Voittajan on helppo hymyillä :) Perille päästy Kalkkiruukin kallion laelle. 5.8 kilometriä plus muutama sivupolku takana.
Tuota näkyä jaksoi kyllä jonkin aikaa katsella ennen kuin jatkoimme matkaa. Siinä rannassa oli myös ihania sudenkorentoja. On niin harvinaista herkkua nähdä sudenkorentoja. Ne ovat niin kauniita.
Lähdimme sunnuntaina ystävän kanssa Keravan asemalta liikkeelle. Ensin meidän piti mennä Vantaan yhdelle kymmeneltä alkavalle vaellusretkelle, mutta tuli mutkia matkaan, joten päädyimme Kuusijärvelle ja Sipoonkorven kansallispuistoon. Kävelimme ensin pari kilometriä yhdelle pisteelle, kunnes päätimme kävellä neljä kilometriä lisää toiselle pisteelle eli Kalkkiruukin kalliolle, jossa nautimme eväitä. Nautimme välillä eväitä. Minulla oli mehu, puoli litraa vettä, kolme eväspatukkaa, omena jonka söin jo asemalla sekä banaani, joka jäi syötäväksi junamatkalle kotiopäin.
Olen niin pitkään haaveillut vaeltamisesta. Kaksitoista kilometriä metsäisessä maastossa ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin asvaltilla tai tasaisella hiekkatiellä, eikä sitä talluamista edes ajatellut, kun oli hyvää seuraa mukana. Kaveri sanoi, että plakkariin tuli 23500 askelta, joten minulle varmasti enemmän aamuisen kävelyn takia. Heräsin puoli viideltä, enkä saanut enää unta. Google maps kertoikin, että sunnuntaina kävelin seitsemäntoista kilometriä. Aika hyvin. Pidin puhtaasti lepopäivän eilen maanantaina, enkä tänäänkään joutanut töihin pyörällä. Huomenna voisin varmasti pyöräillä töihin. Jepa jeps.
Mukavaa iltaa ja alkuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti