Viikonloppukuvia ja tietoiskuja

Syksyssä on jotain niin erilaista kuin kesässä. Tietynlaista tunnelmaa. Voi hyvällä omallatunnolla käpertyä sohvan nurkkaan viltin, villasukkien ja teekupposen kera. Syksyllä minulla alkaa tehdä myös mieli teetä, jota en normaalisti lainkaan juo. Join eilen jopa mustaa teetä (en juo mustaa, valkoista ja vihreää vain), mutta Nordqvistin Tiikerin päiväuni on ainoa musta tee, joka on makuuni. Luultavasti sen takia, että ollessani 20 ja tutustuessani kyseiseen teehen yhden silloin tuntemani henkilön myötä aloin myös tutustua hunajaan, mutten alkanut pitää hunajasta kuin vasta vuonna 2015, vaikka hunajamurot olivatkin mieleeni. Pienenä en saanut maistiaista hunajasta, mutta mustaa teetä maistoin, enkä tykkää niin sanotusti teen makuisista teistä. Ennen teki mieli myös punaviiniä, mutta se mieliteko ei ole nyt nostanut päätään, koska olen luopunut yli puoli vuotta sitten alkoholista täysin ja sitäkin ennen käytin sitä erittäin harvoin. En vain ymmärrä sen viehätystä. Harmittaa sekin, että nyt kivoihin kahviloihin on tuotu alkoholit näkyville sinne, missä ennen sai ihastella suurta ja kattavaa kahvilistaa. Sellainen tekee jokseenkin surulliseksi. Eikö kahvilat voisi pysyä kahviloina?

Syksyssä on ihan parasta kerrospukeutua ja jotenkin iloitella, mitä kaikkea miksaisikaan asusteita myöten. 

Lauantaina olin tarkoituksenmukaisella valokuvausretkellä kaverina skuuttini ja Panasonic Lumix sekä kännykkä. Osa kuvista on otettu kännykällä ja osa minidigijärkkärillä. Kuvia on aika rankalla kädellä karsittu, vaikka niitä jäi silti aika paljon. Annan kuvien puhua puolestaan paikoista ja asioista, joita tuli matkan varrella nähtyä. Saatan välissä vähän kommentoida. Pitäisi vielä siirtää sänky ennen nukkumaan menoa ja vaihtaa lakanat. Ja nukkumaanhan menin jo vartti sitten.

Ensi töikseni lauantaina puin kivan syysvärisen paidan päälle ja sen päälle tekonahkatakkini. Tulikin lämpimämpi päivä kuin luulin, todella ihana aurinkoinen päivä, mutta aina on hyvä pukeutua tuulta vastaan. Enkä kovin useasti saa nahkistani käyttää. Tuntuu, että tänään Sellossa käydessäni vähän ikkunaostoksilla ja yhden ihanan pörröisen oikeastikin ostin, että tämän vuoden syysvärit ovat selvästi ruskea, beige, oranssi tai oikeastaan ns poltettu ruoste sekä mattakulta.

Kävin Töölön Relovessa juomassa aamucappuccinon ja avokadoleivän tuorejuustolla. Aamiainen jostain syystä venyi kahvilaan asti, kun en jaksanut enää kellon lähestyessä puolta päivää tehdä aamiaista kotona, vaan ulos kuvailemaan, mutta vatsa kurnasi.

 

Reloven jälkeen suuntasin - yllättävää - Hietsulle, mutten siellä oikein mitään tehnyt. Vähän populaa oli liikkeellä. Missähän ihmiset olivat. Menin tälle välikaisteleelle, jonka nimeä kartta ei kertonut. Pitäisi keksiä tälle nimi, kiva rantareitti Hietsun ulkosalin ja Ruoholahden keskusaukion välillä. Kulkee Lapinlahden (opin senkin eilen) ja Hietaniemen hautausmaan välissä.

Ullanlinnan jälkeen saavuin Eiranrantaan ja päädyin Kaivopuiston kautta takaisin Punavuoreen.

Uunisaari. En ole käynyt tänä vuonna siellä.

Patsaan nimi on Topelius ja lapset. Zacharias Topelius lasten ympäröimänä muistomerkki löytyy koulupuistikosta Helsingissä. Veistos on Ville Vallgrenin käsialaa ja se pystytettiin vuonna 1932. Patsas on valmistettu vuonna 1909.

Ohranan talon atlantit. Ohranan talo on Helsingissä Korkeavuorenkadun ja Punanotkonkadun kulmassa sijaitseva uusrenessanssityylinen kerrostalo. Niin sanotun Ohranan (Venäjän salainen poliisi) talon parveketta kannattelee neljä jykevää miestä. Taitavat pyyhkiä hikeä otsaltaan. Atlantit on tehnyt kuvanveistäjä Robert Stigell. 

Atlanteiksi kutsutaan rakennusten seinissä olevia veistoksia, jotka kannattelevat esimerkiksi parvekkeita. Usein atlantit ovat lihaksikkaita mieshahmoja, sillä sana tulee kreikan jumaltaruston Atlas-jättiläisestä, joka kannatteli harteillaan maapalloa.
Atlantteja tehtiin Helsingin rakennuksiin etenkin uusrenessanssi- ja jugend-kausilla, eli runsaat 100 vuotta sitten. Tieto pyydystetty Pauli Jokisen sivustolta.

Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Siksi liputettiin. Ilmeisesti jossain vietettiin myös Muinaistulien päivää/yötä ja venetsialaisia, muttei minulla olisi ollut mitään hajua kyseisistä tapahtumista, jollen olisi vilkaissut somea. Toisaalta illalla ropisi niin kovasti, ettei ollut mitään halua mennä ulos.

Aivan upea Johanneksen kirkko Helsingin Ullanlinnassa. Ajattelen aina tämän olevan sukulainen Turun Mikaelin kirkolle. Johanneksen kirkko rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander. Kirkkoon mahtuu 2 600 ihmistä, ja se on paikkaluvultaan Suomen suurin kivikirkko.

Erottaja2:den kulmaerkkeriä kannattavat kuvanveistäjä Robert Stigellin atlantit, eli mieshahmoiset kannattajapatsaat.

 

S U N N U N T A I

Tänään tuli vähän hassuteltua ja harjattua otsatukka eteen katsoakseni, kuinka pitkä se on. Ennen kuin pääsin lähtemään, niin piti pestä pyykkiä, ripustaa ne ja juoda rauhassa aamukahvia lehtiä lukien ja syödä puuroa. Lauantai-aamun suunnitelma muutti sunnuntai-aamuun ja sain mainoslehdet sekä K-kaupasta hakemani Pirkan selattua. Pirkka-lehden innoittamana kävin tänään Citymarketissa, vaikken kuitenkaan sisustusosastolla, niin mukaan lähti kuitenkin Colgaten uusi bambuharja nykyisen matkaharjan tilalle, kun on Humble brushin sateenkaaren värinen bambuhammasharja kotona käytössä. Citymarketissa oli paljon tarjouksiakin, sain pari kippoa vakiintunutta iltapalaani eli Arlan Lempi laktoositonta kreikkalaista jogurttia (sekaan lisään saksanpähkinöitä ja hunajaa) halvalla. Ennen olen syönyt puolet sellaisesta illassa, mutta kumma juttu kun koko purkki on yhtäkkiä tyhjä. Toisaalta olen myös huomannut, että keskiviikkona kun oli vahva salipäivä, niin tänäänkin jaksoin ihan yhtä paljon. 

Höpötin myös ystäväni kanssa tänään siitä, miten naisen keho varsinkin kerää nestettä. Syön ihan hyvällä omallatunnolla paljon ruokaa ennen kuukautisia, koska keho kertoo, että pitää valmistautua päiviä kestävään veren luovutukseen ja olen myös huomannut, että kun syö paljon, niin se myös auttaa kestämään paremmin kipua. Liikunta auttaa toki myös. Jokainen meistä on yksilö ja reagoi eri tavoin, mutta tuntuu, että neljäntenä päivänä kuukautisten alkamisen jälkeen kaikki se kerätty massa vain hävisi. Yhtäkkiä vaaka näyttää 2,5 kiloa vähemmän. Sekin on jännä, kun nykyään kuuntelen tarkkaan kehoa, että toisinaan ennen kuukautisia, kun tekee mieli syödä vähän herkkujakin, niin tekee kummallisesti mieli lihaa, pinaattilettuja tai maksalaatikkoa - eli selvästikin ruokia, jotka sisältävät rautaa. Tänään oli erilaisia mielitekoja, kun teki mieli banaania, appelsiinia ja tomaatteja. Nykyään syön harvakseltaan banaaneja ja aina kun alkaa tehdä toisinaan mieli banaania kysyn keholta, että taasko sillä on kaliumin puute tai vastaava. Tomaateista saa ainakin lykopeenia, joka auttaa suojaamaan syöpä-, sydän- ja verisuonitaudeilta. Appelsiinit sisältävät c-vitamiinia, jonka tarve varmasti kasvaa tulevana flunssakautena. Teki mieli myös kaakaota, joka sisältää flavonoideja, jotka muun muassa parantavat verisuonten toimintaa ja laskevat verenpainetta. Olen myös kuullut, että kaakaolla ja varsinkin siitä tehtävällä suklaalla on vaikutus mielihyväkeskukseen. 

Puhuimme kehon kuuntelemisen ohella mieliteoista ja mielestäni kakku silloin tällöin hyvällä omallatunnolla nautittuna on erittäinkin jees. Toisinaan muistutan itselleni, jos tekee mieli syödä yhtäkkiä paljon mättöä, että verensokeri on vain alhaalla, ateriaväli saattanut venyä liian pitkäksi, jolloin verensokeri temppuilee ja unetkin saattaneet jäädä liian lyhyiksi. Mättö voi myöhemmin kaduttaa ja saman nälän voi viedä ihan tavallisella pienellä annoksella jotain perusruokaa. Maha vain viestii, että "paljon ruokaa tänne heti nyt!", vaikka ilkeä piru nimeltä alhainen verensokeri vain keljuilee ja voi helposti syödä itsensä liian kylläiseksi ja saada huonon omantunnon jostain "kielletyistä" herkuista. Pitää vain katkaista kärki mieliteolta ja kertoa itselleen, mistä se oikeasti johtuu. Siksi on tosi hyvä oppia kuuntelemaan kehoa, että onko äänessä mielihyväkeskus vai nälkäkeskus.

Kumpaan suuntaan menisin? Tarkistanpa google mapsista, kun navigaattori sanoo "mene suoraan". Olen kerran Keskuspuistoon eksynyt ja sen jälkeen vältellyt sitä, mutta tänään kun ajattelin, että menenpä skuutilla Selloon, kun ei ole kuin 8,9km matka, niin päädyinpä keskuspuistoon. Välillä navigaattori ohjasi, että mene suoraan ja sitten olisi vaihtoehtoina kolme tietä, että välillä piti katsoa karttaa, että mihinpäin suoraan pitääkin mennä. Välillä väittelin navigaattorin kanssa, kun se sanoi vaikka "tee U-käännös ja käänny vasemmalle", jolloin piti vain mennä toiselle puolelle tietä. Varsin hassuna navi oli, kun se ohjasi yhdessä kohtaa menemään sillan ali, tekemään siellä U-käännöksen ja tulemaan takaisin ihan samalle tielle, niin tokaisin vain sille, että "menen kyllä suoraan", kun sisäinen kompassi kuitenkin tiesi suunnan, mihin päin olin menossa. Toinen huvittava juttu oli, kun navi sanoi käänny vasemmalle ja sitten käänny oikealle, vaikka tiessä oli vain ehkä kahden metrin väkänen ja jatkui ihan suorana eteenpäin. Sain päähäni sellaisen 8-bittisversion, jossa piti kiertää este ja jatkaa matkaa. Melkein perillä navi sanoi, että "mene hevosenkenkään" ja minä sille vain tokaisin "enkä mene, kun etsin parkkipaikan". Ihan lopussa navi sanoi "päämääräsi on vasemmalla" ja minä siihen, että "kiitos tiedosta, huomasin kyllä". Olisi ollut hassua, jos ei olisi huomannut sellaista 102 000 neliöistä rakennusta.

Matkan pituus piti olla 8,9km, mutta jälkeenpäin maps-sovellus näytti, että olen kulkenut 12 kilometriä. Ei siis ihme, ettei skuutin akku ja oma kärsivällisyyteni jaksanut toista kertaa keskuspuiston läpi, joten otin junan takaisin Helsingin keskustaan. Oli sitä varten maski mukana. 

Alunperin lähdin siis Selloon huomatessani, että eniten Nemi-sarjakuvia on juurikin Sellon kirjastossa. Syksyllä tekee mieli myös lukea enemmän. Pirkka-lehdestä innostuen kävin myös Citymarketissa ja mietin sporttiliikkeissä uutta vähän paksumpaa syystakkia.

Sellossa oli muutama asia muuttunutkin, kuten Robert's coffee oli vaihtanut kerrosta ja uudistunut samalla täysin. Myös HenkkaMaukka oli uudistunut ja piti kyllä käydä erillisessä Home-liikkeessä, muttei sitten tullutkaan käytyä. Vilaan oli tullut paljon kauniita syysvaateuutuuksia. Mietin myös poolopaidan hankkimista.

Intersportin koluttuani ajattelin mennä nopeasti kuikuamaan Stadiumiin ja katselin myös kypäriä, kun mietityttää, pitäisikö hankkia uusi kypärä vai ei, koska periaatteessa tämän hetkinen on vähän kuumaliiman tarpeessa, enkä millään saa hihnaa oikeaan kohtaan, vaikka kuinka koitan sitä venkslata. Ei löytynyt kypärää eikä syystakkia, vaan tuli törmättyä aivan ihanaan pörröiseen ja lämpimään Everestin huppariin. Näitä oli valkoisena, vaaleanharmaana, tummahkon sinisenä sekä ruosteen oranssina. Valitsin valkoisen tottakai. Olen nyt oppinut, että jos kaupassa tulee vastaan jokin todella ihana, jonka haluaisi, niin ei kannata jäädä jahkailemaan, jos siihen on varaa, koska muutaman kerran on käynyt niin, että se on sitten sieltä kaupasta hävinnyt, kun olisi valmis sen ostamaan.

Jospa ei enää häiritsisi naapureita, vaan painuisi pehkuihin, vaikkei ollenkaan tekisi mieli. Viikonloput menevät aina hurjan nopeasti, varsinkin jos käy vähän eksymässä Keskuspuistossa.

See ya later, alligators!