Lappeenrannan reissu 9.7.

9.7. eli viime keskiviikkona suuntasimme ystävän kanssa Lappeenrantaan. Se oli ollut pari kolme viikkoa sitten ex tempore päätös ja ihan mahtava päätös olikin! Toisaalta en ollut koskaan ollut siellä, mutta olin jo pitkään halunnut käydä kaupungissa, josta Lehmus Roastery on kotoisin. 

Lappeenrannan taksit ovat erilaisia.

Matka Lappeenrantaan kesti parisen tuntia ja matkan aikana höpöttelimme ja pohdimme, missä kävisimme syömässä. Aika nopsaan mietin Lappeenrantaan tullessa ja varsinkin sieltä lähtiessä "Lappeenranta built differently" ja siellä kaduilla tallustellessa ajattelin, että kunpa kaikki kaupungit olisivat kuten Lappeenranta: rauhallinen, todella siisti, ei liian isoja taloja, paljon kasvillisuutta ja ihmiset ovat ystävällisiä. Eikä tarvinnut mennä kuin pari tuntia Helsingistä poispäin, niin sai kuulla mie - sie - murretta, ihanaa! Lisäksi jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat liikkuvat täydessä symbioosissa ja kadulla liikkuminen tuntuu todella turvalliselta. Hassut ja hyvin äänekkäät liikennevalot Lappeenrannassa kyllä oli vastapainona hiljaisuudelle.

Lappeenranta on tosi kaunis. Tuli mieleen sekoitus Suomenlinnaa, Porvoota ja Naantalia, mutta vähän isommassa mittasuhteessa. Menimme Kauppahallin läpi ja päädyimme torille, jonka laidalta löysimme My bakery cafe - ravintolan. Palvelu oli todella ystävällistä ja huomaavaista sekä ruoka herkullista. Otin uuniperunan lohitäytteellä, mutta en jaksanut edes syödä perunaa ihan loppuun asti, kun alkusalaatti ja suussasulava leipä täyttivät jo osaltaan. Massu oli tyytyväinen monta tuntia.

Menimme viereiseen Lättähattu - liikkeeseen tutkimaan, mitä siellä on. Olisi ollut kaunis taulu, jota en alkanut ympäriinsä kanniskelemaan; voisin kyllä edelleen tuon ottaa, jos tietäisin, mistä kuva on peräisin ja mikä sen nimi on. Lättähattuliikkeessä ja yhdessä pienessä putiikissa tuli mieleen, että jospa olisi oma mökki järven rannalla, niin varmasti siellä olisi tuo kaunis saunatakki ja muutenkin kaikkea pellavaista ja vohvelikankaista.

Keskustan katuja. Lappeenrannan symboli tuntuu olevan tuo hylje vai onko se saimaannorppa. Lappeenrannalla on hauskan niminen joukkoliikenne, nimeltään Jouko - joukolla eteenpäin!

Menimme Lappeenrannan linnalle päin ja löysimme matkalla jänniä sotilasaikaisia taloja sekä pikkuputiikkiyhtymän.

Kahvikissa kertoo: 

Minä juon nyt kahvia

enkä turhaan kursaile

suodatin ja pannu

- kuppi, muki, koko kannu!

tummaa sekä vaaleaa

kahvi juodaan kuumana.

jos kahvi on jo haaleaa

 - ei haittaa, kylmä kahvi kaunistaa!

pavut, porot, tuoksuvaiset kahvinorot

- kermalla ja mustana

minä juon nyt kahvia! 

 

Olisi varmasti lähtenyt vaikka mitä putiikeista mukaan, jos olisi varakas ihminen ja olisi isompi koti. Kaikkea jännää, nättiä ja mielenkiintoista putiikit kyllä sisälsivät.

Lappeenrannassa oli myös eräs Fazerin tehtaanmyymälä, jossa kävimme. Osa tuotteista oli isossa alennuksessa ja otin pari niistä, mutta osa oli tavallisen kalliita. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että (luultavasti) suklaata ei enää osteta niin paljon liian korkean hinnan takia. Tämä inflaatio Suomessa on ihan naurettavaa. Vai muutenko vain täällä on korkeaksi nousseet hinnat - tiedä häntä.

 

Pääsimme vihdoin ja viimein parin kulman kautta Lehmus roasteryyn, jossa imin itseeni tunnelmaa. Harmi kyllä melkein kahvi jäi nauttimatta, kun oli edelleen vatsassa ruokapaikan kahvi. Halusin silti maistaa paikan päällä tehtyä cappuccinoa ja se oli hyvää.

 

Käyskentelimme vielä jonkin aikaa vehreillä tasanteilla ja imimme itseemme Lappeenrannan tunnelmaa. Päätimme, että sitten kun olemme vanhoja mummeleita, niin muutamme kenraalin taloon (vai mikä se oli). Lappeenrannassa on niin helppo pysähtyä. Olisipa välimatka vähän lyhyempi. Ihan varmasti menen Lappeenrantaan uudestaan ennen kuin olen vanha mummeli. Ihana kaupunki!