Lauantaina 5.7. isä haki veli kyydissään ja suuntasimme kohti Nauvoa Paratiisi - näyttelyyn niin kuin viime vuonna. Näytteilleasettelijat olivat tällä kertaa eriä, tottakai. Tässä linkki viime vuoden Nauvon matkasta ja näyttelystä. Viime vuonna oli enemmän värikästä, iloista ja naivistista taidetta, kun taas tänä vuonna oli paljon tummanpuhuvaa, groteskia ja osin ahdistavaa taidetta (en viitsinyt kuvata pippeli-maalauksia). Viime vuoteen verrattuna viiniköynnökset olivat kasvaneet todella paljon ja sinne oli ilmestynyt myös labyrintti. Täytyy mennä ensi vuonna taas katsomaan Nauvon Paratiisi - näyttelyä! Tänä vuonna näyttelyssä oli myös pari söpöä kania, undulaatteja ja yksi kilpikonna. Tuttuna nimenä oli Meeri Koutaniemi, vaikka en ollutkaan ennen nähnyt hänen taidettaan.
Näyttelyn jälkeen menimme Nauvon Grillhouse Söder - ravintolaan syömään pitkästä aikaa todella hyvää hampurilaista. Hampurilainen ei ollut ollenkaan niin suolainen (minkä takia nykyään vähän karsastan hampurilaisia) kuin jotkut hampurilaiset ja majoneesit tuntuivat olevan itse tehtyjä. Kannattaa suunnaa Nauvon (Parainen) Söderiin, jos haluaa oikeasti hyvää hampurilaista.
Vinski viihtyi koko kyläilyn tosi hyvin ja otti rennosti. Paljon isompi asunto äidillä kuin minulla, niin riittää tutkittavaa ja makoilupaikkoja. Lauantai-illan ja sunnuntai-aamupäivän otin vain rennosti, kun oli koko Turun reissu täynnä aktiviteetteja. Kävimme sunnuntaina ennen lähtöä Metropolia - ravintolassa, jota en suosittele. Jotkut tykkäävät, mutta harmikseni kanassa oli paprikaa, enkä voinut paprikan takia maistaa kasvispizzaakaan. Söin salaattia ja pari broileripizzan palaa. Paljon enemmän olisi pitänyt syödä hintaansa nähden.
Bussimatka takaisin Helsinkiin sujui luonnikkaammin kuin menomatka. Tuli heti toinen täysin tyhjä bussi pysäkille, jossa odottelimme (VR:n ratatyöbussi) ja löysin itseni ja kissani paikasta, jossa oli edessä portaikko ja vielä ikkunapaikan. Viereeni istahti nuori mies, jolta heti kysyin, voinko ottaa kissan syliin, jos se alkaa nurista ja se kävi hänelle. Kissa nurisi vasta puolessa välissä matkaa, mutta toisin kuin menomatkalla vieruskaveri ei ollut yhtään kiinnostunut kissasta, vaikka kissa välillä yrittikin hakea katsekontaktia tapittamalla tiiviisti.
Maanantaina oli ah ihanaa olla takaisin Helsingissä. Menin käymään Töölön kirjastossa lukemassa lehtiä ja ihastelin näitä lehmuksia, jotka kasvavat siinä vieressä. Helsingin kaupunki kaavailee syksyllä kaatavansa yli sata lehmusta Mäkelänkadulta jonkun v*tun pyörätien edestä. En tiedä, kenen idiootin idea se taas on. Siinä on ihan hyvä pyöräillä jo valmiiksi, ei tarvitse sen takia lähes satavuotiaita puita lähteä kaatamaan. Äly hoi, sanonpa vain - toivottavasti tämä hanke jää toteutumatta, koska on tosi vaikea kulkea silmät kiinni työmatka. Enkä haluaisi joka aamu töihin lähtiessä olla todella surullinen ja tulla turvonneilla silmillä töihin.
Maanantaina kävin hetken lukemassa kirjaa turvasatamassani eli lempikahvilassani Dash Coffeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti