Hän on Ukkopekka - auto.
Perjantaina eli eilen meillä oli suunnitteilla mennä kolmen pekkaan - äidin, veljen ja itseni kanssa - Naantaliin syömään vohveleita, kun emme ole käyneet siellä koskaan äidin kanssa. Matka oli paljon pidempi kuin luulin/olin tottunut/muistin. Löysimme parkkipaikan läheltä Amandis - vohvelikahvilaa, joka oli päämäärämme. Istuimme laituripöydässä ja aurinko otti ihoon kiinni. Onneksi oli aurinkorasva suojaamassa.
Veli otti suolaisen Unikeon - vohveliannoksen, äiti otti makean Marja - vohveliannoksen sekä minä otin makean Nutella - vohveliannoksen. Kyytipojaksi meitillä oli kolaa.
Höpöttelimme niitä näitä ja kävimme vähän satama-aluetta kuikuamassa. Ukkopekka - kaara oli parkissa, mutta laivaa ei näkynyt. Väitin veljelle Ukkopekka - laivan, joka by the way kulkee Turun ja Naantalin väliä, olevan minua vanhempi ja olin ihan oikeassa, sillä se on rakennettu vuonna 1938 eli jo 86-vuotias hieeno paatti.
Lähdettyämme Naantalista takaisin kohti Turkua kävimme veljen kämpässä juomassa kahvit ja lahjustelemassa hänelle vähän, sillä itse en pääse paikalle hänen syntymäpäivänään. Äidillä oli tottakai asiaankuuluva käntty mukana, josta otin myös yhden palan.
Äidin luo päästyämme meitä odottikin lähtö saunaan pesulle. Saunan jälkeen äidin kaveri tuli käymään äidin luona kääntymässä ja herra kyläluuta oli ihan otettu uudesta ihmisestä.
Tänään näin yhtä kaveria ja meillä oli mukavat turinat. Saatamme nähdä vielä huomenna. Tämä reissu ei ole vielä päättynyt, mutta sanoisin, että kaikki, mitä tulin tänne tekemään ja henkilöt, joita tulin tänne tapaamaan, pääsin tekemään ja tapaamaan sekä vähän ekstraa lisänä. Maakuntamatkailu on mukavaa ja äiti on kyllä niin hemmotellut tätä tyttöä. Olen myös tehnyt jotain äidin vuoksi. Nyt taidan mennä pelaamaan hänen kanssaan vähän Skip-boa (ihme ettei ole itse vielä ehdottanut).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti