Edellissunnuntaina eli kuudentena päivänä lokakuuta kävin ystävän luona ja sain kaikenmoisia herkkuloisia: herkkuleipää, viinirypäleitä, omenapiirakkaa, korvapuustia ja maistoimme vielä mars-keksejä kaupasta. Tämmöinen suloinen takiainen oli jonkin aikaa minussa kiinni, oli varmaan jänniä hajuja minussa. Joimme ensin kahvia ja sitten teetä.
Syötyämme navat täyteen piirtelimme vähän. Emäntä piirsi mallista muumilaakson henkilöitä, joten minäkin päätin etsiä jonkun mallista piirrettävän, niin otin ensin Ihaan ja sille etsin hänen oman mietelauseensa "I don't have time to worry about who doesn't like me... I'm too busy loving the people who love me". Tein myös oman versioni Pikku Myystä, kun mielestäni hänen hiusrajansa oli liian korkealla, silmät oudot ilman ripsiä ja miten kummassa sellaisella tuulispäällä voi muka pysyä tukka aina niin suittuna. Tein siis "realistiset" korjaukset. Pikku Myyn mietelauseeksi tuli "Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa".
Sain viime viikolla haettua kirjastoautosta Piirretään söpöä, kun bongasin sen siellä olevan. Yrittivät väittää, ettei koskaan tiedä, onko se siellä vai ei, että pitäisi aina varata etukäteen, mutta sielläpä se silti oli. En ole vielä koittanut piirtää mitään kirjasta, mutta varmasti pian ryhdyn hommiin.
Viime perjantaina äiti tuli kylään ja toi myös tontun luokseni asumaan. Nyt minulla on sitten kaksi tonttua huushollissa hääräämässä, harmi etteivät tee taikojaan.
Äiti toi minulle myös tämän pari vuotta kinuamani huivin, jonka vihdoin ja viimein sain hänen asunnostaan kuleksimasta. Tämä on tällä hetkellä lempihuivini, niin muhkea, pehmeä ja lämmin.
Äitini tykkää hajusteista. Hänellä on paljon eri hajuisia hajuvesiä kotona, joita tykkää käyttää. Hän oli viime viikonloppuna vierailemassa luonani ja menossa tansseihin, mihin mennessä hänellä on tapana käyttää hajusteita. Tällä kertaa suoraan pyysin, ettei hän käyttäisi hajusteita luonani eikä luokseni tullessa ja hän kauniisti kunnioitti toivettani.
Olen koko elämäni ajan ahdistunut hajusteiden hajuista, vaikka olenkin välillä tykännyt joistain hajusteista, mutta liika on liikaa. Jopa nuorempana, jos käytin itselle mieleistä hajustetta, niin suihkautin yhden suihkauksen paidan alle tarpeeksi kauas kasvoista ja sekin oli todella iso määrä sitä yhtä hajua, vaikka se olikin mieleinen.
Tuntuu, että nykyään ihmiset käyttävät entistä enemmän hajusteita ja suurella määrällä, mikä on omien sanojeni mukaan tuoksuylikuormitus. Julkisissa liikennevälineissä on kamalaa, kun yksi ihminen hajustaa koko bussin, eikä muut matkustajat siitä niin välittäisi. Hajusteiden haitoista ja hajusteyliherkkyydestä löytyy aika vähän tietoa internetistä, mutta onnistuin löytämään
tämän tekstin.
Hajut ovat hyvin tärkeitä ihmisille. Eläimillekin erilaiset hajut toimivat signaaleina ja myös ihmisen on hyvä haistaa vaarojen merkit, esimerkiksi pilaantunut maito tai hedelmä ennen kuin se ehtii nauttimisen yhteydessä aiheuttaa mahavaivoja. Myös meren tuoksu, metsän tuoksu, sateen jälkeinen maan tuoksu, korvapuustin tuoksu, kahvin tuoksu - ja myös maut, jotka vahvasti yhdistyvät haistamiseen. Haistan jopa pakkasen tuoksun tulevan sisälle, ja tiedän vähintään yhden, joka on myös kertonut haistavansa sen.
Äiti toi myös sinipiian mukanaan, mikä oli tosi kiva juttu, niin putsattiin keittiön matto (siis äiti putsasi, mutta putsasin sen takapuolen) ja putsattiin kaikki lattiapinnat. Tai no minä putsasin ja äiti tuomaroi vieressä. Tuli tosi puhdas ja siisti koko asunnosta.
Käytiin vielä ennen äidin lähtöä Saiturin pörssissä ja hän löysi sieltä minulle oman varrellisen lattialuutun, jota saan käyttää. Minulle jäi myös vati lattianpesua varten. Näytin äidille vielä Torpparinmäkeä (Kallion salattu kauneus) ennen kuin hän lähti takaisin kotia kohti sateen saattelemana. Vähän kastuimme, mutta mitäpä tuosta.
Olen saanut aikaiseksi väritelläkin, Hanna Karlzonin piirrelmiä tottakai. Syksyllä tekee mieli tehdä ihan erilaisia asioita kuin kesällä. Kesällä on vain mahdollisimman paljon ulkona. Näin ison mollottavan kuunkin eilen illalla, mutta en mennyt minkään rakennuksen päälle sitä kuvaamaan. Syksyllä on monta hienoa asiaa, myös se, että näkee jälleen kuun ja tähdet ja illat ovat jälleen oikeita hämäriä iltoja.
Viime sunnuntaina kävin ensin aamupäivästä lukemassa lempikahvilassani Oma Maa:ssa ja sain luettua 40 sivua flat whitea hörppien. Sen jälkeen en olekaan saanut luettua yhtään, mutta onneksi sain yhdeltä istumalta luettua jonkin verran juoden flat whitea kauramaitoon tehtynä.
Lukemisen ja hörppimisen jälkeen hyppäsin kolmosratikkaan ja menin Kuusitielle asti, josta kävelin Hietsuun ohittaen Regattan pitkästä aikaa. Hietsusta kävelin Lapinlahden ohi Ruoholahteen ja hyppäsin ratikkaan, jolla huristelin takaisin kotio. Oli kaunis päivä ja ruska oli todella värikästä. Oli ihanaa kävellä ja kuvailla, vaikka ainahan kaikki olisi upeampaa seuran kanssa, mutta nyt nautin vain itsekseni päivästä, auringonpaisteesta ja syksyn kauniista ruskasta.
Yritys on tällä hetkellä suuri, toteuttaminen vielä vaiheessa, treenata enemmän ja käydä salilla juoksemassa sekä harjoittaa lihaskuntoa. En tiedä, pitäisikö ostaa jotain kalanmaksaöljyä tai vastaavaa, kun nykyään tuntuu olo todella jäykältä. Pitäisi joka ikisenä päivänä venytellä ja luultavasti ruveta joogaamaan tai jotain. Tai sitten tästä koneistosta puuttuu vain öljyä. Veden juominenkin toki olisi tärkeää ja tärkeintä olisi toki vain saada itsensä liikkeelle. Katsoin instasta yhtä henkilöä, jolta onnettomuuden ja komplikaatioiden seurauksena amputoitiin jalka, mutta hänpä on että "That's life, happily I'm still alive" ja hän treenaa silti joka ikisenä päivänä. Jos hän pystyy siihen, niin varmasti tällainen täysin terve ihminenkin. Pitää vain viitsiä, eikä antaa laiskuuden voittaa.
Nyt pitää nopsaan hoitaa aamutoimet loppuun, etten anna kellon voittaa, se kun meinaa, että pitäisi ihan juuri kohta lähteä ja kaikki mahdollinen on kesken, kun halusin saada tämän valmiiksi.
Mukavaa torstaita ja loppuviikkoa! Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti