Suunpielet polvista hiustupsuun

Heei!

Tänään on opittu taas kantapään kautta, kuinka tärkeää on kunnon uni ja kunnon aamupala ja välipalat/lounas. Verensokeri on käynyt tänään todella alhaalla ja sen takia mielialakin on ollut todella alhaalla ja mieli ärtyisä. On ollut vaikeaa tänään peittää sisäistä pihinää, kun ärsyyntyi pienistäkin asioista, joista ei normaalisti niin helposti ärsyynny. Ja syypäänä on todellakin ollut liian alhainen verensokeri ja lyhyiksi jääneet yöunet.

Menin illalla liian myöhään nukkumaan, koska en olisi malttanut jättää kudontaa kesken, joka olisi valmistunut muutaman rivin päästä. Pakkohan se oli kesken jättää ja mennä nukkumaan. Katkonaisen yöunen pituudeksi tuli luultavasti 4-5 tuntia ja huono nukkuminen ei tee hyvää keholle eikä aivoille ja käy vaan osaenergialla.

Se on kyllä erikoista, että kun sattuu heräämään maagisen kello viiden aikaan, niin olen yleensä virkeä ja hyväntuulinen, mutta sitä vain jatkaa nukkumista, kun siihen on mahdollisuus ja kello soimassa. Pitäisi vain pompata ylös ja tehdä jotain hyödyllista, eikä marista väsyneenä ja onnettomana, kun on nukahtanut uudelleen ja herätyskello herättää huonosta unen vaiheesta.

Söin aamupalaksi vain banaanin, kun luulin selviäväni sillä välipalaan asti, mutta työmatkalla jo pää alkoi särkeä. Välipalaksikin oli vain banaani, porkkana ja kaakao, jotka eivät verensokeria paljoa nosta, eivätkä poista nälkää. Töiden loputtua fiilis oli ojanpohjalla, vatsa kurni ja pää tuntui tikittävältä aikapommilta. Ystävä oli ulkona vastassa, kävimme kaupassa ja söin leipää, mehua, jogurttia, sipsejä ja jäätelöä. Aivan niin, eiväthän ne nosta verensokeria kuin hetkellisesti. Olo kuitenkin parani ja katsoimme leffan.

Leffan jälkeen lähdin kaupungille kahvilaan tapaamaan ystävääni, jota en ollut pitkään aikaan tavannut. Otimme kahvit ja pullat sekä santsikupit. Kahvia olen siis juonut kolme kuppia kuuden päivän aikana ja kahvilan kahvi oli lisäksi tummaa presidenttisumppia. Yhdeksän tuntia kesti päänsärky ja kymmenen tunnin valvomisen jälkeen olo vihdoin normalisoitui.

On siis todella tärkeää syödä hyvää ja ravitsevaa aamupalaa, joka sisältää riittävästi proteiineja ja hitaita hiilihydraatteja, mikä estää verensokerin liialliset heilahtelut. Ei myöskään kannata syödä liian paljon sokeria, koska olo voi olla hetken hyvä ja sitten valahtaa alemmas, mistä se lähti, jolloin mieli haluaa uudelleen samanlaisen piristeen ja alkaa noidankehä. Oikeanlainen ravitsemus riittävä määrä ja sopivin väliajoin pitää verensokerin tasaisena, mielen pirteänä ja sopivan levollisena. Jaksaa taas jatkaa. Onneksi kaikesta oppii, joskus kantapään kautta.

Kotiin tullessa pää oli täynnä inspiraatiota kaikista päivän tapahtumista ja höpinöistä ja suu muikeana. Juteltiin ystävän kanssa kaikenlaisista asioista kahvikupin äärellä ja yhtäkkiä olikin kulunut kolme tuntia, hups vain!

Puhuimme tästä verensokeriasiasta, sokeririippuvuudesta, siitä irtautumisesta ja ravitsemuksesta. Aiemmin päivällä tuli puheeksi tuorepuuro aamupalojen yhteydessä. Olisi kiva oppia valmistamaan sellaista ja maistella superfoodeja. Sain ystävältä netissä linkin sivustoonkin, joka sisältää paljon hyviä tuorepuurojen ohjeita. Pitänee tutustua niihin ja kertoa täälläkin, jos jokin osuu ja uppoaa massuun kuin hunajapurkki Nalle Puhiin.

Höpistiin myös kutomisesta ja kuinka hienoa olisi, jos omistaisi ompelukoneen, hyvän ompelutaidon ja voisi itse ommella vaatteita, ihan minkälaisia tahansa. Sepä olisi upeaa! Alkoi oikein mieli kihistä kaikista mahdollisista vaatemalleista.

Juteltiin pienen murrekäsittelyn jälkeen myös tavasta puhua. Kävin jo viime perjantaina keskustelua samasta aiheesta erään toisen ystäväni kanssa. Itselläni ei ole aina kovin hyvä keskittymiskyky (pienenä koulun ensimmäisessä kuulokokeessa aloin kuulemma hyräillä, muttei siitä sen enempää) toisen ihmisen puheeseen, jos henkilö puhuu tylsästä aiheesta tai tylsällä tavalla.

Olen luultavasti aiemmin tuonut esiin sen, että jos jonkun puhe vilisee kirosanoja, niin asia menee ohi korvien, mutta voi se muutenkin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmisen puhetapa tai ihmisen itsessään pitää olla kiinnostava, että puhe tulee perille. Aihe voi olla kuinka tylsä tahansa, mutta se, miten aihe tuodaan esille, niin voi saada kuulijan jopa kiinnostumaan aiheesta.

Kaikkein pahinta on, jos puhuja kertoo asiaa monotonisella äänellä, puhuu nopeasti, epäselvästi ja yhteen pötköön. Eihän hänen puheestaan saa silloin kiinni.

Parhain puhetyyli on keskusteleva ja mielekäs. Suomalaiset eivät huido käsillään yhtä paljon kuin italialaiset, mutta kovin suuri osa ei käytä käsiä ollenkaan puhuessaan. Kädet pyörivät kahvikupin ympärillä, korvassa, nenässä, hiuksissa tai milloin missäkin, kun ei oikein tiedä, mitä niillä tekisi. Ihmisen viestintä on suurimmaksi osaksi kehonkieltä, elekieltä, joten miksemme siis käyttäisi sitä hyödyksi puheen havainnollistamiseen ja elävöittämiseen. Kuuntelija näkee puhujan ja saattaa myös huomata puhujan tunnetilan esimerkiksi hermostuneisuuden, jos puhujan käsi harhailee jatkuvasti niskassa. Puhetyyliinsä voi kiinnittää huomiota ja sitä voi parantaa halutessaan. Lisäksi voisi käyttää ääniefektejäkin juttelun värittämiseen. Viittomakielikin on eleillä käytävää kieltä, paljon monipuolisempaa ja hienointa siinä on se, että sitä voi ymmärtää kaikki viittomakielen taitajat kansallisuudesta riippumatta.

Lisäksi olen huomannut sen, miten puhujan täytyy pitää kuulijan mukana jutussaan puhetyylin lisäksi katsekontaktilla. Kun pitää puhua pienelle ryhmälle tai edes kahdelle yhtä aikaa, niin on hyvä pitää katsekontaktia jokaiseen kuulijaan tasapuolisesti. Ja joskus kuulija nyökkäilee ja juttelee hyväksyviä sanoja aina väliin, mutta kaikki, kuten minä, eivät sitä tee. Haluan kuunnella toisen asian, mutta jos toinen kertoo pitkää juttua, niin en ala nyökyttelemään tai mutisemaan "aivan, niin, kyllä, joo", koska se ei vain ole tapaistani - ei se silti meinaa, etten kuuntelisi, en vain halua keskeyttää toista vähän väliä, vaikka se kuuluisikin näkymättömiin etikettisääntöihin. Voihan sitäkin harjoitella.

Valitettavan usein puhuja juttelee toiselle kuulijalle ja vain vilkaisee joskus toista kuulijaa. Arvaa, miltä siitä toisesta kuulijasta tuntuu, johon ei kiinnitetä huomiota: "ei hän halua puhua minulle -> ei hänen juttunsa ollutkaan niin kiinnostava -> ei hän pidä minusta yhtä paljon kuin tuosta toisesta". Eli paha mielihän siitä tulee. Kannattaa siis hyväksyä tasapuolisesti jokainen, niin puheesi menee perille ja kaikilla on hyvä mieli. Arvostan heitä todella paljon, jotka pystyvät puhumaan tasapuolisesti kaikille kuuntelijoille.

"Creativity is intelligence having fun." - Albert Einstein

Tulipa siinä paljon puhetta puhumisesta. Juttelimme ystävän kanssa kahvilassa myös pienistä faktoista, jotka eivät ole niin tärkeitä, vaikka ovatkin hauskoja tietää, kuten esimerkiksi kissa ei maista makeaa, lehmällä on neljä mahaa, mustekalalla on kolme sydäntä, ihmisessä on viisi litraa verta ja suurin elin on iho, sinivalas ei ole maailman suurin eläin, maapähkinä tosiaan kasvaa maassa, ohutsuoli on levitettynä tenniskentän kokoinen ja muita yhtä hyödyllisiä pikkufaktoja. Ne jäävät mieleen, koska ovat kivoja ja ytimekkäitä. Pitäisi lukea enemmän tiede-lehteä ja tieteen kuvalehteä, niin saisi enemmän "oh, really?"- kaltaisia ahaa-elämyksiä, jotka ovat mukavia ja tieto voi tehdä iloiseksi (eikä lisää tuskaa, niin kuin sanotaan - riippuu toki tiedosta). Lasten ensyklopediat ovat varsin mielekästä luettavaa, koska ovat kivasti kuvitettuja ja sisältävät pieniä kattavia pähkinänkuori-tietoiskuja.

Sain ystävältä tänään hänen joululahjaksi kutomansa sukat :)
Ovat ihanat.
Tykkään ♥

Gute Nacht und süße Träume.