Viikkokuulumisia, hyvinvointia ja ihonhoitoa

Meinasi yhtenä päivänä kotimatkalla loppua akku, mutta sain silti räpsäistyä tällaiset kauniit maisemakuvat old school - tekniikalla eli näkemättä ollenkaan näyttöä, kun se oli niin pimeänä.

Taisi olla tiistaina, kun salilla oleilu ei innostanut (ei ole innostanut muutenkaan tällä viikolla), vaan salilla tehdessä jotain diipa-daapaa teki koko ajan mieli mennä kauppaan, ostaa leivontatarpeet ja mennä kotio leipomaan omenapiirakka. Otin kuitenkin säilykepäärynää mehussa. Maussa ei ollut valittamista, mutta kun kokeilin gluteenitonta yleismixiä, niin tuli muruista piirakkaa niin kuin joillekin gluteenittomille joskus tapahtuu. Olen kyllä maistanut joissain kahviloissa niin hyvää, kosteaa ja mehevää gluteenitonta kakkua, että mietin, mistä he oikein tekevät kakkunsa.

Nämä taisin räpsäistä keskiviikkona, kun hieronnan jälkeen en vain jaksanut ajaa skuutilla kotio, vaan otin ratikan alle. Taivas oli kuitenkin ihana, kuin maalaus niin kuin taivas toisinaan on, ilman kerrostuksia ja lähes mattapintaisena. 

On siis jostain syystä ollut todella väsynyt viikko. Maanantainakin heräsin 4:30 yöllä ja olisiko viime viikolla ollut enemmänkin niitä neljän pintaan heräämisiä. Onneksi tunnin pyörimisen jälkeen, kun yritti saada uudestaan unen päästä kiinni siinä onnistumatta silti päätti nousta ja yrittää kahvin, veden ja sosiaalihumalan voimalla selvitä koko päivästä. Muina päivinä onneksi on saanut uudestaan unen päästä kiinni ja nukkunut vielä sen parista kahteen ja puoleen tuntiin. Perjantaina kahvitauolla haukotellessani makeasti ja yrittäen juoda samalla kahvia työkaveri totesikin, että ehkä se viikonloppu tulee ihan hyvään saumaan. 

Jospa se on tämä unen puute tai jokin, mikä näkyy naamasta. Viimeistään viikko töiden alkamisen jälkeen kasvojeni iho alkoi jälleen luulla, että ollaan teini-ikäisiä ja käyttäytyä sen mukaisesti. Tai sitten kaikki on stressiperäistä. Tiedän yhden stressitekijän, mutten ajatellut sen olevan niin suuri, että vaikuttaisi niin kokonaisvaltaisesti kehoon ja mieleen.

Joinakin päivinä menin salille, mutta yhtenä päivänä, olisikohan ollut torstaina mieli vain päätti, että nyt on lepopäivä. Sinä päivänä kirjoitin näin: tässä päivässä töiden jälkeen oli jotain hyvin väsyttävää ja mieltä alentavaa, joka alkoi pari tuntia ennen töiden loppua. Tunsin myös verensokerin heittelyn ja teki mieli makeaa.

Ensin ajattelin, että kun oli koko työpäivän pilvistä, niin olisin halunnut pilvisyyden vain jatkuvan, kun aurinko aina houkuttelee ulos, vaikka joskus haluaisi olla hetken rauhassa alakuloinen kotona.

Teki mieli ottaa päikkärit töiden jälkeen, mutta käytyäni Lidlissä ja hylättyäni ajatuksen salille menosta sekä haettuani sen sijaan pari kuntoilusisältöistä lehteä (keho valitsi lepopäivän, mieli tekemisen) kirjakaupasta mietin, mitä tapahtuisi, jos nousisin skuutin selkään. 

Kirjakaupassa myös ihastelin kaikkia uusia laukkuja, vihkoja ja tarvikkeita, että siinä on yksi syy, miksi voisin olla opiskelija, kun voisi ostaa kaikkia kivoja härpäkkeitä, joita tarvitsisi koulussa. Nyt ei voi, kun ei tarvitse, vaikka tuo laukku oli kyllä aika kiva. Kirjakaupassa tuoksuu myös hyvältä.

Tapahtui niin kuin aina: keho ja mieli välittömästi rauhoittuivat ja alkoivat rentoutumaan, kun avasin sähköpotkulaudan, menin Mannerheimintiellä olevalle pyörätielle ja painoin go-nappulaa. Hetken seurasin yhtä pyöräilijää Arkadiankadulle, kunnes seurasin sisäistä navigaattoria ja löysin Hietsulle menevälle tielle. Siellä hetken rauhoituin veden äärellä, eikä aurinkoisuuskaan enää haitannut, kun oli nämä edellisviikonloppuna äidin ostamat hienot lasitkin päässä. Kaksinkertainen rauhoittuminen (skuutin selässä rauhoittui ensin), jos ei pääse Helsingin keskustassa metsään, niin pääsee edes veden ääreen. Olen kasvanut metsän ja veden lähettyvillä ja mieli tuntuu aina rauhoittuvan, kun pääsee lähelle luontoa.

Kuvasin viime viikonloppuna Porvoon torilta ostamani kristallikorunkin aurinkoisella rantakivellä. En ole moniin kuukausiin käyttänyt kaulakoruja, mutta nyt käytän ja ainakin asiakkaat huomaavat helyn ja kehuvat, mikä lämmittää mieltä. Pitäisi hankkia jostain vielä pidempi ketju tähän.

Ei oikeasti pitänyt nukkua, vetää vain pienet tirsat, mutta viimeksi kun katsoin illalla kelloa, niin kello oli kai seitsemän ja seuraavaksi 21:30. Taisin sittenkin nukahtaa. Menin sitten yhden aikaan nukkumaan, kun osa yöunista tuli illalla nukuttua.

Nämä ovat tällä hetkellä käytössä. Viimeisimpänä ostin magnesiumia, kun huomasin, ettei monivitamiinitableteissa sitä ollut (kummallista) ja myös omegaa. Kokeilin myös yhden kehoituksesta ensin apteekista ostettua maustamatonta elektrolyyttijauhetta, joka maistui erikoiselta, ihan kuin kyyneliltä, mutta ilman makeutta. Myöhemmin löysin Ruohonjuuresta Puhdistamon sitruuna-limen makuista elektrolyyttijauhetta ja Stockmannilta bongasin eilen Puhdistamon marjanmakuisen elektrolyyttijauheen. 

Syy, miksi aloin suosituksesta näitä käyttää suunnilleen joka toisessa vesipullollisessa, pari kertaa päivän aikana, on juurikin siinä, että en pahemmin normaalisti käytä suolaa, jollei sitä ole jossain valmiina. Toisinaan joskus on tuntunut, että olo on liian laimea ja yhtäkkiä tekee mieli sipsejä tai vastaavaa, joita en normaalisti ikinä syö - keho on tuntenut suolatasapainon heittelevän. Mietin sitäkin, johtuuko näistä elektrolyyttijauheista ihoni kukkiminen, mutta päädyin siihen, ettei johdu, vaan jostain muusta, vaikka ihoni ei jostain syystä tykkääkään merivedestä. Ei tykkää ulkoisesta suolasta, vaan alkaa siitä kukkia. 

Ihoni on vaikea toisinaan, mutta olen kyllä niin iloinen, ettei ihoni ole esimerkiksi kuiva tai minulla ole psoriasista tai mitään muutakaan ihosairautta, koska ne ovat paljon pahempia vaivoja kuin se, että iho reagoi sokeriin, suolaan ja stressiin. Olen hieman kateellinen suurelle osalle ihmisistä, joilla on normaali iho, eikä se kuki ja voivat käyttää kivoja avonaisia paitoja milloin mielivät, mutta olen päättänyt, että minun ihoni on kuitenkin niin monella tavalla tarpeeksi ja se suojelee kehoani, mikä on tärkeintä. En tarvitse normaalisti edes käsirasvaa, koska ihossani on niin hyvä kosteustasapaino. Riittää, että laittaa kahdesti päivässä kosteusvoiteen kasvoille ihonhoidon viimeistelynä. En rasvaa vartaloani, vaikka varmasti sekin olisi suositeltavaa edes joskus. 

