Pyöräilyretki Aurinkolahteen ja ferritiinin nousu

Pilvet ovat upeita ja kadut vesisateen jälkeen auringon paistaessa.

Viikot vierivät töissä sukkelaan - alkaa totuttautua uusiin tapoihin ja on ihanaa sosiaalistua joka päivä. Bussiaikataulut eivät ole suotuisia. Nykyisestä asumispaikasta pitää aina käyttää kahta tai kolme kulkuneuvoa päästäkseen töihin 40-45 minuutissa, mutta toisinaan varsinkin aikaisina aamuina tai jos en vain ehdi bussiin, niin otan skuutin koko matkalle tai osalle matkasta ja se on oiva tapa herätä aamuun. 

Viime lauantaina keksin itselleni tekemistä ja menin bussilla Vantaan IKEAan ja sitä ennen Vantaanportti-ostoskeskukseen. Siellä on Rusta, Musti ja Mirri, Normal ainakin ja joku urheiluvaatekauppa, jossa en käynyt. Rustasta löysin uuden pyyhkeen ja tarttui pari muutakin asiaa mukaan Rustasta ja Normalista mm. pari minikokoista marabou-suklaalevyä, erittäin tarpeellisiä käyttöesineitä tai mussutettavia. 

IKEAssa kiertelin huoneet läpi ja koko yläkerran. Siellä oli kaikenlaista uutta ja kivaa ja kävin istumassa yhden tosi kivan harmaan pehmeän sohvankin, mutta se ei valitettavasti tämänhetkiseen asuntoon mahtuisi. Jospa seuraava asunto olisi isompi. Huonerundin jälkeen kävin syömässä lohipalan muusilla ja pavuilla. Sen jälkeen palasin kotiin. Kaveri tuli myöhään illalla ja jäi yöksi, koska oli sovittu pyöräretki seuraavalle päivälle. Kuva aamupalasta.  

Tässä välissä palaan verikokeen, josta aiemmin kerroin, tuloksiin. Verikokeiden valmistuessa lääkäriltä ei tullut mitään lausuntoa nettiin. Saattoi hän kerran soittaa, mutta olen työpäivän aikana estynyt vastaamaan puhelimeen. Ajattelin ensin, ettei verikoetuloksissa ollut mitään huomautettavaa, koska kaikki arvot olivat viitearvojen sisällä. Käydessäni tuloksia ja arvoja tarkemmin läpi tekoälyn kanssa, palapelin palaset loksahtivatkin paikoilleen. Kävi ilmi, että vaikka kaikki muut arvot, kuten loistavat kolesterolit, täydellinen pitkäaikaissokeri, erinomainen hemoglobiini sekä puhtaat maksa- ja munuaisarvot, olivat priimaa, niin varastorautani oli todellisuudessa hälyttävän alhaalla, aivan alarajan tuntumassa. 

Monen mystisen oireen, kuten nopean painonnousun ja jatkuvan kurkkurefluksin, taustalta voi löytyä tilanne, jossa perusverikokeet näyttävät "normaalia", mutta yksi arvo laahaa maassa: P-Ferritiini eli varastorauta. Kun tämä arvo putoaa hälyttävän alas (kuten minulla 14 µg/l), keho ajautuu tilaan, jota kuvasin käytettyäni rautaa 2-3pv termillä koneisto toimii, mutta työntekijät lakkoilevat.

Lääkäri saattoi katsoa ferritiiniarvoni olevan normaali, koska laboratorion virallinen alaraja on 13. Todellisuudessa lääketieteellisessä kirjallisuudessa ja raudanpuutteen hoitokäytännöissä todetaan, että alle 30 µg/l taso tarkoittaa käytännössä täysin tyhjiä ja hupenevia rautavarastoja. Kehoni huusi siis tyhjyyttään, vaikka paperilla kaikki näytti hyvältä. 

Ei siis ihme, että mikään ei huvittanut pitkään aikaan. Ei oikeasti. Käytettyäni tätä uutta rautavalmistetta nyt viikon, kehossani on tapahtunut jotain uskomatonta. Tuntui jo toisena vai kolmantena päivänä siltä, kuin olisin herännyt unesta, jossa en edes tiennyt olleeni.

Kuukausien ajan oloni oli ollut pelkkää  

"Ei huvita."

"En halua."

"En jaksa."

"Väsyttää liikaa." 

"Meh."

Se ei ollut laiskuutta, vaan kehon täydellinen hätäjarru. Kerran jopa kesällä mennessäni salille minulla oli kassi hienosti pakattuna ja meinaaminen kotona huipussaan, mutta käännyin salin ovelta takaisin kotiin, koska ei huvittanut enkä vain jaksanut, joten menin takaisin kotiin nysväämään.

Aloin käyttämään SiderAL Fortea, joka ikään kuin herätti minut takaisin eloon. Tunsin, että olin toiminut korkeintaan vain 70% teholla ja yhtäkkiä olo on kuin kymmenen vuotta sitten. Tunsin oikein, että viestit menevätkin vihdoin perille soluihin, ja kaikki ne erikoiset, tyhjästä nyhjäistyt estot katosivat. En enää ajattele "teen sitten joskus, ehkä huomenna", vaan löydän itseni tekemästä meinaamaani asiaa suunnilleen samana päivänä, jollei saman tien. Yhtenä päivänä intouduin vaihtamaan lakanatkin kello kymmenen illalla, vaikka useimmiten olin käyttänyt päivän energian loppuun viimeistään kuudelta ja vain odotin, että milloin tulisi aika käydä nukkumaan. 

Luulin löytäneeni iloisuudenkin aikoja sitten, mutta nyt tuntuu, että vähän väliä naurahdan jollekin tyhmälle jutulle tai hykertelen sisäisesti. Ja sisällä on jatkuvasti tunne, että voisi tehdä jotain, pitää päästä liikkumaan, jee!  

Vaikka hemoglobiinini oli hyvällä tolalla, niin ferritiini eli varastorauta on solujen energiatehtaiden elintärkeä polttoaine. Kun varastorauta on tyhjä, työntekijöiltä loppuvat raaka-aineet ja he menevät lakkoon. Keho tekee hätäratkaisun ja kytkee päälle säästöliekin, jolloin lepokulutus laskee ja keho alkaa varastoida energiaa erittäin tehokkaasti rasvaksi vatsan alueelle pahan päivän varalle. Paino voi nousta nopeasti (minulla +7 kg vain 5 kuukaudessa, 87 kilosta 94 kiloon), vaikka elintavat pysyisivät samoina. 

Olen aina ollut päärynävartaloinen, joten rasvan yhtäkkinen kertyminen suoraan vatsaan herätti minut huomaamaan tilanteen ja halusin löytää siihen ratkaisun. Säästöliekki ja kudostason aineenvaihdunnan hidastuminen saavat soluvälit keräämään lymfaattista nestettä ja turvotusta, mikä näkyy nopeana pyöristymisenä ja vatsan kasvamisena.

Verikokeiden kilpirauhasarvo voi olla täydellinen, mikä voi antaa kuvan siitä, että koneisto on ehjä. Kilpirauhasarvo kertoo kuitenkin vain aivolisäkkeen käskystä – se ei kerro sitä, mitä soluissa tapahtuu. Jotta kilpirauhashormonit pääsevät soluissa töihin ja muuttuvat aktiivisiksi, ne tarvitsevat ehdottomasti rautaa. Kun rautaa ei ole, syntyy "kudostason kilpirauhasen toiminnan hidastuminen". Hormonit eivät pääse tulpan vuoksi solun sisälle pyörittämään aineenvaihduntaa.

Kurkkurefluksikin johtuu siitä, että lihakset eivät toimi. Lihakset tarvitsevat rautaa pysyäkseen napakoina. Ruokatorven ylempi ja alempi sulkijalihas ovat mekaanisia venttiileitä, joiden tehtävä on pitää hapot mahassa. Kun rautavarastot tyhjenevät, nämä lihakset menettävät voimansa ja löystyvät. Erityisesti ruokatorven ylempi sulkijalihas kaulakuopan kohdalla antaa periksi. Tämä aiheuttaa jatkuvan, polttavan tunteen suoraan kaulakuopassa ympäri päivän, myös pystyasennossa. Minulla ei ollut muita tyypillisiä LPR-oireita, vain tämä suora happopolte kaulalla, joka toisinaan poltteli myös alempana ruokatorvessa. 

