Unta saatu puolenyön aikaan ja herätty kaksi kertaa yöllä ennen kello kuuden herätystä. Olo oli herätessä lievästi sanoen väsynyt. Torkutin vartin, tein puuron, laitoin hiukset, heitin puuron pussiin ja lähdin bussilla töihin. Näin auringonnousun matkalla. Se nousee yhä myöhemmin, kun siihen aikaan (07:00) kesällä aurinko saattoi olla paljon korkeammalla.
Ainoa hyvä asia siinä aamussa oli, ettei suolisto enää oireillut. Se putputti koko eilisen päivän, mikä ei ollut kovinkaan mukavaa. Kerroinkin lauantain syömisistä, jotka olivat todellakin liikaa. Elimistö taisteli ulos ainesta, josta ei tykännyt koko päivän. Hyvä, että se hoitui viikonloppuna eikä työpäivänä.
Joku voi sanoa, että ilmavaivat silloin tällöin ovat ihan normaalia. Onhan se tietyssä määrin ihan normaalia, pari puuppaa päivässä tuskin kertoo mistään, mutta jos sitä jatkuu koko päivän, niin... no minun tapauksessani kyseessä oli se vehnä ja mitälietä siinä valkosipulilisäyksessä olikaan.
Ajattelin jo eilisestä, että tänään aloitan pitkän paussin sokerista, vehnästä ja kaikesta ns. epäterveellisestä, ylimääräisistä lisäaineista, valmiista marinadeista yms., mitkä aiheuttavat hallaa elimistölle. Vielä mitä kuitenkin. Työpäivä sujui ihan mukavasti, mutta kun pääsin pois töistä, en tiedä, oliko oikeasti nälkä, mutta seuraavaan bussiin oli kahdeksan minuuttia, joten kipaisin kaupassa ja ostin sieltä voisilmäpullan, sokerisen jääkahvijuoman, pillimehun ja kismet-patukan ja mussutin kaikki ennen bussia tai bussimatkan aikana.
Nähdessäni kaupan ajattelin vain, että haluan syödä. Ei minulla ollut nälkä. Ja repussa oli banaani ja smoothie-pussi välipalaksi ajateltuna. Mieli haki vain nopeaa ratkaisua väsyneeseen olotilaan (ja lähestyvät kuukautisetkin vaativat lataamista), pikaista nautintoa ja sokeritankkausta vereen. Tottakai se myöhemmin kadutti. Mietin vielä bussimatkalla, että tekisi niin mieli mennä suoraan kotiin nukkumaan päikkäreitä, mutta menin salille. Ei sillä energiamäärällä ja valvetilalla nukuttaisi enää ja sitten vain olisi mössöttänyt toimettomana kotosalla ja sättinyt itseään.
Parempi kun meni salille. Salin jälkeen ei väsyttänyt enää ollenkaan. Salilla käytyäni venytyslaitteessa katselin käsipainoja ja ajattelin, ettei mikään paino nouse nostamatta (ajatusleikki). Olin ollut viikon pois salilta ei ajanpuutteen tai sairauden, vaan väsymyksen takia, joten mietin siinä, että oliko voimani vähentynyt, että pitäisikö jälleen ottaa kilo pienempi paino vai jatkaa sillä, mihin jäi. Päätin jatkaa yhdeksän kilon käsipainoilla, joihin jäin. Ystäväni sanoi viime kerralla ollessamme salilla yhdessä, että voimani ei välttämättä lisäänny tai lihakseni kasva, vaan tekniikkani paranee, kun jaksan nostaa vähän suurempia painoja. En tiedä, uskonko siihen ihan täysin, koska kyllä siihen muutkin asiat vaikuttavat, jaksaako nostaa, esim. miten on syönyt sinä päivänä, mitä nauttinut edellisenä päivänä sekä väsymyksen määrästä. Paino tuntui kyllä vähän painavammalta kuin viikko sitten, mutta siihen pitää kai taas totuttaa itsensä. Mietin siinä kohtaa, että jos en nosta oikealla voimalla, niin sitten tahdonvoimalla.
Siinäkin kohdassa mietin, että sokerin nauttiminen tekee hallaa treenaamiselle. Kovin pitkään en saa itselleni tai muillekaan uskoteltua, että minulla on vain isot jalkalihakset. Pitää saada tasainen pidempiaikainen energia, eikä sokerin tuomaa piikkiä, jolloin on hetken sokerihuuruissa kuin mikäkin supernainen. Onneksi se sokeri vaikutti salin ajan ja sain varmasti treenaamisella sokeria jotenkin tasattua, koska väsymystakapakki ei ole vielä iskenyt ja siitä on jo kaksi ja puoli tuntia. Tosin treenin jälkeen tein kotona wokkia, keitin pari kananmunaa ja kumosin kitaani eilen valmistetuista mifusuikaleista jääneen osan (ovat aika täyttäviä). Treenin jälkeen oli oikeasti nälkä.
Vähän ennen salia pukkarissa avasin facebookin ja katsoin, mitä sinä päivänä aiempina vuosina oli postannut ja siellä luki vuosi sitten, että "Surku olo. Ja flunssa kaupan päälle." Mietin, kuinka hyvä vastustuskykyni on tällä hetkellä ja harmittelen niitä, joille on pukannut flunssaa juuri nyt. Flunssa voi tulla monesta asiasta ja vastustuskykyään voi ylläpitää hyvillä unilla, hyvillä elämäntavoilla, hyvällä ruokavaliolla, stressittömyydellä, liikunnalla, hyvällä nestetasapainolla. Minusta tärkeimpiä osapuolia näistä flunssan tuloa ajatellen kuitenkin on, että mitä suuhunsa laittaa ja stressi.
Sanon hyvin usein ystävilleni, jos heidän kanssaan menen yhdelle tai parille, etten juo paljoa, ettei tule flunssaa. Alkoholissa on myös sokeria ja kaiken lisäksi alkoholi itsessään on elimistölle myrkky, jonka taisteluun osallistuu lähes koko keho. Pelkkä sokeri vaikuttaa hitaammin, mutta sokeri on tunnetusti se, joka lisää kehon tulehdustiloja ja alentaa vastustuskykyä ruokkimalla bakteereja (mieti, mitä se tekee, kun nautit sokeria päivittäin). Minulla alkaa yhden olusen, siiderin tai punaviinilasillisen jälkeen aivastuttamaan ja silmien väli kutisemaan. Olen huomannut silmien välin kutisevan myös, jos on syönyt poikkeuksellisen suuren määrän sokeria: merkki siitä, että vastustuskyky on koetuksella. Limaa alkaa erittyä lähes heti, siksi en pahemmin juo alkoholia. Ja tästedes yritän paremmin pitää verensokerin tasaisena, ettei tulisi mielitekojaja syödä sokerisia herkku.
Ajattelin, että syön välillä sokeria, nautintoaine se kun on, ettei minua haittaa pari finniä tai kilo lisää painossa. Ne saa aina pois. Sokeri saa kuitenkin myös väsyneen ja nuutuneen oloiseksi sekä alentaa vastustuskykyä. Flunssa kun tulee, niin se voi kestää viikosta jopa neljään viikkoa, eikä ole yhtään kivaa.
Nyt syksyn ja talven aikana on ehdottoman tärkeää, miten pukeudumme, syömmekö vitamiinimme purkista vai/ja ruoasta, juommeko tarpeeksi, otammeko turhaa stressiä asioista, nukummeko riittävästi ja harrastammeko hyvää liikuntaa. Luulen, että minulla on osittain työni puolesta hyvä vastustuskyky, kun työskentelen joka päivä räkänokkien parissa. En viitsi laittaa sitä edes lainausmerkkeihin. Syksystä kevääseen lapsilla aika paljon vuotaa nenä ja niitä pitää jatkuvasti niistelläkin. En myöskään liikatehosta hygieniaani esimerkiksi pesemällä joka kerta käteni saippualla; pesen käteni saippualla ehkä kerran päivässä.
Lasten kanssa työskentelevillä on muutenkin mielestäni hyvä vastustuskyky, koska suurin osa taudeista, joita lapsilla on, eivät kovin usein tartu lasten kanssa työskenteleviin aikuisiin. Flunssat, mahataudit, ripulit ja rokot menevät useimmiten ohitse. Tuli mieleen vanha mainos teeveestä, jossa hammastahna taisteli reikäbakteereja vastaan ja bakteerit kimpoilivat hampaasta pois. En voi kuitenkaan varmaksi sanoa, kuinka paljon muissa ammateissa sairastetaan. On niin monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, sairastuuko vai ei. Saatamme kantaa monia tauteja kehossamme, mutta ne eivät iske kuin vasta, jos vastustuskyky jostain syystä laskee liian alas ja pöpöt pääsevät valtaamaan kehon nopeammin kuin valkosolut ehtivät taistelemaan vastaan. Kolme viikkoa sitten meinasi jokin flunssa iskeä, mutta onneksi se jäi parin päivän meinaamiseksi ja hävisi tiehensä.
Salilta tullessa piti vähän kuvailla taivasta, kun aurinko näyttäytyi pilvien lomitse.
Nyt taidan pitkästä aikaa juoda vähän teetä ja lipitän vielä vettä. En viitsinyt mainita aiemmassa postauksessa tätä luontaisen makeaa hunajaa. En pitänyt lapsena hunajasta ollenkaan niin kuin en teestäkään. Opin kuitenkin pitämään hunajasta paljon ja syön sitä makeuttamattoman rahkajogurttini kanssa. Hunajan syönti varmasti osaltaan myös suojelee kehoa, onhan se tutkitusti terveellinen (hunajan-terveysvaikutukset ) ja ihmiset laittavat sitä teehensäkin kipeinä ollessaan. Asiahan ei minulle kuulu, mutta jotkut syövät sokeria myös kipeänä ollessaan - kokemukseni ja tietoni nojalla voin sanoa, ettei kannata, jollei halua pidempään kärsiä flunssastaan.
Riittävä monipuolisen ruoan syönti on tärkeää kehollemme, että keho jaksaa pyörittää niin monia monia monia asioita. Tarvitsee energiaa. Nosce te ipsum eli tunne itsesi, oma kehosi ja mitä se oikeasti haluaa ja tarvisee.
Huolehdi terveydestäsi.
~ Lilja Lumi
P.S. Se mitä kirjoitan on vain omaa kokemustani asioista. Saa olla eri mieltä.
Aloitan sen herkuttoman nyt ihan oikeasti. Voisin vaikka tehdä ruokapäiväkirjaa, se olisi hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti