22 vuoden vaiva

Sain edelliskirjoitukseeni kommentin (joita haluaisin enemmän), että eräs ihminen (ja varmaan joku muukin, en tiedä) haluaisi kuulla siitä 22 vuoden vaivasta. Vaiva ei ole vielä korjaantunut, mutta on todellakin selkeästi parantunut, vaikka täyteen parantumiseen on vielä hieman matkaa, mutta tiedän nyt mitä tehdä. Ajatukset ovat muutenkin valmiina mielessä ja varmaan haittaisi minuakin, jos en tätä saisi kirjoitettua, koska muuten se jäisi vain päähän pyörimään.

Mistä sitten on kyse?

Takapuoli, persus, pylly, takalisto, perse, hyppyri, perä, pakarat (joskus luulin sen tarkoittavan pyllyn alla olevaa jalkaosaa), takamus, behind, bottom, ass, ahteri, peba, pemppu. You name it! 

Miulle se on ollut joskus itkun aihe, häpeä, asia jota piilotella. Suurin osa tuttavistanikaan ei tiedä tästä vaivasta, joka on vaivannut minua viimeiset 22 vuotta. Tämä vaiva alkoi 5-vuotiaana ja on vaivannut siitä asti.

Sain siis vain viisi vuotta nauttia ihanasta lapsen virheettömästä ihosta ja teini-iässä epäpuhtaudet tulivat myös selkään. Kysehän saattaa olla myös huonosta ruokavaliosta ja toisinaan myös geeneistä. Koko lapsuuden, teini-iän ja myös aikuisuuteen jatkunut makean puputus joka päivä tuskin auttaa asiaa pätkääkään ja luulen, että myös maitotuotteet ja vehnä saattavat olla ongelmana. 

En enää muuten pysty syömään rapeaa pizzapohjaa tai jäätelön keksiosaa, koska aiheuttavat kylmiä väreitä osuessaan poskihampaisiin, mutta se ei liity tähän mitenkään.

Tällä hetkellä ei ole pelkästään muotina jättää maito- (jonka juomista aikuisena joissain maissa jopa ihmetellään) ja vehnätuotteet pois ruokavaliosta. Kyseessä on myös suolisto-ongelmat ja joillakin, kuten minullakin suoliston lisäksi iho-ongelmat. Vehnä jossain muodossa aiheuttaa kutinaa ja ihottumaa, mutta luulenpa että pääsyypää ihottumiin on sokeri, joka saattaa toimia yhdessä vehnän ja maidon kanssa. Petollista on, kuinka paljon muka-terveellisissä ruoissa on sokeria. On kyllä totta, että se mitä suuhunsa pistää näkyy myös ulospäin ja tuntuu sisällä.

Rakastan erityisesti leivonnaisia. Karkkia en niinkään syö, koska niissä sokeri tuntuu menevän yli, mutta lakritsia, salmiakkia ja suklaata tulee puputettua jonkin verran. Ajattelepa, kuinka paljon niissä on sokeria. Sanotaan, että sokeririippuvuus vastaa kokaiiniriippuvuutta. Vaikea päästä eroon. 

Lakritsissa, salmiakissa ja suklaassa on kuitenkin myös gluteenia ja maitoa. 

Jos epäilee suolisto-ongelmista pelkkää gluteenia, niin nykyään löytyy valtavasti hyviä gluteenittomia tuotteita ja itse tekemällä saa vielä parempia. Muutenkin tuntuu, että itse tehty leivonnainen, jonka voi syödä hyvällä omallatunnolla sen lisäksi, että tietää, mitä se sisältää, on paljon terveellisempi, koska se ei sisällä lisäaineita tai väriaineita, jollei siihen itse niitä laita. Iho-ongelmia on tullut yleensä vain kaupan vanukkaista, kekseistä ja tehdastuotetuista leivonnaisista. Onko ratkaisu siis siinä, että voi syödä huoletta, jos tekisi kaiken itse? Taitaa hyvinkin olla ja samalla voisi opetella myös gluteenittomia reseptejä. 

Tämän kaiken lisäksi kyseessä on myös stressi ja liikunnan puutos. En tuntenut lapsena sanaa stressi (vaikka nykylapset jostain syystä tuntevatkin sen, kuulin kerran ohimennen parin 9-vuotiaan puhuvan, että toisella on ollut koulun takia stressiä), tutustuin tähän sanaan vasta lukiossa, enkä silloinkaan luullut tuntevani sitä, mutta toisaalta tunsin sanan jännitys ihan lapsesta asti. Ja monesti olin myös peloissani, että joku kiusaaja seuraa minua kotiin ja siitä seurauksena olikin pimeään kylmäkellariin pakeneminen, kun pari poikaa pommitti marjapyssyillä, sekä parin kuukauden keuhkokuume. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Tämän postauksen aiheena on kyllä suvaitsevaisuus myös, mutten ala siitä laajemmin kirjoittamaan, vaan ainoastaan ihoon liittyen.

En myöskään harrastanut koululiikuntaa enempää liikuntaa, koska vaikka kävinkin lähipihassa keinumassa ja hiekkalaatikolla leikkimässä pihan parin lapsen kanssa, niin en juossut ympäriinsä tai hypellyt hyppynarua. Aikuisena on harmillista, ettei vanhempani koskaan laittaneet minua balettiin tai jumppaan tai vaikka jalkapalloa potkimaan. Koulussa en osallistunut tyttöjen hyppynaruihin ja joskus aniharvoin kirkonrottaan ja varjohippaankin, mutta suurimman osan välitunneista vietin seinän vieressä yksin.

Karkaan koko ajan aiheesta, vaikka tuo toinenkin aihe vähän väliä nostaa päätään. En kuitenkaan ala tekemään postausta siitä, miksi en muista suurinta osaa lapsuudestani. Ehkäpä juuri sen takia, ettei siinä ole paljon muistettavaa. Istuin sisällä katsomassa telkkaria ja leikin veljen kanssa legoilla. Onneksi oli vanhempien tuttavia, joilla oli lapsia ja serkkuja, joiden kanssa leikkiä, koska en osannut solmia kaverisuhteita pienenä ja edelleenkin olen pelkkänä kysymysmerkkinä joskus. Lukiossa vasta sain rohkeuteni ja oman itseni takaisin maan kamaralle, mutta silloinkaan ne, jotka eivät lähestyneet minua, niin niiden kanssa en paljoa puhunut. Onneksi oli heitä, joilla riitti rohkeutta lähestyä. Pystyn edelleenkin juttelemaan täysin vapautuneesti yhden lukiosta jääneen ystäväni kanssa. Kiitos, olet minulle tärkeä. 

Olin sivuraiteilla. Taas.

Mutta stressi ja liikunnan puutos on myös aiheuttanut huonon ihon, koska kaikki vaikuttaa. Pienenä luultavasti stressasin joka ikinen tunti ja välitunti, koska halusin vain olla näkymätön. Pelotti puhua muille, koska tytötkin aina olivat omassa ringissään, jossa ei näy yhtään aukkoa, pelkkiä selkiä. Olisi pitänyt ymmärtää liikunnan tärkeys pienenä, koska useimmiten olen huomannut, että liikunnalliset ihmiset ovat ystävällisempiä, koska liikunta vapauttaa monia lukkoja kehossa henkisesti ja fyysisesti.

En ole koskaan ollut kovin hyvä juomaveden ystäväkään. Pienenä juotettiin paljon mehuja, limsoja, maitoa ja kaakaota. Koskaan ei edes ehdotettu, että juo vettä janoon, niin siitä ei tullut tapaa, vaikka vettä pitäisi juoda 2-3 litraa päivässä suositusten mukaan.

Netistä ei tuntunut löytyvän yhtään hyvää paljaan pepun kuvaa, koska kaikki niistä olivat joko seksistisiä tai irvokkaita, joten otin tällaisen mukavan farkkupepun kuvan. 

Peppuni muotoa on kovasti kehuttu ja pidän siitä itsekin, mutta kukaan ei ole koskaan tiennyt, mikä salaisuus housujen alla piilee. Olen muutenkin alkanut käyttämään pelkkää puuvillaa ihoa koskevissa vaatteissa, koska varsinkin satiini aiheuttaa ihottumaa. 

Kävin kerran äidin ystävättären hoidossa, joka on erityissairaanhoitaja ja pitää klinikkaa kotonaan hoitamalla laserilla, ja hänkin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa kenelläkään (silloin tilanne oli paljon pahempi kuin nyt). On myös epäilty, josko se olisi vyöruusu tai punajäkälä, mutta se ei ole kumpikaan niistä, eikä myöskään akne. Tiedän, että joillain muillakin esiintyy samaa vaivaa tai on esiintynyt, eikä kyse ole edes kovin suuresta vaivasta.

Olen myös kuullut, että ihotautilääkärin antibioottikuuri on auttanut, mutta otan ensin itseäni niskasta kiinni ja syön terveellisemmin, vähennän makeaa, liikun enemmän eli nostan takamukseni sohvalta, koska istuminen ei pyllyn ihoa paranna ja juon enemmän vettä sekä yritän stressata vähän ja hymyillä paljon. Syön tällä hetkellä myös sinkkitabletteja, Mölleriä, jossa on E:tä, A:ta ja D3:sta sekä maitohappobakteerikapseleita, mutta oikeasti pitäisi kyllä muokata ruokavalio sellaiseksi, ettei tarvitsisi ylimääräisiä ravintolisiä syödä.

Kaiken lisäksi henkilöt, joille olen näyttänyt tai ovat nähneet tämän salaisuuden ihossani, eivät ole asiasta välittäneet. Kultainenkin sanoi, että se on vain ihoa, eikä edes kovin suuri asia. Niinpä, olen tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Olen itse tehnyt asiasta suuremman kuin mitä se on. Olen ylpeä siitä, että ympärilläni elää rakastavia ja suvaitsevia ihmisiä. Sitä paitsi, mitä vähemmän välitän vaivastani ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, niin sitä nopeammin vaiva paranee. 

Ole ylpeä siitä, millainen olet ja arvosta itseäsi, koska asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ja he joilla asiat ovat huonommin saattavat olla onnellisia juuri sellaisina kuin ovat, koska he ovat hyväksyneet itsensä omina itsenään. Ole juuri Sinä itse. Sinä olet kaunis.

~ Lilja Lumi

P.S. Muistakaa, että pienikin kehu valaisee kenen tahansa päivää.