On taas tullut kirjoittelematta. Tai sanotaanko, että yleensäkin olen kirjoittanut parin viikon välein, mutta nyt on lomalla tullut niin paljon hommailtua erilaista ja napsittua kuvia, että tiedossa on neljän postauksen verran kuvia ja tekstiä. Ei oikein viitsinyt tehdä kilometripostausta ja olisi hassua muutenkin sisällyttää yli 200 kuvaa yhteen postaukseen. Yhden postauksen 110:sta kuvasta pitää karsia osa raa'alla kädellä veke. Lisäksi minun on tosi vaikea istua koneen ääreen. Olen jotenkin levoton koneen ääressä, jollen keskity tekemään jotain hyvin luovaa. Nyt pääsin äidin pöytäkoneen ääreen rustailemaan ja on kyllä hassua pitkästä aikaa kirjoitella kohokirjainten kanssa.
Loma alkoi ja saapui juhannusperjantai. Muut olivat menneet mökille tms ja minä kyhjöttelin kaupungissa. No ei vaiskaan. Moni muukin vietti tai oli viettämättä juhannusta kaupungissa. Periaatteessa heti loman alettua aloin odottaa tiistaina käynnistynyttä Turun reissua, joten siihen asti yritin vain kuluttaa aikaa kaikin mahdollisin keinoin.
Huomasin toisen tällä hetkellä olevan lempikahvilani, Enchantén, kertovan olevansa koko juhannuksen auki, joten sinnepäin suuntasin pari kertaa kahvittelemaan, lukemaan ja erityisesti hakemaan ihmiskontaktia. Kun on päivittäin työssä, jossa näkee kymmeniä ihmisiä ja on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yli seitsemän tuntia päivässä, niin kaipaa sosiaalista kontaktia todella paljon varsinkin niinä päivinä, kun ei ole töissä. Toisinaan kaipaan sosiaalista kontaktia myös töiden jälkeen.
Näin Tampereelta Helsingissä käymässä olevaa kaveriakin perjantaina. Menimme Narinkkatorille kuuntelemaan musiikkia, lojumaan kivikummulla ja höpöttelemään, kunnes kumpikin lähdimme tahoillemme. Tunti tai edes puoli tuntiakin silloin tällöin on tosi tärkeää.
Lauantaina ajattelin viedä kissaa ulkoilemaan nähtävyysrepussa Töölönlahden ympäri. Oli lämmin päivä ja pääsimme Töölönlahden kohdalle. Olin ottanut ohuen takin pitkähihaisen (oh why) päälle, laitoin kissan repussaan kuikuilemaan ympäristöä siksi aikaa, kun sidoin takkia vyötäisille. Juuri silloin päätti joukko lenkkeilijöitä tulla ohi ja kissahan pelästyi niitä pahanpäiväisesti, kun pitivät sellaista metakkaa, ja pääsi karkuun. Huutelin sen perään ja katsoin, kun se jolkotti poispäin. En missään nimessä lähtenyt juoksemaan sen perään, koska sitten se olisi juossut kovempaa karkuun.
Ehätin sen edestäpäin ensin ja yritin houkutella luokse, mutta se lähti uudestaan puskiin. Löysin sen kymmenen metrin päästä ruohikolta ja otin sen takaapäin kiinni. Raukka yritti hätäpäissään kiivetä minua niin ylös turvaan kuin mahdollista ja sain pari raapua itseeni, pahemman hartiaan, joka on jo melkein kokonaan parantunut. Käänsin sen ympäri ja menimme etsimään repun ja takin sieltä, minne olin ne jättänyt. Laskin kissan syliin, josta se ei enää hievahtanutkaan ja silittelin rauhoittavasti. Nyt lenkkeilijät saivat juosta ohi ja kissan paksu häntäkin normalisoitui jonkin ajan kuluttua. Eipä tullut lenkkiä, vaan laitoin kissan takaisin valjaisiin ja reppuun, jossa sen ei tehnyt mieli katsoa enää yhtään maisemia ja lähdimme takaisin kotiapäin. Näimme matkalla tämän kalliolta laskevan puron keskellä Kalliota.
Kissan kotiuttamisen jälkeen lähdin kohti Enchantea ja nautin siellä Dirty chai lattea sekä luin jonkin aikaa kirjaa, jota en ole vieläkään saanut päätökseen, mutta olen jo melkein luvussa neljätoista.
Vähän Kampin alueen, Stockmannin edustan ja teatterin vieressä olevan kadun kuvailuja. Pitää joku päivä Helsingissä jälleen lähteä kuvailemaan oikein urakalla kaunista arkkitehtuuria.
Kissalla haukotuttaa ja leivoin leivän kaverin leipäohjeella. Ehdin syödä leivän tiistaihin mennessä.
Olin iloinen, että löysin kaappiin nakkaamastani kesävaateröykkiöstä tämänkin kauniin turkoosin paidan, joka on yksi lempikesäpaidoistani.
Kirjoitin kaverin saneleman leipäohjeen ylös ja kiinnitin keittiön kaapin sisäpuolelle. Kuulemma samalla ohjeella voi tehdä pizzapohjankin. Tosin hän täsmensi jotkin mittasuhteet, jotka pitää korjata lappuseen. Mut jejei! Leivän teko on mukavaa, enkä yhtään ihmettele, miksi leivän ja pullan leipomista kutsutaan terapeuttiseksi puuhaksi, varsinkin jos tykkää upottaa kätensä taikinaan.
Sunnuntaina lähdimme kaverin kanssa 22,2 kilometrin lenkille. Tällä kertaa eksymättä reitiltä. Lähdimme luotani suoraan Ruoholahden läpi Lauttasaareen, sieltä Koivusaareen, Hanasaaren ympäri, Keilaniemeen ja Kuusisaarta pitkin takaisin, kunnes lähellä Linnanmäkeä heippasimme.
Maanantaina palautin kolme kirjaa sekä keräilytikun Vallilan kirjastoon ja selasin muutaman lehden. Tein siellä neljä uutta kirjalöytöä mm. tämän Jennifer Weinerin uuden kirjan, jonka lainasin. Kolmesta muusta otin kuvan myöhempää lainaamista varten.
Pyöräilin jälleen pitkin Kampin katuja, kun ei ollut parempaakaan tekemistä, kävin kaupassa, jossain kohtaa tein makaronilaatikkoakin (ehkä perjantaina) ja kävin Putingissa katselemassa kortteja.
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti