Oksutaudissa

Heti alkuun varoitus, ettei kannata lukea, jos ei halua tietää selostusta siitä, miten oksu sai alkunsa. En ala selostamaan mahahapoista sun muista, koska niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Keskiviikkona oli jo aamulla hieman kumma olo,

mutta ajattelin sen olevan normaaliin aamuoloon kuuluvaa.

Sitten tuli ruoka-aika ja lounaaksi oli kirjolohikiusausta luultavasti porkkanaraasteen kera. Sen kun oli syönyt, niin tunnin kuluttua oli jo tosi kumma olo. Kerroin ääneen, että oli huono olo, mutta luulin sen johtuvan naisten vaivoista ja huonosti nukutusta yöstä. Myöhemmin huomasin, että paha olo olikin kurkussa pidättyvä itku. Odotin työpäivän loppua, että pääsisin kotiin nukkumaan.

Onneksi työkaverilla oli tilannetajua ja hän sanoi, että voisin lähteä vähän aiemmin.

Bussia odotellessa pysäkillä kyyneleet vain tulivat. Bussissa katselin maisemia varoen katsomasta alas, ettei olo huononisi. Se oli maailman pisin bussimatka, vaikka kestikin 35 minuuttia.

Kotona ryntäsin ensin vessaan, mutta mitään ei tapahtunut, joten menin pötköttämään sänkyyn. Ehkä minuutti siitä, kun vati oli tuotu alle, koristin sen päivän lounaalla - jos vähän myöhemmin olisin lähtenyt kotiin, olisi bussin penkit saaneet uutta kuosia.

Kuumetta oli aste ylimääräistä ja nukuin 2-3 tuntia.

Herätessä oli vähän parempi olo, mutta edelleen vatsassa möyri. Kerroin töihin, etten tulisi seuraavana päivänä paikalle. Mitään ei tehnyt mieli syödä, mutta kun mies kävi kaupassa pyysin tuomaan vesimelonia - se neljännes meni hitaasti alas.

Yöllä mennessäni kakkoselle purkautui loppu paha olo ulos. Sen jälkeen nukuin paremmin.

Harmi että töissä kehaisin, ettei ole 15 vuoteen ollut oksutautia. Olisi pitänyt koputtaa puuta.

Aamulla sain vähän jogurttia ja banaanin möyssättyä vatsan täytteeksi. Olo oli hidastettu ja heikko. Päivän mittaan olo koheni, kun joi vettä. Illalla söin puolikkaan pizzan.

Ajattelin, jos tästä ottaisi vähän oppia ja alkaisi kuunnella enemmän kehoaan: mitä se oikeasti haluaa. Useimmiten aamuisin, kun lähden heti aamupalan jälkeen liikkeelle, niin olo ei ole kovin hyvä, vaan täysi ja hieman turvonnut. Heti ruoan jälkeen ei edes pitäisi paljon liikkua. Se ei yhtään auta, että juoksee pää kolmantena jalkana bussipysäkille.

Pitäisi oppia, ettei tarvitse syödä itseään täyteen. Ja onko se ainainen nälkä oikeasti nälkää vai piilotettua janoa. Pitää juoda pari lasia vettä ja kuulostella.

Asiasta toiseen eli olen jo jonkin aikaa miettinyt, että voisi hankkia jonkin tosi hyvän meikkivoiteen. Viimeksi äidillä käydessä laitoin kaapista löytämääni Fit-meikkivoidetta kasvoille vanulapun kanssa ja vähän ripsaria, koska olimme lähdössä kaupungille shoppailemaan. Sain kuulla olevani kaunis; mitä muuta tyttö haluaisikaan kuulla :)

Ostin tänään Maybellinen Dream wonder nude-meikkivoiteen :)

Kaupassa oli paaaaaaaljon pääsiäissuklaata!

Aion mennä viikonloppuna GoExpo-messuille ihmettelemään. Toivottavasti olo alkaa tästä kohentua hurjasti :) Uudet elämäntavat voi aloittaa vaikka heti!

Terveyttä päiviinne!

~ Lilja Lumi