Kesäaamuja riitti vielä kesäkuun alussa kunnes hetkeksi viileni. Ei se ollenkaan haitannut. Arkipäivisin kello soitti heräämään, jos ei ehtinyt jo aiemmin ylös. Aamupala nassuun, naamapesu, hampipesu ja kellon kyttäämistä, milloin tulisi kiire. Piti mennä loput päivät pyörällä töihin, mutta menin bussilla, kun viime viikonloppuna tuli pyöräiltyä 55 kilometriä.
Saattoi uupumukseen liittyä myös kahvihuoneen pöydälle vyöryneet herkutkin. En syö herkkuja, jos niitä ei ole tarjolla, mutta niiden ollessa nenän edessä käsi vain käy, vaikkei tekisi mieli. Kyllä toki mielelläni kahvihuoneessa istun, että voi vaihtaa ideoita, kuulumisia ja vähän heittää huulta työkavereiden kanssa.
Hain eräs päivä trampoliininkin varastosta ja purkasin IKEAn Kallax-hyllykön. Se ei ole vieläkään kelvannut kellekään. Muutaman päivän pompin trampalla, mutta tällä viikolla en ole jaksanut mitään. Pitää pumpata keho täyteen energisoivia puhtaita ruokia ja lähteä vain urheilemaan. Tosi tärkeää on muistaa aina AINA venytellä joka ilta, vaikka ajatus siitä turhauttaisi.
Olisiko ollut edellisviikonloppu (ei siis viime viikonloppu), kun kaveri tuli käymään ja teimme pizzaa. Tai hän teki ja minä autoin täyttämisessä. Oli kuukauteen kuuluvaa uupumista kehossa, joten mieleni teki vain rötvätä ja syödä sinä lauantaina. En jaksanut edes lähteä kävelylle, kun ei vain jaksanut.
On tämä poju kyllä niin söpönöpö rakkauspakkaus että <3
Edellisviikonlopun sunnuntaina ajattelin ensin, ettei taivas selkenekään, mutta sitten auringon tullessa esiin ei jaksanut oikein olla koko päivää sisälläkään. Lähdin Haagan Alppiruusupuistoon ja eksyin matkalla Keskuspuistoon. Viiden kilometrin matka kesti 53 minuuttia kiitos googlen navigaattorin.
Helsinkipäivänä 12.6. pääsin aikaisin töistä ja kävin keskustassa Kolmen Sepän patsaan luona, jossa lempikahvilani sekä Enchante-kahvilan pojat tarjoilivat kahvia kansalaisille.
Saapa nähdä, jospa harrastelen tätä roskien keruuta enemmän nyt loman aikana. Voisi kyllä käydä joka aamu myös lenkillä. Joka päivä pitää jotain kivaa silti keksiä.
Viime lauantaina kävin ensin Enchante-kahvilassa, jonka aluksi sekoitin Andante-kahvilaan, johon pitäisi myös joku päivä tutustua, kun niin monta kertaa ohi mennyt. Oli kaunis ja viihtyisä paikka, joka taitaa nousta toiseksi lempikahvilakseni ❤️
Anyhow lauantaina pyöräilin ensin Enchante-kahvilaan, minkä jälkeen pyöräilin kaverin luokse ohi Kalasataman, läpi Kulosaaren ja Herttoniemen. Oli jännittävää ohittaa ekaa kertaa Kalasatama pyörällä, nähdä Kulosaaren pitkät pyörätiet ja käydä ekaa kertaa "maissa" Herttoniemessä, kun luulin edelleen olevani Kulosaaressa. Kaverin luona viihdyin jonkin aikaa söimme ruokaa ja jäätelöä, kun lähdin joskus iltasella kahdeksan kilometriä takaisin kotio.
Viime sunnuntaina tuli pyöräiltyä 33,5 kilometriä. Odotin pyöräilykaveria hetken nykyisessä lempikahvilassani Oma Maassa. Lähdimme kohti Sompasaaren rantoja ja kiersimme Kalasataman kautta. Sompasaaresta menimme Pohjoisrantaan ja harmittelin, miksi silta on remontissa ja toivottavasti ihmiset eivät tosiaan aio purkaa kivaa siltaa (kaveri sanoi, että nimeltänsä Hakaniemen silta), jonka päälle ei päässyt vaan piti mennä jotain alaramppia pitkin sen vasemmalta puolelta pyörällä. Menimme Tervasaareen ekalle vessastopille ja söin siellä omenan.
Jatkoimme Tervasaaresta Uspendskin katedraalin ohi Ehrenströmintielle, mutta poikkesimme katsomaan lähetystöjen taloja, jotka olivat ihan hienoja. En edes tiennyt, että siellä on niin paljon niitä, tiesin vain yhdestä. Totesin kaverille, että päädyimme liian lähelle Punavuorta ja tuli mieleen lempikesäravintolani siellä nimeltä Nom Vietnamese Kitchen, joten pyöräilimme Kompassitorin kautta Iso Roobertinkadulle syömään kesärullia. Kävin myös Roobertinherkusta hakemassa vähän nannaa, minkä jälkeen pyöräilimme Hietalahden läpi Ruoholahteen. Lähdimme pyöräilemään sinistä pyöräilytietä, mikä menee Ruoholahden Hyväntoivonpuiston läpi. Sen jälkeen pyöräilimme hetken Jätkäsaaren katuja. Päädyimme takaisin Ruoholahteen, mistä lähdimme Lauttasaareen. Kaveri halusi mennä Lauttasaaren rantareittiä, jossa eksyimme joksikin aikaa juurakkoon, missä piti taluttaa pyörää.
Päädyimme Koivusaaren alkuun menevälle tielle, mutta päätimme, että on nähty tarpeeksi veneitä, joten Lauttasaaren mäkeä alas takaisin Ruoholahteen. Ruoholahdesta alikulkukäytävää Lapinlahden ohi Hietsuun ja sieltä Oopperalle, jossa kesti jonkin aikaa, että pääsi ihan kaaosmaisen risteyksen (siis oikeasti, mikä järki laittaa remonttiin koko risteys samaan aikaan) yli tien toiselle puolelle, jossa halasimme heipat ja lähdimme omiin koteihin. En jaksanut venytellä pyöräilylenkin jälkeen ja se hölmö päätös sai koko kehon sattumaan ja olemaan väsynyt tällä viikolla.
Sain lahjan, josta kissakin kaappasi osansa eli lahjanarun, josta hän oli innoissaan monta päivää ja varmasti vieläkin, mutta se on nyt jossain piilossa.
Tein yhtenä päivänä banaanilettu-uunikkaan eli banaanilettujen ohjeen uunimunakkaan vaikutusajalla. Ei kyllä todellakaan tullut yhtä hyvää kuin normaaleista banaaniletuista pannulla, mutta kyllähän sitä söi nälkäänsä.
Inventarioin
vaatekaapin. 20 vaatetta lensi pois kiertoon. Pari kassillista odottaa
jo valmiiksi kierrätykseen viemistä. Silti valtavasti vaatteita, mutta jätin
ne, mitä käytän. Katsastin housut, pitkähihaiset, t-paidat, topit ja
yöpaidat. Jos on vuoden päästä joku käyttämätön, niin sekin lähtee
kiertoon.
Kohta lomalainen - kuva. Jospa otin tämän keskiviikkona, minkä jälkeen oli vain eilen vielä töitä. Eilen, kun työkaverit olivat potkineet minut lomalle (hehe, ei vaines, en vain saanut aikaiseksi lähteä aikaisin), niin oli hämmentynyt olo. Vähän yli viisi viikkoa lomaa. Vähän yli viisi viikkoa ilman herätyskelloa, työbusseja, suunnitelmia, suunnittelua, päivittäistä höpöttelyä, rutiineja. Mitä ihmettä tekisin?
Aion ainakin ulkoilla: käydä kuvailemassa, kävelemässä, lenkkeilemässä, pyöräilemässä, heittämässä koripalloa ja frisbeetä koriin, ehkä uimassakin. Aion käydä syömässä, kahviloissa ja tavata toivon mukaan paljon kavereita. Lähden ensi viikolla lähes viikoksi äidin luokse kotiseudulle ja toivon mukaan näen muutakin perhettä sekä kahta kaveria ja käyskentelen Turussa. Pitäisi käydä Nuuksiossa telttailemassa ja yksissä juhlissa. Pitäisi kai Tampereellakin piipahtaa. Kaikenmoista. Päivä kerrallaan. Nyt nautitaan kesästä!
Jätin tällaisen runon töihin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti