Oliko se perjantai

 

 

Harvoin jaksan konetta kaivaa kaapista esille, mutta sitten kun inspiraatio iskee, niin sen sieltä otan, vaikka kello olisi puoli yksitoista lauantai-iltana. Tämäkin postaus piti alunperin kirjoittaa viime sunnuntaina tai jo peräti perjantaina, mutta päivät vierivät ja olen ollut pienessä flunssassa, jonka olen pitänyt aisoissa huuhtelemalla ontelot nenäkannulla aamuisin. Nyt tuntuu kyllä, että alkaisi olo olla parempaan suuntaan ja voisi jälleen pistäytyä salillakin kolmen viikon tauon jälkeen. 

Tänne kuvailen yleensä kaikkea arkipäivän kauneutta. Perjantaifiiliksiä - nimen tämä blogi sai siitä ajatuksesta, että mitäpä jos joka päivä tuntuisi perjantailta. Perjantaissa on eräänlaista riemun tuntua viikonlopun alkamisesta ja sen takia työpäivänkin jaksaa vetää hymyhuulin. 

Olisi siis toive, että joka päivä olisi kuin perjantai, ei viikon paras, mutta viikon energisin päivä: päivä joka on omalla tavallaan kirkkaampi muita, pystyy näkemään kaikki yksityiskohdat ja iloitsemaan pienimmistäkin asioista. Yritän pyrkiä siihen joka päivä, mutta eihän siihen kukaan pysty. 

Elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä, mutta joka päivästä voi edes yrittää löytää jotain aurinkoista. Tälläkin viikolla olin niin iloinen, että juuri retkipäivälle ilmestyi ainakin viikon piilossa ollut aurinko näkyviin. 

Rakastan aurinkoa kaikin tavoin, toki myös pilviä kirkkaalla taivaalla. On mukavampaa nähdä pilvien muodostavan muotoja kuin harmaa pilvimassa taivaalla. Ainakin voi ilahduttaa itseään sillä ajatuksella, että jonain päivänä se aurinko jälleen tulee esiin. Joskus kirjoitin jopa runon siitä, miten pilvet pitäisi puhaltaa pois auringon tieltä tai kiivetä niin korkealle pilvien yläpuolelle, että löytäisi auringon, eikä tarvitsisi enää etsiä.

 

 

 

Olimme eräänä perjantaina työporukan kera Löylyssä syöpöttelemässä. Siitä tosin on jo aikaa. Harmitti, ettei pystynyt juttelemaan kaikkien kanssa, kun oli pitkä pöytä ja kymmenen henkeä, enkä muutenkaan pysty ajattelemaan melussa tai jos nenään kulkeutuu jokin haju, joka ei ole mieleinen. Joku päivä olisi kyllä mukava käydä Löylyssä löylyttelemässä ja pulahtaa mereen.

Sydänleipä, koska leivästähän voi muotoilla minkälaisen tahansa, niin kuin pullastakin.

Uimassa kävin pari viikkoa sitten Töölön uimahallissa. Harmitti, kun en viime viikonloppuna joutanut, kun olin huonosti nukkunut kylässä ja oli muutenkin se pieni tulehdustila päällä elimistössä. Uimassa käydessäni pitkästä aikaa oli kyllä tosi mukavaa. Uin 800 metriä ja kävin pulahtamassa neljä kertaa kylmäaltaassa yrittäen todistella itselleni "tämä ei ole kylmää, tämä ei ole kylmää!" ja pidensin siellä oloaikaa joka kerralla. Kun alkaisi taas säännöllisesti joka viikko käydä uimassa, niin luultavasti kylmäaltaaseenkin jälleen tottuisi. Kylmäaltaaseen menossa minulla on taka-ajatuksena toki hyvä olo ja myös se, että jos ja kun tämä talvi oikeasti alkaa, niin sietäisi helpommin kylmää, eikä tarvitsisi palella. Höyrysauna eukalyptuksen hajuisine huuruineenkin oli ihanaa pitkästä aikaa.

Olisiko edellisviikonloppuna ollut, kun kävin Verkkokaupasta hakemassa herkkukahvia ja kestitsin vierasta. Maistoin ekan kerran Kaffa Roasteryn uutta Talvirieha - kahvia, joka oli kertaheitolla makumaailmaltaan vaivan upea, pehmeä ja toffeinen.

 

Viime viikolla vein kesävaatekassin varastoon ja kannoin kolme talvivaatekassia ylös. Olin iloisesti yllättynyt, kun sieltä löytyi kahdet kengät, joista kummatkaan eivät olleet rikki ja asusteita, jotka pääsivät pesun kautta (haisivat varastolta ja pölyltä) käyttöön. Olin jo katsellut uusia hienoja syys-talvikenkiä Stiletton sivustolta, mutta eipä tarvitsekaan ainakaan vielä hankkia uusia.

 

Viime lauantaina matkasin bussilla Triplasta Turkuun isän luokse juhlimaan isänpäivää. Söimme tortilloja lauantaina sekä saunoimme. Nukuin vähän kehnosti yöllä, mutta eipä mikään omaa sänkyä voita, eikä omakaan sänky aina ole mikään unelma. Olisipa kuin kissa, että voisi nukkua missä asennossa tahansa ja nukahtaa yhtä nopeasti myös.

 

Isä sai lahjaksi suklaalakukalenterin. Olen tavannut antaa isälle viime isänpäivinä lahjaksi aina erilaisen joulukalenterin, se on omasta mielestäni hyvä idea ja luulen, että isä on tykännyt myös. Joulun haluaisin viettää lahjattomana. Tärkein lahja on yhdessäolo ja yhdessä tekeminen tärkeiden ihmisten kanssa. 

  

 

 

Sunnuntaina lähdin vähän keskipäivän jälkeen takaisin kotia kohti Helsinkiin tämän karvanaaman luokse. Tässä on pari kuvaa tältä päivältä, yksi sunnuntailta ja yksi jostain välistä.

 

 

 

 

 

On mukavaa, kun naamakirjan muistoissa tulee kaikenlaisia kivoja päivityksiä ja kuvia vastaan. Kuva Turusta joltain vuodelta ja kolme kuvaa päivältä muutama vuosi sitten, kun oli ihanaa vain kävellä ja ihastella ihanaakin ihanaa taivasta.

 

 

Tällä viikolla vaihtui hiuksissa väri. Olisin halunnut vielä punaisemmat kuin nyt ovat, mutta on tämäkin todella kiva väri ja värjäsin myös latvat, vaikka jos tarkkaan katsoo, niin ovat ne yhä hieman vaaleammat kuin muu tukka. Punainen asu, kun oli eilen työporukan kesken pikkujoulut ja oli myös virkistyskahvit töissä - ja mikäs sen mukavampaa muutenkaan pukeutua vähän kivemmin perjantaina ja laittaa myös tukka ojoon edes kerran viikossa.

 

 

 

 Perjantain auringonnousu ja auringonlasku.

 

Vuosi sitten muistoissa tuli mieleen myös päivitys "Ihaninta on olla sellaisen ihmisen seurassa, joka tuo parhaat puolesi esiin ja voit olla hänen seurassaan täysin oma itsesi <3". On ihanaa, että on elämässä sellaisia ihmisiä, joiden seurassa voi olla juuri niin pöhkö, kaipaava, lempeä, hassu, ujo, rohkea, impulsiivinen, pohdiskeleva jne kuin oikeasti on, eikä tarvitse esittää olevansa jotain muuta, mitään vähemmän tai jotain enemmän. Varmasti kaikilla meillä on myös sellaisia ihmissuhteita, joiden seurassa kaikki omat luonteenpiirteet eivät pääse esiin, ikään kuin niitä pitäisi vähän piilotella, kun tietää, ettei se toinen välttämättä suodattaisi niitä kovin hyvin. Toisaalta kannattaako sellaisia ihmisiä pitää elämässä, joiden kaikkia oikkuja ei ymmärrä. En toki oikuilla tarkoita oikuttelemista, vaan sitä, että jos tekee mieli olla outo tai kirjaviisas, niin saa vapaasti olla, ja se toinen näyttää oman sisimpänsä myös sinulle. Kaikkien oikkuja ei toki tarvitsekaan ymmärtää, mutta tiedättehän, rakastaa siitä huolimatta tai jopa juuri niiden takia.

Joskus nuorempana luulin, että pelkästään itsestään puhuvat ihmiset ovat itsekkäitä, mutta sitten opin, millaista on terve itsekkyys ja kuinka tärkeää on oikeasti voida puhua ihan mistä vain ja myös itsestään ja omista asioista, että toinen voi toiseen tutustua; ja mitä syvemmälle toisen päästää, niin sitä tärkeämpi siitä toisesta voi tulla. Mitä enemmän toisesta tietää, sitä enemmän toisesta voi tykätä. Tokikaan kaikkein synkimpiä salaisuuksia ei kannata kertaheitolla kenellekään kertoa, mutta jokainen tutustuu omalla tyylillään muihin ihmisiin. Tai eläimiin. Ihan mihin tahansa.

 

Välillä tulee muistoissa runojakin vastaan. Olen muutamia runoja englanniksikin kirjoittanut.

Tänään (tai no nyt jo eilen, meni yli puolenyön) oli UFFilla yhden euron päivät ja löysin Arabian UFFista kolme paitaa, kivat housut sekä iCaresta pipon. Omasta lähiUFFista löysin kaksi paitaa, joista toinen on tämä kuvassa oleva ihanan värinen löysä raitapaita, joka nousi uudeksi lempipaidakseni. Myös housujen esittelykuvassa yläpuolella näkyvä paita oli yllättävä nappilöytö ja housut sekä paita istuvat kuin hanska ylle. On mukavaa, kun löytää uusia kivoja vaatteita halvalla.

Tänään kamu kävi kylässä, kävimme kaupassa, teimme pizzaa, joimme kahvia, höpötimme, leikimme kissan kanssa ja pelasimme Timpuria eli tätä kuvassa näkyvää peliä. 

Nyt on aivot niin sumussa, että tämä tyttö lähtee uinumaan peiton alle.

 

Hyvää yötä ja mukavaa sunnuntaita!