Kauniit aurinkoiset syysaamut ovat ihania.
Herra tyynynvalloittaja on myös ihana. Siinä niin söpösti hymyilee.
Edellisviikon perjantaina kävin töiden jälkeen hakemassa Citycenterin Lifesta tämän kauniin pullon, jossa on sisällä pilli, ja joka inspiroi juomaan enemmän vettä. Tämä on ollut ihan kaikkialla mukana, kun pienen kokonsa (kuutisen desiä) puolesta on helppo ottaa mukaan pieneen tilaan.
Viime viikko oli kyllä sellainen herkuttelu- ja itsensä hemmotteluviikko, että nyt pitää jälleen ottaa itseään niskasta kiinni. Söin vähän roskaruokaa ja kolmesti jäätelöä sekä suklaata ystävän luona ja lakritsia festareilla. Jospa tämä tästä tokenee ja alkaa jälleen salilla käyntikin maistua. Oli tosiaan viime viikolla kaksikin kertaa salireppu mukana, mutta en siltikään päässyt salille, vaikka se on kotimatkan varrella. No kyllä tämä tästä. Pitää toki kuunnella kehoaan, mutta nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, ettei ala olemus pyöristyä liikaa ja iho näyttämään samealta.
Tuntuu että joka päivä syksyinen taivas on älyttömän kaunis. Tulee enempi nähtyä syksyllä auringonnousuja ja auringonlaskuja, varsinkin nyt kellojen siirtojen jälkeen.
Tuli löytyneeksi eräs päivä syystakkini (jota olen nyt jo jokusen viikon käyttänyt) taskusta tämä tuoksudiffuuseri, joka oli ollut jonkin aikaa kateissa. Eipä ihmekään, kun oli mennyt syystakin sivutaskuun, jota en yleensä käytä, ja joka on ollut varastossa kesän ajan.
Ponderoin näistä toisen välillä ja otin kuparisen. Olen nyt vain korjannut tyviväriä, mutta tällä kertaa levitin väriä vähän enemmänkin ja tuli vähäsen kuin "uusi tukka". Tosi kiva kyllä omasta mielestä, tykkään. Ja tässä yksi kolmesta jäätelöstä, jonka söin. Tätä avatessa ja syödessä ekoja suupaloja tuli mieleen vain sikermä "Hello (darkness = ice cream) my old friend".
Tällaiset tulivat hiuksista.
Olen nyt jonkin aikaa tehnyt leipää samalla reseptillä ja jostain syystä tällä kertaa, mitä kuvassakin näkyy, tuli todella TODELLA muhkea ja ilmava leipä. Eilenkin leivoin leipää, mutta loppui jauhot kesken kaiken. Puolessa välissä kohoamista pilasin leivän kohoamisen lisäämällä jauhoja, joita kävin kaupasta hankkimassa. Leipä pahastui siitä, mutta jaksoi nousta vielä jonkin aikaa ja ihan hyvä siitä tuli, vähän vain pienempi kuin normaalisti. Tässä myös viikonloppuaamiainen.
Oli kyllä tosi hyvä kirja, suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että tämä on Christina Laurenin ainoa suomennettu kirja. Pitäisikö sitä englanniksi sitten lukea. Todella hyvä, kiinnostava, hauska, älykäs ja helppolukuinen kirja. Ihme, ettei hänen kirjojaan ole aiemmin suomennettu.
Lauantaina kävin ystävän luona ja matkustin junalla. Sunnuntaina kävin ystävän kanssa lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa maistelemassa kaikenlaisia herkkuja.
Kävimme myös Jyskistä hakemassa sinne saapuneen tuolin ja rahin. Meillä oli hauskaa ja oli myös raskasta kantaa se 1,7 kilometrin matka kotio, mutta se pääsi perille ja ystävää kovasti kiittäen. Sain vihdoin ja viimein vuosia haaveilemani ja kuukausia (oikean löydyttyä) odotetun tuolin kotiini. Heti tähän asuntoon tullessa näin, mihin se tuoli kuuluisi. Nyt se on vihdoin omalla paikallaan ja tämä asunto on valmis. Ihana olla täällä, ainakin toistaiseksi, kunnes löytyy se seuraava koti. Tämä on nyt koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti