolla toisessa lempikahviloistani, Enchantessa, ja maistoin toisen kerran elämässäni matcha lattea, joka oli erittäin onnistunut: pehmeä, hieman makea, täyteläinen ja sai hymyn nousemaan huulille. Tosin en tiedä, mitä ihmettä matcha sisältää, sillä siitä tuli tälläkin kertaa kovempi tujaus päähän kuin kahvista. Oikeaa jymytavaraa! Olen huomannut, että tämän vuoden juomatrendi on ilmeisesti mansikka-matcha-juoma, jota maistanen ensi viikon lopussa. On myös somessa tullut muutama kahvila vastaan, joihin haluan tutustua. Pari niistä on aika lähellä, toisen tiedän, mutta toiseen en ole koskaan törmännyt, vaikka se on alle puolen kilometrin päässä. Ei vain normaalisti tule käveltyä kaikilla kaduilla.
Kävin Verkkokaupassa hakemassa täydennystä kahvikaappiin: Kaffa Roasteryn Kesäkahvin (en ollut ennen maistanut) sekä Lehmus roasteryn Pusupuiston. Sinä päivänä kuljin ratikalla, kun oli sadepäivä.
Tällä viikolla leivoin elämäni ensimmäisen foccaccian, jonka leipomista olin odotellut pitkään. Teko erosi normaalin leivän teosta, kun taikinan koostumus tuntui kimmoisammalta ja sitä oli mukava vaivata. Harmi kyllä, etten herennyt rosmariinia ja sormisuolaa ostamaan. Onnistui tosi hyvin. Normileipään verrattuna kohoamisen jälkeen ei tarvitse lisätä jauhoja, vaan taikina menee aika märkänä uuniin. Foccacciaan tulee saman verran jauhoja kuin normileipään, mutta oliiviöljy, vaikka sitä käytetään vain puolet rypsiöljyyn nähden, tuntuu että sitä on neljä kertaa yhtä paljon, koska se on jotenkin niin öljyistä. Tein tällä ohjeella: https://www.anninuunissa.fi/taydellinen-focaccia/
Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa Brahenkentällä heittämässä koreja ja juoksemassa pallon perässä. Olen sitä pitkään ajatellut, muttei ole tullut käytyä. Pitää käydä enemmän, mukavaa touhua ja tuli vähän hikikin.
Eilen hain Postitalosta salaatin ja söin foccaccian loppuun, sekä tein uuden! Käänsin sängyn toisinpäin niin tuli vähän muutosta tähän kämppään, jonka järjestystä on vaikea muutella. Näyttää kivalta ainakin omaan silmään. Löysin myös sängyn ja seinän välistä valkoisen lippiksen, joka on ollut viikkoja kateissa.
Tänään tuli käytyä katsomassa korkeita laivoja. Jatkoin siitä Katajanokkaan ja ihastelin monia kauniita taloja siellä. Tuli käytyä siellä joskus huhtikuussa kävelemässä. Nyt talot näyttivät entistä kauniimmilta ja toki oli tällä kertaa parempi kamerakin mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti