- kävisi maalauskurssilla 1-2 kertaa kahdessa viikossa
- kävisi kerran kahdessa viikossa akrojoogassa
- saisi nauttia tilavista junamatkoista ahtaiden bussipenkkien sijaan
- pääsisi matkustelemaan moniin eri maihin
Mistä tällä hetkellä nautin
- hyvästä immuniteetistä ja terveydestä
- luonnosta: voin kävellä veden ääreen katselemaan tai lähteä metsään tutkimaan ja ihmettelemään
- ihanasta työstä, työkavereista sekä asiakkaista
- saan katsella mielin määrin elokuvia ja sarjoja
- saan lukea ja kuunnella valtavan paljon kirjoja
- omistan ihanat kuulokkeet, joilla voin kuunnella milloin ja missä vain musiikkia tai äänikirjoja
- tapaan ihania ystäviäni silloin tällöin
- voin toteuttaa itseäni visuaalisesti piirtämällä, värittämällä, valokuvaamalla, sisustamalla
- ilmainen sisäänpääsy moniin museoihin
- bussikortti, jolla saan kulkea mielin määrin Helsingin sisällä julkisilla
- ihana asunto tosi hyvällä sijainnilla ja se on lämmin paikka olla
- saan käyttää tosi kivaa salia aina salin aukioloaikoina
- voin käydä milloin tahansa suihkussa ja käyttää ihania saippuoita
- minulla on ihmisiä, jotka välittävät/joista välitän
- voin pukeutua miten huvittaa (kyseessä ei ole hinta)
- minulla ei ole kotiintuloaikaa (mutta viihdyn kotona paljon)
- voin nukkua yöni rauhassa ja turvassa
- voin valita, mitä syön
- saan pitää, mistä haluan
Vapaus hyvin moniin asioihin, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta.
Kuva googlesta
Ihanin ajatus, mikä putkahti mieleen, joka tästä elämästä tällä hetkellä puuttuu on työpäivän jälkeen, kun palaisi kotiin, että siellä odottaisi ihana mies ja lapsi, joita suukottaa ja halata. Sekä lämmin ateria valmiina syötäväksi.
Sitä on pieniä ja suuria unelmia valmiina toteutettaviksi. Ne vain odottavat, ovat unelmina mielessä. Suuret unelmat yleensä vaativat rahaa, mutta voi sitä edetä pienin askelin ja säästää suurempia varten, jos mahdollista. Pitää aina muistaa, mitä jo omistaa, mistä on iloinen, kiitollinen ja onnellinen.
En ole neljään päivään käynyt saunassa ja nyt kun taas kävin, niin pääni pälkähti täyteen kuhisevia asioita. Jostain syystä saunassa kököttäminen ja suihkussa oleminen saa ajatukset liikkeelle. Onkohan tähän psykologista selitystä vai onko tämä yksilöllistä? Joskus tuntuu, että suihkussakin pitäisi olla jonkinlainen sanelin mukana. Sen pitäisi olla sellainen sanelin, joka ei vain tallentaisi puhetta, vaan tallentaisi sen puheen kirjoitettuna. Olisikohan se yksi tulevaisuuden keksinnöistä.
Seuraavat ajatukset siellä saunassa syntyivät.
Katselin tänään taas naisten kauniita vartaloiden ihoja ja haaveilin itselleni sellaista. Tähän viittaukset ennen kerrottuihin ajatuksiin kehopositiivisuudesta , erilaisuudesta, ja haaveisiin kauniista ihosta ja 26 vuoden riesasta. Eli selasin kaikki vanhojen postausteni otsikot sivun oikeasta reunasta löytääkseni hyviä viittauksia. Jos sattuu katselemaan tietokoneversiota, löytyvät sivuston oikeasta reunasta aiemmat postaukset vuosittain ja kuukausittain. Mobiiliversiossa sitä ei näy siinä, jollei paina alhaalta "näytä internetversio". Ajattelin joskus lukaista kaikki vanhat postaukseni läpi ja vaipua muistelmiini (ja saattaisin ehkä vähän vollottaa).
Ajatella, että kun aloitin vuoden 2014 tammikuussa, niin ihan ensimmäisenä kuukautena sain tehtyä jopa 22 postausta (!). Ihan mieletön vauhti! Nyt on hyvä, jos saan tehtyä edes neljä postausta kuukaudessa. Jos saisi aiheita tai vain supistaisi asioita yhteen kerrallaan, eikä koko viikon kuulumisiin, niin varmasti saisikin tehtyä enemmän postauksia.
Mietin samalla suihkutellessani, etteivät muut naiset itse varmaan ajattele, miksi suihkuttelevat seisten naama suihkuun päin. Aina, mitä olen nähnyt, suurin osa julkisilla suihkupaikoilla suihkuttelevat niin päin. Pohdin, suihkuttelevatko he niin myös kotonaan. Minä suihkuttelen myös kotonani selkä suihkuun päin, koska suihkussa haluan pitää suurimman osan ajasta veden pois kasvoilta. Olen naama suihkuun päin ainoastaan pestessäni naamalla olevaa pesuainetta pois.
Ehkä suurin osa pitää vedestä kasvoillaan? En todellakaan tiedä.
Pitää olla vain iloinen, että on sellainen kuin on. Tyytyä ihastelemaan vain muita ja toivoa parasta yrittäen löytää ratkaisua ongelmaan. Ajattelen oikeasti olevani todella onnekas ollessani sellainen kuin olen, koska tiedän, millaisia vaikeuksia ihmisillä maailmassa on ja ne ovat monin kerroin pahempia, oikeita ongelmia. Eikä sitä koskaan voi tietää, mitä ihmiset ovat kokeneet tai minkälaisten asioiden kanssa painivat sillä hetkellä, mitä pinnan alla kuohuu vai kuohuuko mitään. Jos jollain on koko elämänsä ollut täydellinen iho, niin good for them. Toivon vain, että he itse ymmärtävät, kuinka onnekkaita ovat ja osaavat vaalia sitä.
Toisaalta olen myös tosi onnekas omatessani hyvän immuniteetin, vaikka ympärillä pyörii jatkuvasti vaikka mitä pöpöjä ja viruksia. Olen onnekas myös, ettei elämässäni ole kertaakaan ollut silmätulehdusta, korvatulehdusta tai poskiontelotulehdusta. Mikään lima ei pääse poskionteloihini jostain syystä. Eikä minulla ole koskaan ollut angiinaa. Ainoastaan kuumetta, yksi keuhkokuume, nuhaa, yskää ja hyvin hyvin harvoja vatsatauteja sekä muutama ruokamyrkytys (enkä tarkoita juomamyrkytystä eli krapulaa eli kehon vikasietotilaa, vaan ihan oikeaa ruokamyrkytystä eli pahentuneesta ruoasta saatua vaivaa, jota vatsa ei siedä). Tuntuu, että on suurimman osan flunssistaan saanut itse aikaan esimerkiksi syömällä liikaa makeaa tai nauttimalla vähän enemmän alkoholia kuin normaalisti. Minulla on ns. hyvän työntekijän vastustuskyky eli en ole melkein koskaan pitänyt sairaspäiviä, kun sairasteluni ovat rajoittuneet joko viikonloppuihin tai yököhään ja aamunuhaan.
Tähän mainittakoon myös, että kun yksi ystäväni tapaa naljailla, kun valitan, että jokin ruoka ei tee hyvää, että "sulla on aina jotain ongelmia vatsas kanssa", mutta oikeastaan vatsallani ei ole ruoka-aineiden kanssa mitään ongelmia, vaan vasta kun ovat päätyneet suolistoon alkavat ongelmat. Eli suolistollani on niiden ruokien kanssa vaivoja. On hassua sanoa, että jos on vaikka ollut löysä kakka, että on ollut mahavaivoja, mutta onko kyse muka silloin mahasta vai suolesta? Ei se kakka mahassa kehity, sanonpa vain. Tähän kevennyksenä, kun lapset joskus tapaavat kysyä, että miksi ihmiset kakkaavat, niin vastaan, että "kun ihminen syö, niin ihminen myös kakkaa. Kyllä sen ruoan pitää joskus tulla myös ulos kehosta".
Yksi niistä hyvin harvoista vatsataudeista oli tällä viikolla. Se oli tyypiltään kyllä erittäin nopea ja tehokas eli aggressiivista sorttia. Se tuli yhdessä yössä. Illalla koitin lämmön, joka oli 37.5. Illalla alkoi hieman etova olo ja tuntui koko yön maha velloen pahaa oloaan, joten päätin ykätä pahan olon pois mahasta aamuneljältä. Sen jälkeen tuli parempi olo vatsaan ja sain neljän tunnin leporauhan, kunnes asia toistui. Sitten monta tuntia meni unen ja valveen rajamailla, kun ei uskaltanut syödä ja ensimmäisenä sai joskus viiden aikaan iltapäivällä syötyä yhden omenan. Kävin horroksessa apteekissa hakemassa panadolia ja kaupassa hakemassa ruokaa tuntien itseni seipääksi lumisella kadulla (onneksi lähikauppani sijaitsee n. 300 metrin päässä) ja tulin takaisin kotiin. Söin erittäin lempeän mannapuuron ja sain juoduksi pienen smoothien pienissä kulauksissa ja vähän vettä. Se oli sen päivän ateriasaldo, kun taas edeltävän päivän ruoka meni kokonaisuudessaan aamulla vessanpönttöä koristamaan.
Pidin pari sairaslomapäivää, kun taas tänään uskaltauduin ihan kelpo tilassa töihin. Tämän päivän lounas sai vatsan vellomaan epämääräisesti kuin olisin syönyt täysjyvävehnää (huom, välttelen sen syömistä täysin - not good!), mutta onneksi töiden jälkeen, kun menin ystävääni moikkaamaan Espresso Houseen ja tilattuani siellä pienen cafe latten kermavaahdolla, niin se juoma sai mahan struktuurin taas normalisoitumaan onneksi. Ihme välikuolema. Kyseessä ei kyllä tosiaankaan ole sellainen ruoka, mistä tykkäisin ollenkaan, vaan poistaisin sen erittäin mielelläni ikuisiksi ajoiksi ruokalistalta (juureksia ja soijasuikaleita kastikkeessa plus perunoita ja salaattia - kuulostaa kyllä paremmalta kuin on).
Päivän saldo. Palmoliven suihkusaippua Pampering clay body wash. Purification with natural moisturiser. Ihastuttuani äiti-tontun lahjoittamaan Palmolive Coffee Love body butter washin tuoksuun ja tuntuun pestessä ja iholla pesun jälkeen päätin hankkia toisenkin palmolive-tuotteen. Huomasin tämän uuden kolmen putelin clay-tuotesarjan Palmolivella ja tämän Pampering clay body washin sai hankkimaan sen sisältämä ruusuöljy. "Täyteläinen suihkusaippua sisältää savea ja ruusuöljyä. Sen ei-kuivattava koostumus kosteuttaa ja puhdistaa hellävaraisesti". Toinen kutkuttava ominaisuus oli sen kosteuttava ominaisuus: ettei tarvitsisi levittää iholle kosteutusvoidetta pesun jälkeen, kun en siihen rutiiniin muutenkaan ole tottunut, vaan saippua hoitaisi kosteuttamisen pesemisen yhteydessä.
Tämän hammastahnan hankin, koska näin ystäväni kanssa metron ilmoitusmainostaulussa mainoksen kahdesta uudesta natural hammastahnasta, joista toinen oli erittäin mielenkiintoinen ja sisälsi kookosta (mm. natural whitening) sekä xylitolia (vai fluoria, en ole varma). Valitettavasti en ole löytänyt sitä kaupasta, mutta luulen, että se oli Colgaten uusi tuote. Voihan olla, että siitä oli vasta mainos, eikä itse tuotetta ole vielä markkinoilla, mikä olisi kyllä perin kummallista. Hankin sitten tämän, kun vanha hammastahnani on loppumassa. Tämän sai valitsemaan, kun siinä lukee mouthwash drops. En todellakaan haluaisi, että jutellessani henkeni haisisi pahalta, vaan hyvältä. Ja pitää tämä myös muutenkin huolta hampaiden ja suun terveydestä.
Tämän bongasin kaupasta ja selatessani päätin hankkia. Olisi hienoa keskittyä jälleen muuhunkin kuin viaplayhin ja pöhköön koukuttavaan palikkapeliin kännykällä. Voisi kuunnella äänikirjaa ja uppoutua värityksen pariin. Se olisi tosi hienoa. Tästä oli aiempikin versio olemassa ja minua harmittaa, etten hankkinut sitä, vaikka oli kovasti mielessä. Hankin sitten tämän. Toivottavasti aiempikin Wonderland-värityskirja löytyy jostain.
Keskiviikkona menin töiden jälkeen Selloon pienelle shoppailureissulle, mutta otin vähän energiaa Robert's Coffeesta ennen sitä. Vuoden ensimmäinen laskiaispulla. Mantelimassalla, eikä se jostain syystä ollut ollenkaan pahaa niin kuin olen ennen maistellut.
Ystäväni tuli seuraksi. Tässä hänen choccoccinonsa.
Aurinkoa on myös riittänyt ihanasti tällä viikolla. Paistaisipa aurinko joka päivä.
Eilen ystäväni, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt, tuli käymään Helsingissä. Menimme ensin Cafe Esplanadiin, jossa sain ihanan cafe au laitin ja jättisuuren voisilmäpullan. Äpösteltyämme ja höpöteltyämme lähdimme aurinkoiseen ulkoilmaan kohti Kauppatoria.
Matkalla kuvasin maisemaa ja rakennuksia. Kävelimme yhteensä lähes viisi kilometriä.
Viime kesänä piti toteuttaa ristiin rastiin Helsingissä käppäily ja tutustua katuihin ja teihin, joissa ei ole käynyt. Nähdä uusia upeita rakennuksia ja paikkoja. Yritän toteuttaa tämän ensi kesänä.
Jonkin aikaa käveltyämme alkoi pylly jäätyä ja pysähdyimme Punavuoren Brooklyn Cafehen juomaan kahvia ja kaakaota. Ystävä otti myös peanut butter cookien. Ihanaa tässä pienessä kahvilassa on lämmin tunnelma ja se, että baristat puhuvat pelkkää englantia. Yksi heistä jopa ihanaa pohjoisemman Englannin murretta.
Roobertin Herkun ulkopyörä. Aika lumen peitossa.
Tuomaan kirkko (tietääkseni) löytyi matkan varrelta takaisin keskustaan Kamppiin. Kulman takana Roobertin herkusta, jossa kävimme ihastelemassa kaiken maailman namusia.
Kampista metrolla Hakaniemeen, sieltä lounastarpeet ja pullo punaviiniä. Ei olisi kyllä sitäkään pitänyt juoda, mutta no harm done. Tänään kävin ihan kivasti salilla, eikä minkäänlainen krapula vaivannut. Vähän huonosti vain tuli nukuttua. Tein koko lounaan kanapaloineen, kastikkeineen ja lisukkeineen, eikä kaverin tarvinnut ollenkaan auttaa, vaikka olin vähän epäileväinen kokkaustaidoistani. Kyllä tuota on tullut ennenkin tehtyä, mutta pitäisi oikeasti kokkailla enemmän. Ystävä kehui kokkauksiani ihan maistuvaksi kokonaisuudeksi.
Uusimpana innoituksena salilla on hyppynarulla hyppiminen. Tuli hieno lisä saliohjelmaan.
Illalla katsoimme leffan ja tänä aamuna toisen, joka jäi eilen illalla kesken, kun väsy iski. Tänä aamuna joimme kahvia ja söimme aamiaista. Heitimme sekä omasta sängystäni että vierassängystä lakanat pyykkikoriin, pitänee pyykkiaikaa ensi viikolla varailla. Ja sain sänkyyni ihanaiset Finlaysonin Visa-lakanat, jotka ovat tosi kesäiset.
Ensi viikkoa kohti - saa nähdä, mitä kaikkea se tuo tullessaan.
Tänään olen ollut vähän hämilläni, mutta kaikki asiat selviävät ajallaan.
Tämä viikko on mennyt huimaa vauhtia! Keskiviikkona melkein koko päivän luulin olevan tiistai ja olin lievästi hämmentynyt, kun olikin keskiviikko. Ei kyllä yhtään haitannut, kun tuli perjantai. Jälleen on sunnuntai ja toivoisi, että olisi lauantai. Kellokin on jo yli puolen päivän. Pitäisi varmaan alkaa nousta vapaapäivinäkin samaan aikaan kuin työpäivinä ylös. Toisaalta koko työviikon yritti korjata unirytmiä ja viikonloppuna sitten tuli korjattua univajetta, joka syntyi siitä, ettei unirytmiä tullut korjattua.
No pitkään nukkuminen on ihanaa.
Se on hassua, miten se unirytmi joululoman aikana muuttui. Että tänäänkin nukuin vähän yli puoli kymmeneen. Toisaalta vapaapäivinä ei tee mieli mennä aikaisin nukkumaan. Tai oikeastaan minään päivänä. Haluaisi vain pidentää päivää jostain syystä (iltakukkuja, ristiriidassa aamuvirkkuuden kanssa). Jos olisi jotkut kuumat treffit seuraavana päivänä, niin silloin varmaankin menisi aikaisin nukkumaan, että tulisi seuraava päivä nopeasti.
Joka päivä sitä tapaa ihmisiä, jos haluaa. Ei kyllä välttämättä tunne niitä ihmisiä, koska kaikilla on omat menonsa. Minulla on aina aikaa ystäville. Niin paljon aikaa, että joskus mietin jopa voivani lahjoittaa aikaa sitä tarvitseville. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Pitää vain toivoa, että ystävillä olisi aikaa nähdä. Ketään ei voi pakottaa mihinkään.
Olisi toki ihana saada uusia ystäviä; ihmisiä joiden kanssa viettäisi upeaa laatuaikaa rupatellen ja nauraen. Tällä viikolla oli ihana tavata kahvilla ystävä, jota en ollut nähnyt muutamaan kuukauteen. Totuus on, miksi haluaisin teleporttivoimat, että pääsisin ystävien luokse milloin vain muiden maiden lisäksi ja nukkuakseni vähän pidempään työpäiväaamuina, kun voisi vain ilmestyä työpaikalle, eikä käyttää 45 minuuttia matkaan. Perheenjäsentenkin kanssa voisi käydä kahvilla Turussa ja viivähtää tunti pari, tulla Helsinkiin takaisin treenaamaan tai käydä lempikaupassaan Lontoossa. Minulla on tämä mahdoton unelma teleportaatiosta ja olen ihminen, joka jaksaa uskoa ihmeisiin. Minkäs sille voin, olen sellainen kuin olen.
Minullakin on joskus tapana höpöttää ihan päättömiä ennen kuin oikeasti tutustun toiseen ihmiseen, joten sitten nappaa alussa aiheita ties mistä juurakosta ja toivoo vain, että juttu luistaa, vaikkei ymmärrä, miksi höpöttää juurakosta. Toiseen tutustuminen on helppoa, mutta kuitenkin vaikeaa. Pitää olla avoin ja olla valmis ottamaan itsekin selvää toisen mieltymyksistä ja tavoista, löytää yhteinen sävel. Yksi tämän vuoden lupauksista/toiveista olikin minulla viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Minulla on kyllä aikaa. Toivottavasti ystävillänikin.
Rautatientori. Eilen äitini tuli ystävänsä ja työporukkansa kanssa käymään Helsingissä ja kävivät katsomassa jonkun teatteriesityksen tuossa teatterissa. Sitä ennen kävimme Burger Kingissä, kun äiti halusi. Onneksi olin leikannut mainoksen takaosasta sinne tarjouskupongin.
Löysin sydämen katukivetyksestä.
Yhtenä yönä tuli hyvin paljon lunta. Harmi kyllä lumi aina välillä sulaa ja sitten on kaikkialla myös jäätä ja pitää kävellä kuin pingviini ympäriinsä. Metrotkin olivat nyt viikonlopun pois käytöstä. Pitää toivoa, ettei ole huomenna, etten myöhästy töistä.
Näissä maisemissa vietän päivittäin myös paljon aikaa. Paitsi Kluuvissa. Kluuvin Espresso Housessa kävin ystäväni kanssa juomassa matcha latten, joka ei harmikseni ollut ollenkaan niin hyvä kuin Stockmannin Espresso Housessa. En tiedä, unohtivatko vaniljan siitä vai mitä. Ehkä kahviloissa pitäisi tyytyä tavalliseen latteen tai johonkin ihanaan kaakaoon, missä on kermavaahtoa päällä.
Ystäväni tässä yhtenä päivänä kysyi, että onko mulla joku kunnon saliohjelma.
Kerroin itse keksineeni. Tässä se on:
Ensin aerobista 15-45 minuuttia.
- 15 jos olen crosstrainerilla, 30-45 minuuttia, jos olen juoksumatolla.
Käsilihakset vapailla painoilla.
- 5x3 toistoja hauiskääntö/ 5x3 nosto ylös. Nostan seuraaaksi 9kg painon 10kg:hen, koska eräs sanoi, että sen pitää sattua. Nyt se tuntuu ehkä liian helpolta, joten eihän kehitystä silloin tapahdu. Toisinaan jos kyseinen paikka on vapaana, niin nostan käyrää kahden käden painoa (en tiedä nimeä).
(joskus himmailen pienemmillä painoilla, jos tekee mieli vain olla salilla, mutta väsyttää tai lihakset ovat kipeinä, niin sitten teen vain sitä, mitä kutsun hallinta/liikkuvuustreeniksi)
Selkälihakset "ylätaljalla" 10x2 40kg. Pitäisi tehdä enemmän alaselkäliikkeitä, ovat vähän jääneet.
Pylly ja jalkalihakset joko ylös työnnettävällä jalkaprässillä 10x2 60kg (mutta ajattelin nostaa painoa, koska periaatteessahan minun pitäisi jaksaa nostaa oma painoni, enkä tosiaan paina 60kg, enkä tule koskaan painamaankaan, vaikkei olisi yhtään rasvaa jäljellä) tai sitten kahdella liikkeellä 12 kg 3x10 kahvakuulalla.
Sivuttaisvatsalihaksia voin samalla tehdä kahvakuulalla, kun jalkalihaksiakin, mutta yleensä käytän siihen vastuskuminauhaa, jolla voin tehdä myös kolme yläselkälihasliikettä, joilla voin korvata ylätaljan käytön. Joskus teen ne liikkeet enivei. Vastuskuminauhaan kuuluu myös allintuhoamisliike.
Suorat vatsalihakset ovat jääneet vähän huomiotta viime aikoina, vaikka tuleehan niitä jonkin verran harjoitettua sivuvatsalihasliikkeissä sekä aerobisella liikkeellä. Tykkään toisinaan käyttää myös trx-nauhoja, jotka ovat tosi hyvät varsinkin vaikeimman alavatsalihasten harjoittamiseen.
Lopuksi saatan venytellä, jos siltä tuntuu. Aina pitäisi tosin venytellä, vaikkei tuntuisikaan siltä. Ja sitten kuljetan putkirullaa selän alla ja kuuluu ihanasti riks raks, kun jokin menee paikoilleen ja saa pientä selkähierontaa siinä samalla.
Treenin jälkeen useimmiten menen saunaan rentoutumaan. Vaikka joinain päivinä ei ole tehnyt mieli mennä saunaan jostain syystä, vaan kotiin. Mieli alamaissa tai jotain muuta vastaavaa. Toisinaan taas menee tosi mielellään saunaan. Yhtenäkin päivänä, kun piti pitää lepopäivä ja kauhean väsynyt huonon unirytmin takia töiden jälkeen ja piti mennä vain saliin saunaan nauttimaan ja pesulle, niin tullessani salille ja ollessani pukuhuoneessa ajattelin, että kun minulla oli treenitavarat mukana, niin kävin kävelemässä matolla 45 minuuttia äänikirjaa kuunnellen ja lopuksi venyttelin. Kävin kyllä saunassa sen jälkeen.
Sitä seuraavana päivänä pidin oikeasti lepopäivän, kävin Itiksessä ja tapasin ystävän kahvilla Kluuvissa. Kävimme samalla kuikuamassa XXL:ää, jossa ei ollut footbägejä. Sellainen olisi kiva. Kivempi heitellä sellaista kuin pientä koripalloa sängyllä. Ja sen voisi ottaa mukaan kaikkialle. Tietääkö joku, mistä voisi löytää footbägejä vai tuleeko ne vasta keväällä myyntiin?
Käytin eilen aamulla kotona aamusuihkussa tätä ihastuttavaa Palmoliven suihkusaippuaa, joka tuoksuu kahvikarkilta (äiti rakastaa niitä, laivalta ainakin on joskus saanut kiekon muotoisia kovia karkkeja joissa on tomusokeria päällä, tällä hetkellä myös Kampin K-marketista). Sillä oli ihana pestä. Ihokin nautti ja oli sen jälkeen pehmeä ja kosteutetun tuntuinen. Näissä nestemäisissä saippuoissa täytyy pitää vain huoli siitä, että huuhtelee sen myös huolellisesti pois iholta.
Eilen oli niin huippuilma! Ihanan aurinkoista!
Aurinko on ollut kovin harvinainen viime päivinä, joten siitä nauttii ihan täysillä silloin, kun se on näkyvillä. Ja tuntuu muutenkin, että se lämmittää. Ajatus keväästä on myös alkanut hiipiä mieleen. Ajattelee jo keväisiä kauniita vaatteita, ne ovat niin pirteitä, ilmavia ja kevyitä. Ajattelee, miltä kävelylenkkari tuntuu lämpimän asvaltin päällä siitä kohtaa, kun lumi on sulanut. Hyppelee kuivissa paikoissa, joissa maata on näkyvissä.
Muistaa sen, miten lumi sulaa, kun kevät tulee. Tippuu pisaroina ränneiltä tip tip tip. Pisarat kimaltelevat auringon valossa. Pieniä puroja valuu alas mäkeä jääuomissa uiden. Ottaa käsineen kädestään ja jääpalan käteensä. Katselee, kun se nopeasti sulaa auringon valon ja ihon lämmön aikaan saamana.
Eilinen aamiainen: Kahvia maidolla (kauramaito aina loppu kaupoista), pari kauraleipää kalkkunaleikkeleellä ja rehuilla sekä rahkaa pähkinäsekoituksella ja hunajalla. Voila! Ja klementiini.
Mietin, onko tämän uuden ruokavalion ansiota se, että kun huomaan katsovani jotain ihan pähkähullua komediaelokuvaa, jossa on jopa roisia huumoria, josta en ole ennen pitänyt, että nauran sellaisille asioille, joille en ole ennen nauranut. On huvittavaa huomata nauravansa ja ajatella sen jälkeen "tämä on tosi tyhmää" ja jatkaa innokkaana leffan katselua, että mitä älytöntä ne seuraavaksi tekevät. Nauran joskus jopa ihan ääneen äänikirjalle. Olen miettinyt, että jos tulisi julkisessa tai salilla kirjassa sellainen kohta, että alkaisin vain nauramaan tyhjästä, niin katsoisivatko muut oudosti. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä. Saahan ihminen nauraa. Nauraminen on ihanaa.
Lisäksi huomaan esimerkiksi töissä hidastavani enemmän. Tai siis luultavasti teen asiat samalla nopeudella ennenkin, mutta tuntuu, että on niissä hetkissä enemmän läsnä ja pysähtyy esimerkiksi tarkastelemaan ja ihastelemaan jonkun reaktiota tai ilmettä, ihan kuin ajattelisi nopeammin ja myös puhuu samalla kun ajattelee, eikä tule sanoneeksi jotain ja ajattelevansa jälkikäteen, että tulipa sanottua fiksusti. Niinkin on käynyt, että olen ajatellut vasta jälkikäteen. Teininä vielä ajattelin etukäteen ja jäi kaikki sanomatta, mitä olisi halunnut sanoa.
Nykykeskusteluissa aikuisten kanssa huomaan mieleeni tulevan jotain näpsäkkää sanottavaa, mutta kun toiset juttelevat, niin pitäisi vain rohkeasti pysäyttää ennen kuin siirtyvät seuraavaan aiheeseen, kun se näpsäkkä aihe on siitä. Usein valitettavasti huomaa, että vaikka on esimerkiksi aloittanut aiheen ja on kolme jutustelijaa, niin yhtäkkiä ne kaksi juttelevatkin keskenään, katsovat vain toisiaan ja ovat unohtaneet minut. Se ei ole kivaa. Joten minun pitää avata suuni ja kertoa olevani enemmän läsnä, jos toiset eivät huomaa, vaan pölöttävät sen kanssa, jonka kanssa muutenkin pölöttävät enemmän. Yleensä ottaen kaikki keskustelussa olleet pitäisi huomioida loppuun saakka, kunnes joku kertoo itse poistuvansa keskustelusta. Niin se olisi reilua kaikin puolin.
Nyt kohti seuraavaa työviikkoa, mutta sitä ennen nautitaan sunnuntaista.
Lopuksi aivan ihana ja upea Merrick Hanna, jonka elämäniloa ja tanssitaitoa olen ihastellut tällä viikolla. Ihastunut myös näihin musiikkeihin ja esityksiin, joita olen katsonut monta kertaa.
Eilen jo luulin, että huominen eli tämä päivä olisi maanantai. Ei kuitenkaan ollut, joten sai periaatteessa yhden ekstrapäivän lomaa. On se kyllä jännä, miten loman loppua kohden tuntuu, että aika vain yhtäkkiä nopenee ja päivät menevät hurjaa vauhtia, kunnes pitää taas mennä nukkumaan. En ole lomallani ehtinyt edes kuin kerran kirjastoon, vaikkei tässä ole ollutkaan muuta kuin aikaa. Poikkeuksena toki tämä päivä, jona olisin halunnut mennä kirjastoon, mutta lähikirjastoni on kiinni jonkin loppiaisen takia. Pitää käydä toinen päivä, sillä kirjastoon on nyt vuoden vaihtumisen ja uuden kuukauden tulon jälkeen tullut kaikki uudet numerot lehdistä, joita selailen tai luen. Kiirettä siis pitää, että saa ne kaikki selattua tai luettua. Kiire loman aikana ei tosiaan ole ollut, vaikka olisinkin toivonut tehneeni kaikenlaista enemmän. Toisaalta ennen lomaa mietin ja kerroinkin joillekin, jotka kysyivät, että aion vaan rentoutua ja käydä treenaamassa, nukkua pitkään. Ja niin tasan tarkkaan olenkin tehnyt! Ja vähän muutakin. Eilenkin tein tosi hyvän aerobisen treenin pitkästä aikaa ja olen
tosissani alkanut nauttia treenaamisesta, siitä jopa että lihakset
sattuvat.
Olen alkanut järjestellä kuvia koneellani, lajitellut kansioihin. Kuvia kun on tuhansia. Sen jälkeen, kun ne on saanut lajiteltua, niin alkaa niiden karsiminen. Kuvat, joilla ei ole mitään tunnearvoa, hienousarvoa tai muutakaan käyttöä. Olen järjestellyt myös runojani viiden eri otsakkeen alle, jospa ne joskus kehkeytyisivät kirjojen muotoon. Olen myös kuunnellut uusilla ihanilla kuulokkeillani Sophie Kinsellan Himoshoppaaja - sarjaa tällä hetkellä ja olen varmasti kuunnellut ainakin yhden niistä kirjoista kahdessa päivässä. Kuuntelen ne nyt, vaikka olenkin jokaisen niistä kirjoista lukenut. Kuunnellessa ja lukiessakin uudestaan sitä löytää ihan uusia asioita kirjasta. Sitä kuuntelee kirjoja vain ihan kaikkialla: ratikassa, metrossa, bussissa, junassa, kävellessä jonnekin, kaupassa, salilla ja kotona. Aina, jos ei ole jossain sosiaalisessa kontaktissa, katsele ohjelmia tai nuku, niin luultavasti kuuntelen kirjaa. On niin koukussa siihen kuuntelemiseen (Himoshoppaaja - sarjalla on Bookbeatissa tosi hyvä naislukijakin), että kerran meinasin tulla levottomaksikin, kun en päässyt kuuntelemaan. Aika hassua, koukussa kirjojen kuuntelemiseen. Ehkä ihan vain hyvä asia.
Tänään oli tosi hassua omasta mielestäni, kun herätessäni (kävin kyllä jossain välissä vessassa) kello oli lähes yksitoista. En ole niin moneen vuoteen nukkunut edes puoli kymmeneen, vaikka tämän loman aikana sinnekin asti, mutta lähes yhteentoista! Olen yrittänyt saada unirytmiä paikattua, mutta milläs paikkaat varsinkaan, jos nukut yhteentoista. Menin sentään JO puoli kahdelta nukkumaan. Joskus se on voinut mennä kolmeenkin asti. Joskus ei vain malttaisi mennä nukkumaan, kun saa nukkua kuitenkin. Haluaisi vain pidentää päivää jostain syystä, vaikka uusi päivä odottaa. Nyt kuitenkin, kun työt jälleen huomenna jatkuvat (tasan neljä vuotta tulee huomenna siitä, kun siellä aloitin) niin pitää saada unirytmi kuntoon ja ainakin yrittää mennä ennen kahtatoista nukkumaan, sillä herätykset ovat aikaisin ja ei olisi kovin mieluista kulkea puolitehoisena zombina työpaikalla. Se ei olisi toivottavaa kenenkään kannalta. Työssäni täytyy olla luova, tehokas, jatkuvasti läsnä, sosiaalinen, rakentava ja järkevä pientä hupsuttelua unohtamatta.
Yhtenäkin yönä meni kahteen tai kolmeen, kun yhtäkkiä sain keskellä iltatoimia ajatuksen, että pitää siivota vaatekaappi, kun olin katsonut Netflixistä pari jaksoa Tidying up - nimistä ohjelmaa, jossa ihastuttava Marie Kondo kävi perheissä juttelemassa ja neuvomassa aurinkoisena omana itsenään tulkkinsa kanssa. Hänen japanilaista puhettaan oli ihana kuunnella ja oli ilo seurata, miten hän ohjasi ihmisiä ja ihmiset saivat kotinsa siivottua ja seesteisempään kuntoon.
En ole ikinä pitänyt Konmari-hapatuksesta, mutta kun näin itse, mitä hän teki, niin ihastuin varsinkin hänen viikkaustyyliinsä, jolla nyt olen vaatekaappini sisällön pallannut. Ja heitin muutaman pesun kautta kierrätykseen ja ne suoraan roskiin, jotka olivat rikki tai parittomia. Jos tiedän, etten jotain käytä, niin sitten en käytä. En käy itseni kanssa läpi dialogia siitä, tulenko sitä joskus kaipaamaan vai en ja onko sillä valtavasti jotain tunnearvoa. Ja siinä käytiin muitakin asioita kuin vain vaatteita läpi. Voihan jotkut esineet olla ihmisille tunnearvokkaita, eikä niistä raaskisi luopua, ja sen takia ne halutaankin säästää, mutta eikö kaikkein tärkein tunne ja tunnemuistot ole kuitenkin sisällä. Jos jotain tavaraa ei oikeasti tarvitse, niin miksi sitä pitäisi säästää?
Itse olen muuttunut minimalistiksi, enkä tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi sellainen olla. Jokainen voi olla juuri sellainen kuin itse haluaa, mutta pitää muistaa ajatella itsensä hyvinvointia kaiken tavarapaljouden keskellä, että voiko silloin oikeasti hyvin. Itse voin kertoa voivani hyvin, kun on siistiä, puhdasta, eikä liikaa tavaraa.
En vain pidä siitä hapatuksesta, mitä esimerkiksi jotkut suomalaiset ihmiset konmarittamiseksi kutsuvat; jotkut kutsuvat nykyään ihan tavallista siivoamista konmarittamiseksi ja se on minusta periaatteessa väärin, koska konmarittamisessa on kyse siitä, että tekee kaiken Marie Kondon esimerkin mukaan. Muutenhan se on vain siivoilua ja järjestämistä eli normaalia. Konmarissa on kuitenkin ennen kaikkea kyse ilon löytämisestä, siitä että jokaisella tavaralla on paikkansa ja kaikki on helposti saatavissa.
Toinen asia, jota en tajua (en edes puutu vertismiin, koska en pidä ihmisten lokeroimisesta ja koska edustan molempia ääripäitä rippuen millä tuulella olen - siksi en usko siihen) on nykyajan toinen hapatus, jota kutsutaan hyggeilyksi. Siis mitä ihmettä, eikö sitä voi sanoa vain suoraan nauttivansa kotona olemisesta, miksi sitä pitää kutsua hyggeilyksi. Ihan kuin se olisi jokin harrastus. Tässä tämän kertaiset paasaukset. Jos jokin kertoo, että menee kotiinsa konmarittamaan, niin olen vain "Ahaa, menet siis kotisi siivoamaan, järjestämään ja heittämään ylimääräisiä tavaroita pois. Siinä menee kai koko loppuilta, onnea peliin!"
Kuitenkaan kaikkea, mitä täällä sanon ei oikeasti tarvitse ottaa tosissaan. Pilke silmäkulmassa aina. Minulla on vahvat mielipiteet ja nykyään yritän ottaa asioista selvää ennen ennakkoluuloja. Olen kuitenkin helppo innostumaan ja kiinnostumaan asioista, joten hyvin perustein voi tämänkin mielen saada muuttumaan edes yksittäistapausten kohdalla. Hyggeilystäkään en ole innostunut ja sitä kohtaan on epäilyksiä ja ennakkoluuloja, koska en ole siihen tutustunut sen koommin.
Ehdinpä sittenkin uuden vuoden vaihteen ilotulitukseen. Yritin Senaatintorille, kun oli sanottu, että siellä olisi ilotulitus ja ohjelmaa, muttei sinne päässyt. Oli vartijoita estelemässä tuloa, omituista. Sain kuitenkin hyvän paikan kuvaamiselle, vaikka raketteja olikin hyvin vähän ja viisi yli puolen yön ne olivat jo loppuneet. Kaupunki tosiaan on pommitellut yhdestä sun toisesta tuntemattomasta syystä ja tuntui, ettei paukkuja oikein enää riittänyt uudelle vuodelle, missä oikeastaan ainoastaan pitäisi paukutella.
Näin pitkästä aikaa yhtä ystävääni ja menimme katselemaan Sea lifeen, jossa olin käynyt kolme vuotta sitten 2015 ja mielestäni se oli jollain tavalla muuttunut. Siellä oli kuitenkin tosi hienoa. Olimme sattumalta haiden syöttöaikaan paikalla, joten iso allas kuhisi. Harmi kyllä, ettei sinne altaaseen laskeutunutkaan sukeltajia niin kuin luulin, kun puhuttiin, että hait ruokitaan niin, että niille annetaan kaloja suoraan suuhun. Kylläisinä ja kuulemma laiskoina estetään se, ettei hait koko ajan altaassa saalistaisi muita siellä olevia kaloja ja pistäisi niitä suihinsa.
Uuden hammasharjani kaunis kuva ja mietelause. Harjan nimi on Humble Brush.
Ja uudet kullanmuruni. JBL:n Pure bass - teknologian omaavat ihanat suloisen vaaleanpunaiset kuulokkeet ovat aivan huikeat äänentoistollaan, hykerryttävällä bassollaan ja langattomuudellaan. Näiden kanssa olen kokeillut jopa juoksumatolla juoksemista (raksi ruutuun uuden tavoitteen kohdalle tälle vuodelle siis lisää juoksemista) ja pysyi tosi hyvin päässä.
Rakastan rakastan rakastan tätä huivia, jonka olen saanut. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, joten se pitää kietoa kaulan ympäri. Aivan ihana. Toisessa olen ulos lähdössä ja päivittäistä porkkanaa mutustamassa. Enää ei tee niin paljon mieli makeita, kun puputtaa omenaa, porkkanaa, kurkkua ja ties mitä vihannesta ja hedelmää välipalaksi tai pieneksi purtavaksi. Maha pysyy tyytyväisenä, eikä verensokeri ole kovastikaan heitellyt, vaikka olenkin ihmetellyt sitä tämän aamuista nukkumista.
Olen ihastunut Matchaan tai oikeastaan matcha latteen. Tämä on mix, joka on valmiiksi sekoitettu, mutta vielä teen matcha latten ihan alusta asti. Kerran tässä olin tällä viikolla Espresso Housessa ja kieltäydyin leivonnaisista uuden elämäntavan takia, joka on lähtenyt loistavasti käyntiin, ja toisaalta tietäessäni, miltä ne maistuvat ja ovat tällä hetkellä liian makeita makuuni, niin en ottanut niitä. Siispä kokeilin Vanilla matcha lattea.
Viimeksi, kun kerran kokeilin matcha lattea Espresso Housessa, niin en tykännyt lainkaan, jätinkö jopa kesken, mutta tällä kertaa olin ihan sen lumoissa. Tuntuu muutenkin, että jokin haju- ja makuaistissa on muuttunut. En tiedä, johtuuko se lisääntyneestä hedelmien ja vihannesten käytöstä vai mistä, tuntuu jopa, että hajuaisti olisi huonontunut, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, mitä haistan ja maistan ja mistä uusista mauista tykkään. Kokeilen uusia makuja tosi usein epäröimättä, koska sittenpä tiedän, kannattaako sen makustelemista jatkaa.
Olen aivan ihastunut myös tähän Madaran purifying foam syväpuhdistavaan suloiseen vaahtoon, joka poistaa meikin ja puhdistaa ihon hellästi. Säätelee öljyisiä
alueita ja rauhoittaa kuivia. Iho tuntui oikeasti sen jälkeen raikkaalta ja pehmeältä. Siinä on myös Madaralle tyypillinen hieno tuoksu.
Eilen päätin käydä käyskentelemässä Punavuoressa ja Ullanlinnan alueella räpsimässä kuvia, kun oli joku kummallinen kiintymys Bulevardiin. Näin pari puotiakin, joissa olen ajatellut käyväni ja Roobertin Herkussa ja Relovessa piipahdin. Harmi ettei Behnford's ole niin iso kuin ennen.
Eilen salin jälkeen kävin kuikuilemassa Lux Helsinkiäkin, jossa en ollut käynyt ennemmin. Se on Helsingissä näytillä 5.-9.1. ja tiedän nähneeni vain osan siitä, koska matkalla pois kylmästä tuli esiin kyltti, jossa luki LUX ja nuoli kujalle. Pitää käydä, jos ehtisi käymään loputkin LUX Helsingin pisteistä läpi. Reitille on karttakin esillä netissä. Sinne vain jos kiinnostaa, mutta kannattaa pukeutua lämpimästi.
Nyt on tämän viikon jutut höpisty. Työt jatkuvat huomenna. Mieli on kumman rauhallinen, mutta silti siellä kuhisee kuin muurahaiskeossa. Tekisi taas mieli venyttää tätä päivää yöllä, mutta pitää yrittää kyädä ajoissa nukkumaan, ettei olisi huomenna väsynyt.
