Hyvää fiilistä, hirveästi murinaa ja paljon ruokaa

Ihana aurinko ja yhä valoisammaksi käyvät illat.

Olin 19. maaliskuuta Kallion Rivierassa upean seuran kanssa katsomassa Tove Janssonin Kesäkirja - kirjasta tehdyn elokuvan, joka oli hyvin zen, vaikkakin jotkin asiat olivat ihan eri tavoin kuin kirjassa ja elokuvaa varten oli tarinaa pidennetty. 

 

Elokuva on kaunis ja hidastempoinen taide-elokuva, joka jännästi rikkoi englanninkieltä ja suomenkieltä samassa elokuvassa. Sai ihastella ihania maisemia, auringonlaskuja ja nousuja. Pitää olla tietyssä mielentilassa tai kyetä vaipumaan tiettyyn mielentilaan sitä katsoessa. Haluaisin kyllä enemmänkin katsoa taide-elokuvia - joissain ei vain aina ole päätä tai häntää. Haluaisin myös katsoa enemmän ranskalaisia elokuvia, mutta niitä ei löydy paljoa.

 

Kallion Riviera on itsessään tosi kaunis paikka. Pitäisi tutustua enemmän sen historiaan, että minkälainen jazz-klubi ennen onkaan ollut. Selkeästi tehty viihdekäyttöön. Se on vain vähän kalliimpi kuin normaalit elokuvateattereiden elokuvat, mutta niin paljon kivempi tunnelma. Ennen elokuvaa on mahdollisuus tilata syöminkejä ja juominkeja omalle paikalle, jotka siellä söpösti odottavat tullessa.

 

Lisäksi oli hauskat vessat, joissa oli vielä hauskempi teatteripeili, joka teki tuollaiset valoympyräpisteet iiristä kiertämään.

Eräs päivä töiden jälkeen ystävän kanssa kahvilassa turisemassa. Kahvijuoma oli hyvää, kakku ei ollut kovin tuoretta. Tosi pieni kahvila Kaivopihan lähettyvillä, en muista nimeä. Oli se ihan täynnä meidän pois lähtiessä. 

19. maaliskuuta kuulin/näin videon välityksellä surullisen asian, että Strömbergin puistosta on kaadettu hyvin tärkeitä puita ihan kosken vierestä. Ja jätetty ne puiden isot kannot näyttämään, että tässä kasvoi joskus jotain elävää ja kaunista. Kiroan, jos puita kaadetaan niin oikean syyn takia ja niitä kantoja EI SAA JÄTTÄÄ siihen pahoittamaan kenenkään mieltä! Miksi muutenkaan kantoja jätetään, jos kerran puukin on pitänyt kaataa. Samasta syystä se kanto pitää ottaa juuria myöten pois! 

Jokaisen sairaana tms kaadetun puun tilalle pitää istuttaa uusi samaa lajia oleva puu tai vielä parempi ja ehdottomasti lehtipuu. Kuusen kaataminen ei satuta niin pahasti kuin lehtipuun kaataminen, mutta joka ikisen puun kaato raastaa pahasti sydämestä ja saa aina kyyneleet silmiin. Onnea vaan tyhmät "ympäristöpäättäjät" puiston tuhoamisesta! Hyvä sentään, että sain tietää kaukaa, etten itse joutunut näkemään tätä katastrofin jälkeä. En voi enää koskaan käydä siellä ihastelemassa sitä, mikä oli ennen "kaupungin salattu keidas". Lepää rauhattomasti. 

Yhdet toisetkin puut on menty leikkaamaan niin, etteivät voi tehdä ainakaan tänä vuonna lehtiä. En ole siitä päässyt vielä kaupungille valittamaan. Miksi V***ssa pitää puita kaataa ja leikata on yksi ärsyttävimmistä asioista tällä hetkellä mitä tämä kaupunki ja maa on tekemässä. Jos rakennetaan uutta tms, niin luonnon ei pitäisi siitä millään tavoin kärsiä. Eikä istuteta niitä vatun kuusia ja mäntyjä vaan lehtipuita vanhojen tilalle! Ei ole ainoa tyhmä leikkausasia, mitä tämän maan hölmöt päättäjät on viime aikoina tehneet. Ei mitään järkeä koko maan touhussa. Muutan pian Havaijille tai jonnekin.