Kesti jonkin aikaa, että tunnistin tämän hiljaisen närästyksen muodon, jota kutsutaan kurkkurefluksiksi ja jota yritin aluksi turhaan laimentaa syömällä lisää ruokaa, mikä pienesti lisäsi myös painoa. Kesti pitkään, että tunnistin närästyksen oireen. Luulin sitä tosi pitkään vain kasvavaksi nälän tunteeksi, kunnes se alkoi tuntua jopa heti syömisen jälkeen, eikä ruoka enää auttanut hiljentämään sitä. Hyvä että sille on nyt nimi ja lääketieteellinen selitys. Se on alkanut pienesti helpottaa, ja tunnen sen olemassaolon edelleen isosti, mutten onneksi enää 24/7.

Aloin käyttämään SiderAL Fortea, koska se on hellä vatsalle, eikä aiheuta närästystä niin kuin useat rautavalmisteet. SiderAL Forte on niin sanottu sukrosomaalinen rautavalmiste. Sillä on sukrosomaalinen suojakuori, jolloin rauta on kääritty mikroskooppisen pienen rasvakuoren sisään. Tämä suojakuori kestää täysin vatsahappoja, minkä ansiosta rauta ohittaa vatsalaukun ja ruokatorven muuttumattomana. Suojakuori kuljettaa raudan suoraan ohutsuoleen, jossa kehon solut imevät sen poikkeuksellisen tehokkaasti ja nopeasti käyttöön. Vaikutukset voi tuntea parhaassa tapauksessa jo ensimmäisistä päivistä lähtien. Kapselissa on valmiina vatsaystävällinen C-vitamiini (sitrushedelmät ja mehutkin voivat aiheuttaa närästystä) tehostamassa imeytymistä. Toisin kuin tavallisten rautojen kanssa, tämän sukrosomaalisen valmisteen kanssa ei tarvitse kytätä kelloa tai pitää turhia taukoja. Kofeiini tai kalsium eivät estä sen imeytymistä. 

Sunnuntaina heräsimme kaverin kanssa, söimme aamiaisen ja lähdimme pyörillä kohti Aurinkolahtea. Välillä piti kuvailla, joten 20km matka sinne kesti kaksi tuntia. Itse en ollut väsynyt, mutta keholla oli selvästi mielipiteensä polkemisesta ja etureisien lihasten polttelusta pitkästä aikaa. 

Aurinkolahteen menimme ravintola Vilamon takia, jossa kävimme myös vuosi sitten. Pyöräilimme Kruunuvuoren sillan kautta, koska emme olleet siellä vielä käyneet. En ikinä olisi arvannut, ettei se olekaan tasainen suora silta, vaan ylöspäin kaareneva silta. Ja ylhäällä tuuli ja kovaa. Oli muutenkin kovin tuulinen päivä ja 42 kilometriä vastatuuleen se vasta on poikaa! 

On outoa, että siihen aikaan (12-14) ravintolassa ei ollut enempää porukkaa kuin ehkä kolme pariskuntaa lisäksemme (ja yhdetkin joivat vain kahvin ja lähtivät), koska Aurinkolahdessa sijaitsevan ravintola Vilamon ruoka on todella todella hyvää. Ja ranskalaisetkin, tai siis poimutetut perunat, luultavasti itse tehtyjä, ihan best. Otin kana-halloumi - burgerin perunoilla ja kaveri ravintolan oman erityisburgerin salaatilla. Otin oman annokseni kyytipojaksi lasillisen italialaista luomupunaviiniä, joka oli todella jees. Nyt en muista sen nimeä. 

Vatsat kylläisinä lähdimme Aurinkolahden rannalla käymään ja voi että siellä oli tuulista ja siellä oli paljon hanhia. Lähdimme kohti Kallahtea, koska halusin nähdä satumetsän - ei se kyllä samankaltainen satumetsä ollut kuin ekalla kerralla käydessä. Kallahden jälkeen kävimme kauppakeskus Eastonissa, jossa kumpikaan ei ollut käynyt ja sen jälkeen menimme käymään yhdyskäytävän kautta Itäkeskuksessa. Siellä en ollut pitkään aikaan käynyt, kun ihmettelin, että mistä tämä "kauppahalli" oli ilmestynyt. Ihmettelimme hetken, mitä kaikkea siellä oli ja tullessamme ulos siitä kohtaa huomasin, että se kauppahalli oli tullut siihen kohtaan, missä ennen sijaitsi New Yorker ilmeisestikin. En toisaalta edes muista nähneeni "vanhassa" Itäkeskuksessa yhdyskäytävää. Silloin en myöskään tiennyt, että Easton on ihan Itäkeskuksen vieressä. Kävimme Espresso Housessa juomassa välicappuccinot, kun jatkoimme pyllyt puuduksissa kotio. Yhteensä siis 42 kilometrin matka, jonka pyöräilimme 3,5 tunnissa plus monet pysähtymiset matkan varrella. Ja ihan varmasti täyttyi myös päivän kahden litran vesikiintiö. Yhteensä olimme ulkona talosta kahdeksan tunteroista. Ennen olisin luovuttanut mielessäni heti alussa, mutta nyt ei kertaakaan tuntunut, etten haluaisi tai jaksaisi. Vaikka lihakset loppumatkasta meinasivatkin hyytyä, mieli oli koko ajan mukana ja ajattelin hauskoissa kaarteissa vain: "Wiiii! 

Kisu sai uuden potkulelun, joka sisältää matatabia (kolmas samanlainen, kaksi jo aiemmin rikkonut) ja vikisevän linnun heiteltäväksi Mustista ja Mirristä, jossa piipahdimme Eastonissa. Kaverin lähdettyä kotiinsa kävin suihkussa, minkä jälkeen makasin puoli tuntia vai tunnin sängyllä ihan raukeana ja reporankana kuunnellen hitaita ohimeneviä ajatuksia. Sitten päätin mennä nukkumaan.

IKEAsta hankkimani vaaleanpunaiset lakanat!

Keskiviikkona kävin vihdoin kaverini kanssa töiden jälkeen Forumin yläkerrassa sijaitsevassa Itsuyakissa, johon emme ehtineet kesälomalla lounastelemaan. Nyt ehdimme sinne päivällistelemään. Siellä oli oikein kauniisti esille laitettu buffet-pöytä kylmine susheineen, lämpimine ruokineen, jälkiruokineen ja myös sellainen pöytä, että sai koota haluamansa ainekset ja antaa sen tiskille, niin keittiö valmisti siitä lämpimän aterian. Itsuyaki on kaksi kertaa isompi kuin miltä ulkoapäin näyttää ja siellä on kauniita koristeluita eikä pöydätkään ole ihan kiinni toisissaan, vaan on jätetty keskusteluvälit. Olin vain kerran maistanut ennen jossain sushia ja saanut siitä vatsavaivoja, mutta nyt päätin, että minäpä maistan - ja suuri osa niistä ei edes sisältänyt kalaa, vaan yksi sisälsi jopa mansikkaa, banaania ja kookosta. Parista en välittänyt, mutta suurin osa lautaselleni maisteluun otetuista oli hyviä. Lisäksi otin vähän lämmintä ruokaa välissä ja kolmanneksi lautaseksi pikkuisia kakkuja, vaahtokarkkia, lakritsia, salmiakkia. Kahvin kanssa. Siellä olisi ollut myös kolmea eri jäätelöä/sorbettia tarjolla.

Pitää ehdottomasti mennä käymään joskus uudestaan. Tykkäsin!

Torstaina kun menin ekaa kertaa salille rautavalmisteen käytön aloittamisen jälkeen, niin tein kaiken rauhassa ja levollisesti. Halusin oikeasti mennä sinne. Mikään ei tökkinyt, en peruuttanut ovella, eikä tehnyt mieli jättää sarjoja kesken. Kävin pitkästä aikaa saunassakin ja se oli ihanaa.

Eilen illalla olin yllättynyt ja iloinen, kun tunsin vatsalihaksissa pitkästä aikaa kunnon DOMS-treenisäryn. Se on merkki siitä, että keho ottaa treenin vastaan ja korjaa itseään. 

Ostin uusia kukkia eilen kaupasta ja heitin synttärikukat, paitsi yhden oksan, pois koska olivat ihan kuivia ja varisevia. 

Tänään aion suunnata salille uudestaan ihan juuri kohta, kun olen saanut tämän postauksen kirjoitettua ja julkaistua! Olen jo pari tuntia jäljessä aikataulusta (ja jalat pomppivat tässä tuolin alla), mutta mikäs tässä lauantaina on mikään kiire minnekään - paitsi että masun mielestä olisi jo ruoka-aika. Nappaan jotain pientä ja masu saa kerrankin odottaa.

Upeaa viikonloppua!