Syksyn viimeinen telttareissu ja pizzaohje

   

Viime viikonloppuna päädyimme ystävän kanssa lähtemään Nuuksioon syksyn viimeiselle telttaretkelle. Olin unohtanut luvanneeni, että menisimme syyskuun viimeisenä viikonloppuna retkeilemään, kun oli ollut niin paljon mielen päällä joka päivä. Viime aikoina onneksi olen saanut paremmin nukuttua.

Kaverin piti jonkin aikaa suostutella, kunnes suostuin vihdoinkin. Pelkäsin edeltävään päivään asti, että sairastuisin flunssaan tai vastaavaan, koska oli ollut sellaista tunnetta, stressiä ja muutenkin on koko ajan pöpöjen keskellä, mutta edeltävänä päivänä kerroin suostuvani ehkä suurimmalti osin sen takia, että pidän lupauksistani kiinni aina. Oli hyvä olo ja tiesin, ettei tarvitsisi kävellä pitkään tai käyttää isoa reppua, joka kihnaisi peppua vasten ja aiheuttaisi ihottumaa. 

Ystävä tuli ennen puolta päivää lauantaina kylään. Sitä ennen olin tohissut suihkussa, käynyt vähän siivoilemassa talon edustaa, tehnyt aamiaista ja juuri aloittamassa viime blogin teon, kun kaveri tuli käymään. Olin juuri ehtinyt tehdä pizzataikinan valmiiksi, kun kaveri pelmahti ovesta sisään. Hän sääteli reppujen lastien ja punnitusten kanssa sekä tekaisi pizzan valmiiksi taikinan kohottua, kun naputtelin viime postauksen valmiiksi. On ihanaa, että pystyy olemaan sellaisia ihmissuhteita, missä läheisyyttä ei tarvitse millään tavoin pakottaa tai pyrkiä olemaan jatkuvasti läsnä silti olemalla jatkuvasti läsnä. Välillä kommentoin hänen tekemisiään, mutta suurimmalti osin pyrin tekemään blogin loppuun mahdollisimman nopeasti kuitenkaan liikaa hätäilemättä, koska nykyään on tuntunut, että jos alan blogia kirjoittelemaan, niin panostan enemmän myös tekstiin, enkä pelkkiin kuviin.

Saimme pizzan syötyä ja pakattua minunkin reppuni. Halusin vielä juoda ruoan jälkeen kahvia, koska niin minulla on tapana tehdä. 

Tuntuu, että ruoan jälkeinen digestiivinä toimiva kahvi saa ruoan nopeasti alaspäin, eikä tule turvottunutta oloa. En vakuuttuisi kahvista, että minulla on lähes jatkuvasti nälkä koko päivän. Ei tietenkään joka päivä koko päivää, mutta yleensä ottaen ruoan ajatteleminen saa nälkäiseksi ja kun viime ateriasta on kulunut kolmesta neljään tuntia. Oikeasti pitäisi vain lisätä kuitujen saantia, muttei liiaksi, ettei pakki mene jumiin. Pitäisi jälleen ottaa porkkanat välipalamurkinaksi, koska ne tuntuvat pystyvän pitämään nälkää paremmin loitolla kuin esimerkiksi banaani. Tänä yönä tosin ajattelin, että joka päivä tai joka yö pitäisi olla banaani valmiina, jos tulee yöllä nälkä, niin kuin viime yönä tuli. Banaani, joka oli eilen välipalana töissä, olikin vielä repussa ja löydettyäni sen siellä yöllä ajattelin vain että "ou jeah", ja pystyin jatkamaan uniani. Nytkin olen juuri syönyt aamiaisen ja tekee mieli jo lounasta. 

Matkasimme Urjaan, koska sinne olisi lyhin matka pysäkiltä. Nuuksioon päästäkseen pitää kyllä ottaa ratikka, bussi Espoon keskustaan ja Espoon keskustasta Nuuksioon. Pitää ostaa ABC-lippu niin kuin toisella paikkakunnalla asuva ystävä teki tai C-lisäosa AB-korttiin, niin kuin minä tein Helsingin sisällä asuvana. 

Ennen kuin pääsimme Nuuksion metsäalueelle pysäkiltä, niin meidän piti kävellä jalan aika pitkään tietä, joka oli päällystetty inhottavilla kivillä. En ymmärrä, miksi kiva työmatka päällystettiin tosi ikävällä kivihakkeella keväällä (tuli heti kurja fiilis pyöräillä työmatkaa) ja nyt oli Nuuksioonkin menevälle tielle tehty sama. Se ei tunnu luonnonmukaiselta, kun siinä olisi normaalisti ihana ruskea pehmeä maa. Onko entisajan pururadatkin nykyään päällystetty jalkoihin sattuvalla ärsyttävällä kivimurskalla, se olisi todella kurjaa. Kenen idea on tuoda kivimurskaa metsiin, ihan älytöntä. 

Urjaan oli parin kilometrin matka vai vähän yli, mutta olin niin iloinen päästessämme pois kivitieltä jalkoja ja varsinkin nilkkoja hellivälle oikealle metsäpolulle, vaikka pitääkin puunjuuria varoa, ettei kompastu niihin - toimivat toisinaan kyllä hyvinä rappusina mäissä. Takaisin tullessa harmitti, kun piti uudestaan kävellä kivimurskatietä pitkin päästäksemme pysäkille. 

Urjan löydettyämme löysimme hyvän tasaisen suojaisan paikan läheltä puuceetä, pystytimme teltan sekä minulle riippumaton, jota sain kokeilla ekaa kertaa ja voi että, olisipa pitänyt kokeilla sitä jo aiemmin, koska se oli niin paljon mukavampi kokemus kuin teltassa nukkuminen. Kuulin jopa viiden metrin päästä, kun kaveri kääntysi ilmapatjalla, joka pitää sellaista narinaa. Ilmapatja on ollut minulle jotenkin liian kova, vaikkakin riippumatossakin alkoi yläselkä sattua, muttei se haitannut sillä tavoin. Teltassa myös harmittaa se, jos teltan paikka ei ole täysin vaakatasossa. 

Telttapaikan valmistuttua teimme ruokaa. Söin hyvää retkiapetta, jonka nimi oli salmon and broccoli. Pehmeää maistuvaa pastaa ja masu tuli mukavan pehmoiseksi ruoasta. Olikin jo ehtinyt nälkä tulla, vaikka söimme isot pizzapalat (tonnikala-kananjauheliha etc) ennen lähtöä.

Pimeä ehti laskeutua nopeasti ja harmitti, etten muistanut ottaa uutta taskulamppua mukaan. Otsalamppu toimi jonkin aikaa ja paremmin, kun löytyi toimivat patterit siihen. Kävimme veden äärellä katselemassa, kun näkyi paljon tähtiä ja yritimme miettiä tähtikuvioita aikamme, kunnes kello oli lähestymässä kymmentä ja uni painoi kehottaen menemään yöpuulle.  

   

   

Menin hyvillä mielin nukkumaan riippumattoon talvimakuupussin sisään. Riippumaton alapuolella oli kiinni myös lämmikeviltti ja päällä sateen- ja tuulensuojana toimiva tarppi. Nukahdin nopsaan, mutta yöllä yhdeltä heräsin ja mietin, miksi ihmeen takia, kun ei ollut kylmä, eikä mikään hätä. Kinastelin alitajuntani kanssa, että "ny pitää nukkua, kaikki on hyvin". Sitten vielä että "jos en nuku, ni tulee pisuhätä". Ja niin se tuli. Kävin nopsaan maassa kökkimässä ja palasin riippariin ja sain itseni takaisin makuupussiin. Sitten olin että "no ny on käyty pissallaki, voi nukkua". Keho lähetti vielä täsin turhan kananliha-aallon päästä varpaisiin, kunnes sain nukkua. Vähän yläselkä sattui keskeltä, mutta olin siihenkin, että sen voi hoitaa aamulla. Heräsin seuraavaksi puoli kuudelta. Seurustelin hetken kännykän kanssa, kunnes varttia yli kuusi menin kuvaamaan Urjaa. Sen jälkeen palasin verkkoon lataamaan kännykkää, katselemaan puiden lehtiä yläpuolella ja lukemaan kirjaa. Kasin jälkeen aloin herätellä kaveria, kun nälkä mahassa ei jaksanut enää odotella. Popsin banaanin ensi hätään, kunnes söimme kaksinkertaisen puuroannoksen kumpikin ja joimme pikakahvia. 

 

Purimme teltan ja riipparin, pakkasimme kaiken rinkkoihin ja lähdimme takaisin kohti bussia puolen päivän aikaan käytyämme vielä nopsaan kiertämässä Valkialammen, joka sijaitsi lähellä. Bussissa oli jälleen huutava nälkä, mutta onneksi kotio päästyä saimme syödä toiset jättikokoiset pizzapalat ja paijata hellyydenkipeää kissaa. 

 

 

Tästä aiheesta jaksan puhua ja tulen puhumaan joka syksynä. Ensimmäinen lokakuuta vietettiin valtakunnallista heijastinpäivää. Kaiken suojeluhalu ja turvallisuus on lähellä sydäntäni: kaikkialla aina sopu ja rauha, aseettomuus koko maailmassa jne. On hyvä myös turvata itsensä, koska siihen on mahdollisuus. Elämme neljän vuodenajan maassa, jossa talvivuodenaika on todella pitkä. Pimeä vuodenaika alkaa sitäkin aiemmin. Sanotaan, että heijastin on halpa henkivakuutus niin kuin se onkin. Vaikka valoja on kaikkialla kaupungissa ja jotkut ajattelevat, etteivät tarvitse heijastinta, niin on se silti hyvä olla. Katuvaloista huolimatta voi välillä piiloutua varjoihin, jollei ole mitään heijastavaa itsessä kiinni. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta. Nykyisten suositusten mukaan on käytettävä kahta tai useampaa heijastinta, jotta ne näkyvät joka suuntaan. Molemmin puolin kiinnitetyt heijastimet takaavat näkyvyyden kaikkialta.

 

Valtakunnallista heijastinpäivää vietetään joka vuosi 1.10. Liikenneturva lanseerasi heijastinpäivän vuonna 2013. Heijastinpäivä muistuttaa heijastimen käytön tärkeydestä ja kannustaa käynnistämään heijastinkauden – viimeistään heijastinpäivänä.

 

Itsellä on kaksi heijastinta kiinni pari viikkoa sitten käyttöön ottamassani lämpimämmässä syystakissa, mutta aion ostaa uuden kivan heijastimen tai kaksikin seuraavan tilipäivän koittaessa.

 

Pidetään huolta - heijastan sinua <3 

Keskiviikkona kävin hakemassa Verkkokaupasta Lehmus Roasteryn Muukko - kahvia ja kännykkä sai uuden vaikka ihan samanlaisen lompakkosuojakotelon, kun vanha oli päässyt rispaantumaan. Kivempi käyttää, eikä kortitkaan tipahtele enää samalla tavalla.

Kaupassa on ihan kiva käydä. Siellä oli näitä Labubu - palloja ja muita krhm halloweeniin kuuluvia ilmapalloja. Samalla joulukalenterit ja joulusuklaat täyttävät suurta osaa hyllyistä. Joku vuosi katsoin, että joulukalenterit ilmestyivät vasta lokakuun alussa, mutta tänä vuonna jo keskellä syyskuuta. Ensi vuonna varmaan jo elokuussa, kunnes joulusuklaista saa nauttia koko vuoden. Kukat ovat ihania.

Olen varmaan ennenkin tätä Oddlygoodin gingerbread - makua mainostanut. Se ei ole mielestäni niin erityinen kahvissa, mutta rakastan sitä makua kaurapuurossani aamuisin ja iltaisin. Kun olen keittänyt puuron levyllä, niin laitan lorauksen tätä kaurajuomaa voisilmän kera. Kaurajuomaa olen ennenkin käyttänyt pehmentämään koko veteen keitetyn puuron ja toimii kyllä tosi hyvin. Kannattaa testata: aika ihana yhdistelmä, eikä mieleeni tule joulu tästä mausta, vaan enemmänkin tosi herkku ja turvaisa. 

Halipaija - kaveri.

Eilen oli ihanaa käydä syksyn ekalla metsäretkellä myös työpaikan lähimetsässä.

 

Taikinaterapiaa vai miten se oli. Eilen ostin Lidlistä kanan jauhelihaa, mozzarella-raastetta ja ananasta kaupasta sekä hiivaa. Ei tullut kalliiksi. Viime pizzassa oli myös tonnikala kanan kaverina, mikä on oikeasti tosi hyvänmakuinen yhdistelmä. 

 

Kotona oli valmiina jauhoa ja ketsuppia, vaikka kaveri oli käyttänyt viime pizzaan suurimman osan ketsupista, kun itse käytän vain muutaman töräyksen pohjalle. Käytin myös toista kertaa oliiviöljyä, kun ei satu olemaan muita öljyjä kotona. Viimeksi tuli liian tuhti taikina, kun piti lisätä jauhoja, kun tuli käytettyä liiaksi oliiviöljyä. Oliiviöljyä pitää käyttää vain puolet verrattuna rypsiöljyyn, kun sen koostumus on, noh, öljyisempi. 

 

Tässä ohje (omalla tavalla seostettuna)

 

3dl kädenlämpöistä vettä

25g eli puoli pakettia tuorehiivaa

1tl suolaa eli silmämääräisesti kämmenen keskelle kun se on kuppina

7dl vehnäjauhoa (ohraa koitin kerran leipätaikinaan - ei kannata, ei pysy kasassa)

1dl rypsiöljyä /  ½dl oliiviöljyä

 

1. murustele hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita

2. hiivan liuennettua lisää suola ja sekoita

3. lisää jauhoa ja välillä sekoita ensin 2dl, sitten 2dl

4. lisää 3dl jauhoa ja valitsemasi öljy

5. kun huomaat, ettei lusikalla sekoittamisesta tule enää mitään, niin iske kätesi kulhoon ja puristele taikinaa samalla pyöritellen 

6. lisää jauhoa, kunnes suurin osa taikinasta ei enää jää sormiin kiinni

7. irrota lopputaikina sormista ja kääntele taikinapallo kulhossa nätiksi

8. anna kohota tunti tai puolitoista

9. ripottele pöydällä olevalle leivinpaperille jauhoa, dumppaa taikina siihen keskelle ja ala kaulia, kunnes taikina on levinnyt lähes koko leivinpaperille, jätä 1cm tilaa ulkoreunoille oc

10. siirrä leivinpaperi ja taikina näppärästi pellin päälle

11. lisää haluamasi päällysteet

12. lämmitä 250 celsiuksen lämpöisessä uunissa keskitasolla 10-15min

13. ääntä kohti haluamallasi tyylillä ja juotavalla

 

Muutama syksyinen kuvamuisto aiemmilta vuosilta näihin aikoihin.

 

That's all for now. Nyt pitää miettiä, miten päiväni vietän, kun ei ole mitään aikataulua mihinkään suuntaan. Kaikki aika vain minulle: rentoutumista, syömistä, ehkä käyn kirjastossa ja siivoilen.

 

Oikein mukavaa viikonloppua! 

Hyvää fiilistä, hirveästi murinaa ja paljon ruokaa

Ihana aurinko ja yhä valoisammaksi käyvät illat.

Olin 19. maaliskuuta Kallion Rivierassa upean seuran kanssa katsomassa Tove Janssonin Kesäkirja - kirjasta tehdyn elokuvan, joka oli hyvin zen, vaikkakin jotkin asiat olivat ihan eri tavoin kuin kirjassa ja elokuvaa varten oli tarinaa pidennetty. 

 

Elokuva on kaunis ja hidastempoinen taide-elokuva, joka jännästi rikkoi englanninkieltä ja suomenkieltä samassa elokuvassa. Sai ihastella ihania maisemia, auringonlaskuja ja nousuja. Pitää olla tietyssä mielentilassa tai kyetä vaipumaan tiettyyn mielentilaan sitä katsoessa. Haluaisin kyllä enemmänkin katsoa taide-elokuvia - joissain ei vain aina ole päätä tai häntää. Haluaisin myös katsoa enemmän ranskalaisia elokuvia, mutta niitä ei löydy paljoa.

 

Kallion Riviera on itsessään tosi kaunis paikka. Pitäisi tutustua enemmän sen historiaan, että minkälainen jazz-klubi ennen onkaan ollut. Selkeästi tehty viihdekäyttöön. Se on vain vähän kalliimpi kuin normaalit elokuvateattereiden elokuvat, mutta niin paljon kivempi tunnelma. Ennen elokuvaa on mahdollisuus tilata syöminkejä ja juominkeja omalle paikalle, jotka siellä söpösti odottavat tullessa.

 

Lisäksi oli hauskat vessat, joissa oli vielä hauskempi teatteripeili, joka teki tuollaiset valoympyräpisteet iiristä kiertämään.

Eräs päivä töiden jälkeen ystävän kanssa kahvilassa turisemassa. Kahvijuoma oli hyvää, kakku ei ollut kovin tuoretta. Tosi pieni kahvila Kaivopihan lähettyvillä, en muista nimeä. Oli se ihan täynnä meidän pois lähtiessä. 

19. maaliskuuta kuulin/näin videon välityksellä surullisen asian, että Strömbergin puistosta on kaadettu hyvin tärkeitä puita ihan kosken vierestä. Ja jätetty ne puiden isot kannot näyttämään, että tässä kasvoi joskus jotain elävää ja kaunista. Kiroan, jos puita kaadetaan niin oikean syyn takia ja niitä kantoja EI SAA JÄTTÄÄ siihen pahoittamaan kenenkään mieltä! Miksi muutenkaan kantoja jätetään, jos kerran puukin on pitänyt kaataa. Samasta syystä se kanto pitää ottaa juuria myöten pois! 

Jokaisen sairaana tms kaadetun puun tilalle pitää istuttaa uusi samaa lajia oleva puu tai vielä parempi ja ehdottomasti lehtipuu. Kuusen kaataminen ei satuta niin pahasti kuin lehtipuun kaataminen, mutta joka ikisen puun kaato raastaa pahasti sydämestä ja saa aina kyyneleet silmiin. Onnea vaan tyhmät "ympäristöpäättäjät" puiston tuhoamisesta! Hyvä sentään, että sain tietää kaukaa, etten itse joutunut näkemään tätä katastrofin jälkeä. En voi enää koskaan käydä siellä ihastelemassa sitä, mikä oli ennen "kaupungin salattu keidas". Lepää rauhattomasti. 

Yhdet toisetkin puut on menty leikkaamaan niin, etteivät voi tehdä ainakaan tänä vuonna lehtiä. En ole siitä päässyt vielä kaupungille valittamaan. Miksi V***ssa pitää puita kaataa ja leikata on yksi ärsyttävimmistä asioista tällä hetkellä mitä tämä kaupunki ja maa on tekemässä. Jos rakennetaan uutta tms, niin luonnon ei pitäisi siitä millään tavoin kärsiä. Eikä istuteta niitä vatun kuusia ja mäntyjä vaan lehtipuita vanhojen tilalle! Ei ole ainoa tyhmä leikkausasia, mitä tämän maan hölmöt päättäjät on viime aikoina tehneet. Ei mitään järkeä koko maan touhussa. Muutan pian Havaijille tai jonnekin.

On ollut pari viikkoa muutenkin univaikeuksia yhden jos toisen asian takia, jotka ovat pyörineet keskellä yötä kello kolme mielessä, enkä ole saanut kaikkea mielessä huolettanutta ääneen sanotuksi.

Siinä parin viikon valitukset.

21. maaliskuuta aurinko laski vielä vähän yli seitsemältä, vaikka tuntuu, että se pari viikkoa sitten ennen sitä päivää laski vielä viideltä. Ihana kevät!

Lisäksi oli tämän komean pojan 3-vuotissyntymäpäivä 21. maaliskuuta.

On muutamaan otteeseen pitänyt valittaa kaupungille roskatilanteestakin, joka ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan. Onneksi sentään teiden reunoja on vihdoin ja viimein alettu lakaisemaan siellä olevista kivistä, kurasta ja roskasta. Yhden puskankin kävin siivoamassa päällimmäisistä roskista, mutten ole siitä ehtinyt vielä laittaa palautetta kaupungille. Syksyn lehtiä aidatussa puskassa, jossa kasvaa kauniisti pieni puu, mutta on ihan täynnä roskia. Ihmiset heittävät lisää roskia sinne, kun näkevät että siellä on jo valmiiksi roskia. Ja ne vatun tumpit ovat kaikkein pahimpia. Mutta kaiken tämän voisi korjata sillä, että roskiksia tuodaan lisää niihin paikkoihin, jotka tosissaan sitä kaipaavat ja niissä kaikissa olisi myös mahdollisuus tumpata tumpit. Niitä roskiksia pitäisi myös tyhjentää tarpeeksi usein, etteivät täyttyisi liikaa, eikä joutuisi kadulle. En syytä lintuja mistään, vaikka tulevatkin takaisin Suomeen. 

Roskikset pystyttäisiin rakentamaan sillä tavoin, että ne voi helposti tyhjentää, niihin saa helposti roskat laitettua, eikä linnut pääsisi niistä ruokaa etsimään. Koska sitä linnut tekevät. Eivät ne tahallaan heitä roskia maahan niin kuin ihminen. Valitusvirsi numero kaksi, sorry. 

Luonnonsuojelu, turvalliset elinolosuhteet kaikin tavoin ja ympäristön siisteys on minulle todella sydämessä kiinni oleva asia. Mietin aina, jos minulla olisi taikavoimia, että mitä kaikkea tekisinkään. Kirjoitan joskus sen utopian, minkälaisen maailman tai ainakin oman maan pitäisi olla omasta mielestäni. Se liittyy todella pitkälti siihen, mitä näkee ympärillään, kun kävelee kaupungin kaduilla. Siellä näkee paljon enemmänkin asioita. 

Huonot päätökset tässä maassa tuntuvat töissä asti jo. En esimerkiksi ollut tietoinen siitä, ettei lasta voikaan tukien avulla pitää enää kolmevuotiaaksi asti kotona niin kuin ennen. Se on ollut yksi todella tärkeä seikka Suomessa ja sekin on ilmeisesti nyt alennettu liian nuoreen ikään. En jaksaisi enää. Perheen ja vanhemman pitäisi itse saada päättää, milloin lapsensa hoitoon laittaisi ilman pakotetta siitä ennen kolmen vuoden ikää. Joku pieni voi tulla jo puolitoistavuotiaana ja toinen vasta kolmevuotiaana, mutta se on ollut oma päätös, mikä on tärkeää. Jos ja kun itse joku päivä saan lapsia, niin en haluaisi kiirehtiä sen kanssa, milloin hänet päiväkotiin laitan. Toki tiedän, milloin on lapselle paras ikä mennä päiväkotiin, mutta jos elämässä olisi muita asioita tai ei mahtuisi päiväkoteihin, niin olisi mahdollisuus pitää lapsi vähän pidempään kotona.

Mutta kyllä, en pysty olemaan ajattelematta, välittämättä, murehtimatta kaikkea epäoikeudenmukaista ja vääryyttä maailmassa ja maassamme. Haluaisin parantaa kaiken koko maailmasta, en vain omasta maasta. Harmi etten ole ihmeidentekijä. Siksi on vain pakko valittaa, koska mitään muuta keinoa ei ole saada purettua sydäntä, jos ei pysty vaikuttamaan asioihin. Minulla on tällä hetkellä todella suuri tarve vaikuttaa. Laitan usein kaupungille palautetta, jos se yhtään mieltä keventäisi - ainakin on yrittänyt. Toivottavasti joku lukee asiat ja vie eteenpäin, edes "tärkeille henkilöille" kuulluksi, vaikkei kukaan niille mitään tekisikään. Parhaintahan olisi, jos asioille tehtäisiin jotain, jos välitettäisiin.

Tapasin erästä ystävää kolmena viikonloppuna putkeen, joten sovimme, että tänä viikonloppuna emme näe ja ensi viikonloppuna menen isän luokse käymään ja näen myös yhtä ystävää matkalla.

 

Viime lauantaina hän tuli Helsinkiin ja kävimme Aikatalon Friends&Burgerissa syömässä aterian, joka täytti pitkään. Piti kokeilla jotain toista hampurilaispaikkaa, mutta Friends&burgers tuntuu aina voittavan. Joku päivä sitten kokeilemme muitakin. 

 

Yritimme etsiä muutamasta Normalista dubai-suklaata, mutta niin kuin Lidleistäkin, ne loppuivat tosi nopeasti tultuaan. Jospa joku päivä saisimme maistaa. Sen sijaan otimme Maltesers (joka myös on tullut Suomeen!) - pupuja todella halpaan hintaan. Periaatteessa viiden suklaapatukan kokoiset puput kahden patukan hinnalla. Olisipa kaikkialla yhtä halpaa kuin Normalissa. Tai oikeastaan yhtä normaalihintaista. On ihan outoa, että pienet suklaapatukat, kuten Jim, Suffeli ja Pätkis, jotka ennen maksoivat 30 senttiä maksavat nyt 75 senttiä eli 2,5 kertainen hinnannousu, hui hui.

 

Illalla yritimme tehdä Valion fudge -reseptiohjeella fudgea, mutta laitoin palautettakin, että tulipa hyvää kinuskia, mutta ohjeet ovat vaillinaiset. Ensikertalaiselle, joka ei ole ikinä tehnyt fudgea, tämä ohje on vaillinainen, koska oikeasti katsottuani Youtubesta Tescon how to make fudge - videon näin, miten fudge olisi oikeasti pitänyt tehdä. Ensi kerralla sitten uusi yritys! Ystävä ei ollut hirveän pahoillaan, vaikka fudge epäonnistui. Söin kinuskia lusikallisia jääkaapista silloin tällöin tällä viikolla, kunnes kyllästyin ja heitin loput roskiin.

Ilta- ja aamupalaksi puuroa tottakai. Viikonloppuaamut ovat muutenkin ihania, kun saa rauhassa herätä.

Sunnuntaina menimme äpöstelemään (yhdeltä ystävältä tämä sana) Citycenterin Pizza Hutiin, kun oli tarjouksena iso pannupizza puoleen hintaan. Saimme kupumme täyteen, kun jaoimme sen puoliksi.

Kävimme Stockmannilla kiertelemässä ennen kuin ystävän bussi lähti. Tokmannista löytyi tällainen lähes litran pullo vain viidellä eurolla! Niin kiva ja nätti. Jospa nyt tulee juotua enemmän vettä. Jätin kuuden desilitran pullon (samanlainen mutta eri värinen ja kokoinen) töihin, kun siitä on lähtenyt lukkosysteemi irti ja saattaa välillä aueta korkki sen takia ja kastella kaiken, jos on väärinpäin. On kivaa, että on pullo erikseen töissä. Käytän tätä isompaa kotona ja jos menen salille. 

 

Salilla tulikin käytyä ystävän lähdettyä kotiin. Kävin vähän juoksemassa. Kävin viikollakin tiistaina salilla, vaikka meinasin, etten menisi kun oli jäänyt treenihousut kotio, mutta ystävä yllytti hakemaan ne, joten onneksi tuli haettua. Sen jälkeen en ole treenaillut, vaikka on ollut mielessä, että huhtikuussa tai jo heti huomisesta alkaen ainakin hyppelisin trampoliinilla ja hulaisin joka päivä. Jospa rauhattomat yöt loppuisivat, kun on päässyt purkamaan tunteitaan. Liikunta auttaa myös paljon tunteiden säätelyssä ja aurinko laittaa hymyilemään vain olemalla olemassa.

 

Koska hän vain on niin ihana <3 Ai niin, kävimme Tokmannista viime viikonloppuna tosiaan hakemassa kisulle lelun, pyörivän pallon, jota olen jo kuukausia sitten katsonut netistä, niin oli tullut Tokmanniin kaksi erilaista. Valitsin huopapäällysteisen version, joka menee eteenpäin, taaksepäin ja hyppii riemuisasti: sillä on kolme eri moodia, mutta pidän sitä rauhallista moodia päällä, koska muuten se vain punaisena hyppelee ympäriinsä, eikä siinä ole mitään kivaa. Kisu tykkää pallosta paljon - yrittää jopa käpälöidä sitä, kun se on latauksessa.

Tällä viikolla, kun oli tekemisen puute illalla siivosin keittiön kaapit, järjestin uusiksi ja heitin turhat/vanhentuneet pois. Oikeasti aloin etsiä vain yhtä asiaa kaapista, mutta tuli sitten siivottua koko kaappi. Kun olin saanut hommat keittiössä tehtyä, niin ajattelin lukea vähän kirjaa ja samalla mietin, että joku päivä vien talvivaatteet varastoon. No se joku päivä tulikin saman tien, koska miksi jättää myöhemmäksi se, minkä voi tehdä saman tien. Siistin samalla eteisen kaapit kun olin siellä  koluamassa.  

Kevätvaatekassi löytyi viereisestä kaapista ja otin eilen kevättakit takaisin käyttöön, kun oli kiva ilma. Vein talvitakin, kengät ja muutaman pipon ja huivin varastoon. Sieltä tultua pallasin narulta sängylle heitetyt puhtaat vaatteet kaappiin ja söin iltapuuron. Sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Joku päivä käyn arkivaatekaapin kimppuun.

 

Eilen oli hyvä fiilis lähes koko päivän. Pukeuduin vaaleanpunaisiin ja lenkkareihin, jotka pitäisi joku päivä päivittää yhtä nätteihin, kun alkaa tulla isovarpaat jo kankaasta läpi. Kävin roskienkeruukävelyllä.

Tarpeeksi roskia kerättyä kävin kaupassa hakemassa lisää mustikoita, leivinpaperia, pari pussia juustoraastetta, crisp-tölkin, vanukkaan, paseeratun tomaattipurkin ja hiivan. Maksoi 8,75 kun oli euron pullopanttikuitti mukana. Aika kivasti parin päivän ruoasta ja parista tarpeellisesta lisäjutusta.

 

Eilen oli hieno päivä, aurinkoinen ja olin lähes koko päivän hyvällä tuulella. Tehdessäni pizzataikinaa ulkoa tultua hymyilytti koko ajan ja piti päästä tekemään sitä jo ennen kuin ehdin ottaa pipoa ja huivia pois. Tein pizzan leipäohjeella, jonka kaverilta olen saanut:

 

3dl kädenlämpöistä vettä

25g tuorehiivaa

1tl suolaa

7dl vehnäjauhoa (+/- tuntuman mukaan)

1dl öljyä (rypsi)

 

Anna taikinan kohota tunti. 

Leipä: uuni 200C 30min

Pizza: uuni 250C 10-15min 

Jauhojen lisäämisen ja muotoilun jälkeen voi taikinan antaa kohota vielä 20min tai tehdä kuten mie ja odottaa vain uunin lämpenemisen ajan. Viime aikoina tällä ohjeella on itsellä tullut kuivaa leipää, mutta pizza onnistui tosi hyvin. Pitäisi opetella oliiviöljyyn tehty pizzaohje, koska oliiviöljy on parasta ainakin jos Pronton ja Limonesin pizzoista nauttii.

 

Jauhotin ja muotoilin taikinan kuten leivän puulaudalla, kunnes siirsin sen leivinpaperille, jossa kaulin sen uunipellin kokoiseksi. Lisäsin paseeratun tomaatin, vähän ketsuppia ja levitin. Sen jälkeen ripottelin pari pussia Coopin uutta monijuustoraastetta. Tuli hyvää ja muhkeaa. Ehkä olisi voinut ennen tomaattia voinut sivellä oliiviöljyä levitetyn taikinan päälle. Tein yksinkertaisen pizzan. Kaverin kanssa olemme laittaneet tonnikalaa, broilerijauhelihaa ja ananasta tomaattikastikkeen ja juustoraasteen väliin - silloin riittää kahdelle henkilölle kahdeksi päiväksi ruokaa. Pizzat ovat siitä hyviä, kun niihin voi kokeilla laittaa vähän kaikenlaista päälle.

 

 

Veli teki pyysi tekoälyä tekemään minusta kuvan leipomassa: vaaleanpunaiset sydänlasit ja kuulokkeet kruunaavat kyllä tämän, että on oikeasti ajateltu asiaa. Suloista.

 

Kisu tänä aamuna. Valtaamassa syliä, pitäisi (piti) syödä puuroa ja juoda kahvia. Annoin sen hetken siinä olla, kunnes nousin. Aamulla herätessä kävin suihkussa ja pesin hiukset, oli ihanaa. Kesällä luultavasti käyn joka aamu suihkussa vain sen takia, että on niin kuuma. Jospa saisi vain aamuisin viileää vettä suihkusta. Nyt on kirjoitettu, nätti ilma ulkona, no pilvet ehtivät jo taivaalle, mutta silti. 

Piti tehdä pikapostaus, mutta olen tehnyt tätä pari tuntia. Tulipa parempi olo. Nyt hymyilen. Saatan lähteä ulos. Kahvilaan lukemaan. Olla möllöttää. On sunnuntai