On ollut pari viikkoa muutenkin univaikeuksia yhden jos toisen asian takia, jotka ovat pyörineet keskellä yötä kello kolme mielessä, enkä ole saanut kaikkea mielessä huolettanutta ääneen sanotuksi.

Siinä parin viikon valitukset.

21. maaliskuuta aurinko laski vielä vähän yli seitsemältä, vaikka tuntuu, että se pari viikkoa sitten ennen sitä päivää laski vielä viideltä. Ihana kevät!

Lisäksi oli tämän komean pojan 3-vuotissyntymäpäivä 21. maaliskuuta.

On muutamaan otteeseen pitänyt valittaa kaupungille roskatilanteestakin, joka ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan. Onneksi sentään teiden reunoja on vihdoin ja viimein alettu lakaisemaan siellä olevista kivistä, kurasta ja roskasta. Yhden puskankin kävin siivoamassa päällimmäisistä roskista, mutten ole siitä ehtinyt vielä laittaa palautetta kaupungille. Syksyn lehtiä aidatussa puskassa, jossa kasvaa kauniisti pieni puu, mutta on ihan täynnä roskia. Ihmiset heittävät lisää roskia sinne, kun näkevät että siellä on jo valmiiksi roskia. Ja ne vatun tumpit ovat kaikkein pahimpia. Mutta kaiken tämän voisi korjata sillä, että roskiksia tuodaan lisää niihin paikkoihin, jotka tosissaan sitä kaipaavat ja niissä kaikissa olisi myös mahdollisuus tumpata tumpit. Niitä roskiksia pitäisi myös tyhjentää tarpeeksi usein, etteivät täyttyisi liikaa, eikä joutuisi kadulle. En syytä lintuja mistään, vaikka tulevatkin takaisin Suomeen. 

Roskikset pystyttäisiin rakentamaan sillä tavoin, että ne voi helposti tyhjentää, niihin saa helposti roskat laitettua, eikä linnut pääsisi niistä ruokaa etsimään. Koska sitä linnut tekevät. Eivät ne tahallaan heitä roskia maahan niin kuin ihminen. Valitusvirsi numero kaksi, sorry. 

Luonnonsuojelu, turvalliset elinolosuhteet kaikin tavoin ja ympäristön siisteys on minulle todella sydämessä kiinni oleva asia. Mietin aina, jos minulla olisi taikavoimia, että mitä kaikkea tekisinkään. Kirjoitan joskus sen utopian, minkälaisen maailman tai ainakin oman maan pitäisi olla omasta mielestäni. Se liittyy todella pitkälti siihen, mitä näkee ympärillään, kun kävelee kaupungin kaduilla. Siellä näkee paljon enemmänkin asioita. 

Huonot päätökset tässä maassa tuntuvat töissä asti jo. En esimerkiksi ollut tietoinen siitä, ettei lasta voikaan tukien avulla pitää enää kolmevuotiaaksi asti kotona niin kuin ennen. Se on ollut yksi todella tärkeä seikka Suomessa ja sekin on ilmeisesti nyt alennettu liian nuoreen ikään. En jaksaisi enää. Perheen ja vanhemman pitäisi itse saada päättää, milloin lapsensa hoitoon laittaisi ilman pakotetta siitä ennen kolmen vuoden ikää. Joku pieni voi tulla jo puolitoistavuotiaana ja toinen vasta kolmevuotiaana, mutta se on ollut oma päätös, mikä on tärkeää. Jos ja kun itse joku päivä saan lapsia, niin en haluaisi kiirehtiä sen kanssa, milloin hänet päiväkotiin laitan. Toki tiedän, milloin on lapselle paras ikä mennä päiväkotiin, mutta jos elämässä olisi muita asioita tai ei mahtuisi päiväkoteihin, niin olisi mahdollisuus pitää lapsi vähän pidempään kotona.

Mutta kyllä, en pysty olemaan ajattelematta, välittämättä, murehtimatta kaikkea epäoikeudenmukaista ja vääryyttä maailmassa ja maassamme. Haluaisin parantaa kaiken koko maailmasta, en vain omasta maasta. Harmi etten ole ihmeidentekijä. Siksi on vain pakko valittaa, koska mitään muuta keinoa ei ole saada purettua sydäntä, jos ei pysty vaikuttamaan asioihin. Minulla on tällä hetkellä todella suuri tarve vaikuttaa. Laitan usein kaupungille palautetta, jos se yhtään mieltä keventäisi - ainakin on yrittänyt. Toivottavasti joku lukee asiat ja vie eteenpäin, edes "tärkeille henkilöille" kuulluksi, vaikkei kukaan niille mitään tekisikään. Parhaintahan olisi, jos asioille tehtäisiin jotain, jos välitettäisiin.

Tapasin erästä ystävää kolmena viikonloppuna putkeen, joten sovimme, että tänä viikonloppuna emme näe ja ensi viikonloppuna menen isän luokse käymään ja näen myös yhtä ystävää matkalla.

 

Viime lauantaina hän tuli Helsinkiin ja kävimme Aikatalon Friends&Burgerissa syömässä aterian, joka täytti pitkään. Piti kokeilla jotain toista hampurilaispaikkaa, mutta Friends&burgers tuntuu aina voittavan. Joku päivä sitten kokeilemme muitakin. 

 

Yritimme etsiä muutamasta Normalista dubai-suklaata, mutta niin kuin Lidleistäkin, ne loppuivat tosi nopeasti tultuaan. Jospa joku päivä saisimme maistaa. Sen sijaan otimme Maltesers (joka myös on tullut Suomeen!) - pupuja todella halpaan hintaan. Periaatteessa viiden suklaapatukan kokoiset puput kahden patukan hinnalla. Olisipa kaikkialla yhtä halpaa kuin Normalissa. Tai oikeastaan yhtä normaalihintaista. On ihan outoa, että pienet suklaapatukat, kuten Jim, Suffeli ja Pätkis, jotka ennen maksoivat 30 senttiä maksavat nyt 75 senttiä eli 2,5 kertainen hinnannousu, hui hui.

 

Illalla yritimme tehdä Valion fudge -reseptiohjeella fudgea, mutta laitoin palautettakin, että tulipa hyvää kinuskia, mutta ohjeet ovat vaillinaiset. Ensikertalaiselle, joka ei ole ikinä tehnyt fudgea, tämä ohje on vaillinainen, koska oikeasti katsottuani Youtubesta Tescon how to make fudge - videon näin, miten fudge olisi oikeasti pitänyt tehdä. Ensi kerralla sitten uusi yritys! Ystävä ei ollut hirveän pahoillaan, vaikka fudge epäonnistui. Söin kinuskia lusikallisia jääkaapista silloin tällöin tällä viikolla, kunnes kyllästyin ja heitin loput roskiin.

Ilta- ja aamupalaksi puuroa tottakai. Viikonloppuaamut ovat muutenkin ihania, kun saa rauhassa herätä.

Sunnuntaina menimme äpöstelemään (yhdeltä ystävältä tämä sana) Citycenterin Pizza Hutiin, kun oli tarjouksena iso pannupizza puoleen hintaan. Saimme kupumme täyteen, kun jaoimme sen puoliksi.

Kävimme Stockmannilla kiertelemässä ennen kuin ystävän bussi lähti. Tokmannista löytyi tällainen lähes litran pullo vain viidellä eurolla! Niin kiva ja nätti. Jospa nyt tulee juotua enemmän vettä. Jätin kuuden desilitran pullon (samanlainen mutta eri värinen ja kokoinen) töihin, kun siitä on lähtenyt lukkosysteemi irti ja saattaa välillä aueta korkki sen takia ja kastella kaiken, jos on väärinpäin. On kivaa, että on pullo erikseen töissä. Käytän tätä isompaa kotona ja jos menen salille. 

 

Salilla tulikin käytyä ystävän lähdettyä kotiin. Kävin vähän juoksemassa. Kävin viikollakin tiistaina salilla, vaikka meinasin, etten menisi kun oli jäänyt treenihousut kotio, mutta ystävä yllytti hakemaan ne, joten onneksi tuli haettua. Sen jälkeen en ole treenaillut, vaikka on ollut mielessä, että huhtikuussa tai jo heti huomisesta alkaen ainakin hyppelisin trampoliinilla ja hulaisin joka päivä. Jospa rauhattomat yöt loppuisivat, kun on päässyt purkamaan tunteitaan. Liikunta auttaa myös paljon tunteiden säätelyssä ja aurinko laittaa hymyilemään vain olemalla olemassa.

 

Koska hän vain on niin ihana <3 Ai niin, kävimme Tokmannista viime viikonloppuna tosiaan hakemassa kisulle lelun, pyörivän pallon, jota olen jo kuukausia sitten katsonut netistä, niin oli tullut Tokmanniin kaksi erilaista. Valitsin huopapäällysteisen version, joka menee eteenpäin, taaksepäin ja hyppii riemuisasti: sillä on kolme eri moodia, mutta pidän sitä rauhallista moodia päällä, koska muuten se vain punaisena hyppelee ympäriinsä, eikä siinä ole mitään kivaa. Kisu tykkää pallosta paljon - yrittää jopa käpälöidä sitä, kun se on latauksessa.

Tällä viikolla, kun oli tekemisen puute illalla siivosin keittiön kaapit, järjestin uusiksi ja heitin turhat/vanhentuneet pois. Oikeasti aloin etsiä vain yhtä asiaa kaapista, mutta tuli sitten siivottua koko kaappi. Kun olin saanut hommat keittiössä tehtyä, niin ajattelin lukea vähän kirjaa ja samalla mietin, että joku päivä vien talvivaatteet varastoon. No se joku päivä tulikin saman tien, koska miksi jättää myöhemmäksi se, minkä voi tehdä saman tien. Siistin samalla eteisen kaapit kun olin siellä  koluamassa.  

Kevätvaatekassi löytyi viereisestä kaapista ja otin eilen kevättakit takaisin käyttöön, kun oli kiva ilma. Vein talvitakin, kengät ja muutaman pipon ja huivin varastoon. Sieltä tultua pallasin narulta sängylle heitetyt puhtaat vaatteet kaappiin ja söin iltapuuron. Sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Joku päivä käyn arkivaatekaapin kimppuun.

 

Eilen oli hyvä fiilis lähes koko päivän. Pukeuduin vaaleanpunaisiin ja lenkkareihin, jotka pitäisi joku päivä päivittää yhtä nätteihin, kun alkaa tulla isovarpaat jo kankaasta läpi. Kävin roskienkeruukävelyllä.

Tarpeeksi roskia kerättyä kävin kaupassa hakemassa lisää mustikoita, leivinpaperia, pari pussia juustoraastetta, crisp-tölkin, vanukkaan, paseeratun tomaattipurkin ja hiivan. Maksoi 8,75 kun oli euron pullopanttikuitti mukana. Aika kivasti parin päivän ruoasta ja parista tarpeellisesta lisäjutusta.

 

Eilen oli hieno päivä, aurinkoinen ja olin lähes koko päivän hyvällä tuulella. Tehdessäni pizzataikinaa ulkoa tultua hymyilytti koko ajan ja piti päästä tekemään sitä jo ennen kuin ehdin ottaa pipoa ja huivia pois. Tein pizzan leipäohjeella, jonka kaverilta olen saanut:

 

3dl kädenlämpöistä vettä

25g tuorehiivaa

1tl suolaa

7dl vehnäjauhoa (+/- tuntuman mukaan)

1dl öljyä (rypsi)

 

Anna taikinan kohota tunti. 

Leipä: uuni 200C 30min

Pizza: uuni 250C 10-15min 

Jauhojen lisäämisen ja muotoilun jälkeen voi taikinan antaa kohota vielä 20min tai tehdä kuten mie ja odottaa vain uunin lämpenemisen ajan. Viime aikoina tällä ohjeella on itsellä tullut kuivaa leipää, mutta pizza onnistui tosi hyvin. Pitäisi opetella oliiviöljyyn tehty pizzaohje, koska oliiviöljy on parasta ainakin jos Pronton ja Limonesin pizzoista nauttii.

 

Jauhotin ja muotoilin taikinan kuten leivän puulaudalla, kunnes siirsin sen leivinpaperille, jossa kaulin sen uunipellin kokoiseksi. Lisäsin paseeratun tomaatin, vähän ketsuppia ja levitin. Sen jälkeen ripottelin pari pussia Coopin uutta monijuustoraastetta. Tuli hyvää ja muhkeaa. Ehkä olisi voinut ennen tomaattia voinut sivellä oliiviöljyä levitetyn taikinan päälle. Tein yksinkertaisen pizzan. Kaverin kanssa olemme laittaneet tonnikalaa, broilerijauhelihaa ja ananasta tomaattikastikkeen ja juustoraasteen väliin - silloin riittää kahdelle henkilölle kahdeksi päiväksi ruokaa. Pizzat ovat siitä hyviä, kun niihin voi kokeilla laittaa vähän kaikenlaista päälle.

 

 

Veli teki pyysi tekoälyä tekemään minusta kuvan leipomassa: vaaleanpunaiset sydänlasit ja kuulokkeet kruunaavat kyllä tämän, että on oikeasti ajateltu asiaa. Suloista.

 

Kisu tänä aamuna. Valtaamassa syliä, pitäisi (piti) syödä puuroa ja juoda kahvia. Annoin sen hetken siinä olla, kunnes nousin. Aamulla herätessä kävin suihkussa ja pesin hiukset, oli ihanaa. Kesällä luultavasti käyn joka aamu suihkussa vain sen takia, että on niin kuuma. Jospa saisi vain aamuisin viileää vettä suihkusta. Nyt on kirjoitettu, nätti ilma ulkona, no pilvet ehtivät jo taivaalle, mutta silti. 

Piti tehdä pikapostaus, mutta olen tehnyt tätä pari tuntia. Tulipa parempi olo. Nyt hymyilen. Saatan lähteä ulos. Kahvilaan lukemaan. Olla möllöttää. On sunnuntai

Syöminkejä, luonnonsuojelua ja treeniä

Töissä on ihanaa, kun pääsee metsään retkelle ja lähistöllä kasvaa paljon kasvillisuutta ja kukkia. 

Olen yrittänyt tehdä nyt monelle päivälle ruokaa kerralla, kun taisin viime postauksessa mainita, etten välitä enää valmisruokien mausta. Vihdoin voi myös soveltaa reseptejä. Normi makaronilaatikko meni kivasti, mutta tämä nuudelivuoka alkoi vähän tökkiä kolmen päivän jälkeen. Söin tätä vielä tänäänkin ja olinkohan tehnyt sen torstaina. Ei se kulunut niin hyvin kuin olin ajatellut, vaikka täytin aina kulhon kukkuroilleen. 

Tuossa ruoassa, minkä reseptin nappasin joltain kauradeli-sivustolta tms, oli se huono puoli, että ensin siinä kehotettiin käyttämään olisiko ollut kauranyhtistä tai vastaavaa. Kauranyhtiksessä ja härkiksessä on vain se huono puoli, että niissä molemmissa käytetään herneproteiinia, joten en voi kumpaakaan syödä. En siis voi syödä ainakaan Muu-merkin tuotteita ja mikä se toinen merkki olikaan. Sattui sitten Alepassa olemaan Mifu-merkkistä vegejauhista, mutta eihän se ole vegan-jauhista, jos se on maidosta tehty. Sanonpa vain, että onneksi en ole vegaani, koska on hyvin vähän tuotteita vegaaneille, joissa ei olisi käytetty hernettä tai paprikaa jossain muodossa.

Kuvan kissasta nappasin perjantai-aamuna. Perjantai-aamun fiilikset olivat raukeat, kun heräsin tunti ennen herätyskelloa. Tosin menin perjantaina vasta puoliltaöin nukkumaan ja kas kummaa, heräsin jälleen viiden ja kuuden välillä lauantaina. Tänään onneksi heräsin vasta seitsemältä. Minkäs teet aamuvirkun vuorokausirytmille - aina pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, jos haluaa unta tarpeeksi.

Harjutorihan se siinä. En tosin ymmärrä vieläkään, koukkaako Harju ja omii osan Kalliosta itselleen ennen kuin ollaan jo Sörnäisissä. 

Perjantaina kaveri tuli käymään ja kävimme Skifferissä syömässä pizzaa, jossa oli vuohenjuustoa, mansikkaa ja rucolaa päällä. Omaan mieltymykseen liian ohut lätty ja vuohenjuuston maku olisi voinut erottua enemmän pohjasta. Plussaa kyllä todella hyvistä tuoreista mansikoista sekä tuoreesta rucolasta.

Pizzan syötyämme kaveri korjasi polkupyöräni takarenkaan sisäkumin - nyt kun tällä kertaa on tarvittavat työkalut mukana toisin kuin viikko sitten. Nyt kun olen pyörää jo pari kertaa käyttänyt harmittelen, että jätin sen vanhassa osoitteessa koko talveksi ulos ja ajattelin, että jospa se varastetaan. Talutin kuitenkin sen yhtenä päivänä silloin parisen viikkoa sitten 8km matkan ja nyt harmittelen, että miksen laittanut pyörä parkaa varastoon, niin siinä ei olisi nyt ruostetta. Pitäisi kai perushuoltaa se jossain pyörähuoltamossa ja kysellä, josko sen ilmeisesti ihan normaali nakutus-ääni lähtisi pois. Ei se sinällään häiritse, toimiihan pyörä tosi hyvin, mutta olen tottunut täysin hiljaisiin pyöriin. Kuuleepa ihmiset, kun lähestyn.

Lauantai - aamuna lähdin Kallion kirjastolle päin ajatellen, että korkeintaan parisen tuntia menee, kun menen edestakaisin yhden tienpätkän. Toisin kävi. Tämä ihana puisto nimeltään Matti Heleniuksen puisto on täpötäynnä roskaa. Puistot ovat kauneuden, vehreyden ja rentoutumisen tyyssijoja, eikä niitä todellakaan kuuluisi roskata.

Mukava ihminen, joka kuuli tästä harrastuksestani ensimmäistä kertaa, halusi tietää, miksi tätä teen ja kerroin, että rakastan luontoa ja eläimiä, eikä roskat kuulu maahan. Vietin vähän yli kolme tuntia roskia keräten Kallion kirjaston ympäristöstä ja minua niin turhautti, etten saanut kaikkia tumppeja ja muita roskia korjattua pois maasta. Tupakantumpit ja maahan syljetyt nuuskapussit ovat ehdottomasti pahin ja turhauttavin roska, mitä maasta tällä hetkellä löytyy! Se on ärsyttävää, että olen hyvilläni saanut jonkun pienen kadunpätkän tumpit korjattua pois ja tunnin päästä siitä löytyy neljä uutta tumppia. Merde.

Puistossa oli kyllä paljon muitakin roskia, jotka ovat edelleen syksyn lehtien peitossa, mutta yritin niitä noukkia lehtien alta. Tänä vuonna on kyllä tosi huonosti ja myöhään siivottu syksyn lehtiä. Talvi oli pitkä kyllä ja takatalvikin tuli, mutta siinä välissä olisi voinut ehtiä siivoilla ja alkaa tehosiivoamaan kaupunkia takatalven lumien sulaessa pois. 

Luonnosta ja eläimistä vielä sen verran, että luonto ja tämän - ja minkä tahansa kaupungin - eläimet eivät ole tehneet mitään pahaa ansaitakseen ihmisten heittämiä roskia. Minua vain hirvittää se ajatus, että luultavasti tälläkin hetkellä lintujen pesä on voitu rakentaa puoliksi roskista, kun ne luulevat niiden olevan osa luontoa. Toinen ajatus, mikä hirvittää, on se, kun eläimet etsivät maasta ruokaa ja törmäävät ties mihin tumppeihin, ruiskuihin ja nikotiinipusseihin ja nostavat ne nokkaansa tarkistaakseen, voiko sitä syödä, ja saavat jonkin kamalan taudin siitä. Sellainen tekee niin surulliseksi. 

Mikään roska, EI TODELLAKAAN MIKÄÄN, kuulu luontoon, hiekkaan tai asvaltille, vaan ainoastaan roskikseen. Lupasin, etten enää puhuisi niin paljon roskaamisesta, mutta se on oikeasti todella tärkeä aihe. Oikeastaan aiheena tärkeä olisi se, että miten pitäisimme tämän pääkaupunkimme ja kaikki muutkin kaupungit siisteinä. Mikä ajaa ihmiset roskaamaan? Se, ettei linnut kaivelisi avonaisia roskiksia, voisi ratkaista sillä, että olisi vain suljettuja pikkuroskiksia. Muutenkin joka ikinen roskis pitäisi vaihtaa, kun ne ovat vanhoja ja rikkinäisiä, minkä lisäksi roskiksia pitäisi lisätä todella paljon, koska tietyn välimatkan päässä pitäisi aina olla roskis, mihin ihmiset voisivat roskansa tunkea.

Eilen sitten lähdin pyöräilemään. Kävin ensin keskipäivän aikaan maistelemassa Oma Maa luomukahvilan banaanikakkua kera Dash - kahvin. Siitä oli hyvä lähteä polkemaan.

 

Polkaisin pitkästä aikaa Seurasaareen ja nautin vauhdin hurmasta. Takaisin polkiessa ihmettelin omaa reaktiotani maitohappoa kohtaan, josta en ollut koskaan ennen nauttinut, mutta nyt pidin sitä vain hyvänä asiana. Maitohappo ei ole vihollinen. Muistan kerran, kun kävin vielä salilla juoksemassa, että meinasi tulla maitohapot juostessa, mutta sinnikkäästi vain jatkoin juoksua ja juoksin niiden yli, niin että ne vain lähtivät pois. Lisätietoa maitohaposta täältä (eka linkki joka vastaan tuli).

Seurasaarta oli mukava kierrellä, vaikka ukkonen vähän jyrisikin ja pikkaisen ripotteli.

Kissa valloitti sylini, kun pääsin takaisin kotio.

Tänä aamuna saatuani roskapussukkani täyteen menin vähän myöhästyneelle aamiaiselle Oma Maa luomukahvilaan, koska tämä ihastuttava creme brule lemon rice porridge oli viimeistä päivää tarjolla. Heillä vaihtuu kuulemma kahden viikon välein brunssitarjottavat, joita mielikuvitusrikas kokki keksii. Otin brunssista vain tämän puuron, josta olin nähnyt untakin, mutta jos olisin tiennyt, miltä crepesit näyttävät, niin varmasti olisin koko brunssin ottanut. Tai jospa saisi pelkät crepesit, nam nam. Söisin brunssia kyllä joka viikonloppu, jos sattuisin olemaan rikas. Välillä on toki hyvä herkutella.

Olen by the way jälleen onnistunut olemaan sokeriton. Olen yhden suositellun tumman suklaapalan nauttinut päivässä ja sekin on ollut 86% tuhti eli ei mitään sokerisen maitosuklaan veroista. En ole tietoisesti välttänyt sokeria, ei vain ole tehnyt mieli sokerisia herkkuja paitsi joskus iltaisin banaanilettuja, joita taidan tunnin kuluttua pyöräyttää ja syödä sen kanssa vähäsokerisen (alle 5g on täysin ok) proteiinivanukkaan. Tosin on vielä liikaa ruokaa mahassa, joten pitäisi kai yrittää kuluttaa sitä tässä välissä. Jos pitää verensokerin tasaisena ja pyrkii juurikin siihen pitkäkestoisesti täyttävillä aterioilla, niin ei oikeasti tee mieli makeaa. Makeaahan tekee mieli silloin, kun verensokeri romahtaa yllättäen, ja makealla yritetään nostaa se nopeasti takaisin ylös. Se on kuitenkin paha kehä, joka alkaa nopeasti vaikuttamaan mieleen ja kehonkuvaan jne.

Tänään päätin lähteä pitkästä aikaa Hietsuun. Tein siellä vähän vatsalihastreeniä ja roikuin, mutta sitten kiipesin tutulle paikalle lueskelemaan kirjaa, jota pitäisi yrittää saada nopeammin luettua.

Siinä se kaunokaiseni on. On se oikeasti kiva, vaikkei siinä olekaan suoraa tankoa. Jos se toimii hyvin, niin se on tärkeintä. Ja se on valkoinen, jollaisesta pidän, ja lisäksi luultavasti runko on aito vanha Helkama. En taida hankkia uutta pyörää ainakaan tähän hätään. Jospa tämän huollattaisi ja hankkisi sen tuolin, minkä haluaisin Jyskistä. Sitten joku päivä. 

Kestäisipä tämä kesä pitkään, se on ihana. Saa nähdä, mitä kaikkea lomalla keksii sitten kuukauden kuluttua. Jospa saisi päiviä hidastettua tai siis itsensä hidastettua flow-aikaan, jolloin antaa päivien vain soljua, eikä tule tylsää ja keksii aina jotain tekemistä. Ainahan on toki kirjat, joita lukea. Kavereita voisi nähdä enemmän. Turussa tulee varmasti oltua joku viikko, mutten ole varma, mitä kaikkea siellä keksin. On siellä kuitenkin perhe ja pari kaveria. Voisi varmaan Tampereellakin piipahtaa. Sen näkee sitten. Jospa tämä kevätkesällä alkanut kesä jatkuisi elokuun loppuun olisi mahtavaa.