Elektrolyyttijauhe on tarpeen varsinkin treenin aikana, kun kehosta poistuu hien mukana suoloja ja nykyinen hikoilutasoni on kasvanut entisestä, jos vähänkin teen raskaampaa treeniä tai cardiota. Näin sanotaan Puhdistamon elektrolyyttijauheista: "Tämä mojovan makuinen elektrolyyttijuomajauhe auttaa ylläpitämään tarpeellisten elektrolyyttien tasapainoa elimistössämme. Puhdistamon kehuja kerännyt KETO-elektrolyyttijauhe sisältää keskeisimpien elektrolyyttien (magnesium, kalium, kalsium) lisäksi guerande-merisuolaa, C-vitamiinia sekä OptiMSM:ää, orgaanista rikkiä.

Puhdistamon KETO-elektrolyyttijauhe sopii mitä mainioimmin käytettäväksi nesteytykseen esimerkiksi urheillessa, saunoessa, kuumana kesäpäivänä - tai milloin vaan hetki on hikinen ja lisäjeesiä kaivataan! Elektrolyyttijauhe sopii oikein oivallisesti tukemaan ketogeenista ruokavaliota, jossa elektrolyyttien tarve lisääntyy."

Luin tästä Lumenen rauhoittavasta ja tasapainottavasta hamppu-tehohoidosta uusimmasta Fit-lehdestä ja päädyin kokeilemaan ihoni tämänhetkisen kukinnan takia. "Kevyessä, kaksiosaisessa tehohoidossa yhdistyvät runsaasti tärkeitä rasvahappoja sisältävän pohjoisen luomu hampunsiemenöljyn rauhoittavuus ja pohjoisen mesiangervon tasapainottava vaikutus. Tehohoito ei tuki ihohuokosia ja se sopii erityisesti epäpuhtauksista kärsivälle, rasvaiselle ja sekaiholle. Se rauhoittaa rasittuneen ihon epämukavaa tunneteta, häivyttää punoitusta ja parantaa ihon tekstuuria, jättäen iholle tasapainoisen ja kosteutetun tunteen. Ihosi voi viimein rentoutua. 100% testaajista on yhtä mieltä siitä, että tuote sopii rasvaiselle ja sekaiholle."

Ekan yön jälkeen tehon kyllä pystyi selvästi näkemään, kun ihohuokoset näyttivät pienentyneen ja epäpuhtaudet kuivuneemmilta. Ihonhoidon yksi kulmakivistä on toki myös riittävä nesteytys, monipuolinen ruokavalio, tarpeellinen unensaanti ja stressittömyys. Nesteytyksestä olen kyllä viime aikoina huomannut, etten ole työpäivinä pystynyt juomaan yhtä paljon nestettä kuin lomalla, mutta senkin takia hankin elektrolyyttijauhetta, josko se sitoisi paremmin nestettä elimistöön.

Yksi lempikahviloistani, Pauligin kulma Aleksanterinkadulla, Helsingissä on jälleen auki pitkän odotuksen ja remontin jälkeen. Täällä tuoksuu vastajauhettu kahvi ♡ Kävin Pauligin kulmassa perjantaina, kun netissä mainostettiin avajaisia ja olihan siellä kivoja ilmapallojakin. Ylhäällä olisi ollut myös korupaja, jotta olisi voinut tehdä vanhoista Pauligin kahvipaketeista vaikkapa kivat korvikset. Hetken kyllä mietin, olisinko mennyt tekemään omani, mutten sitten viitsinyt. Keskityin vain nauttimaan mustikkajuustokakusta, cappuccinosta ja aurinkoisista maisemista kadulla. Ylhäällä istuessani ajattelin, että siellä oli kyllä myös vähän paras valaistus.

Tällä hetkellä on tullut enemmän suositusta maskien käytöstä niin VR:llä kuin HSL:kin. Jopa rautatieaseman kivimiehille on asetettu maskit, johon syy löytyy tästä artikkelista ja tässä myös lisää aiheeseen liittyen. Olen maskien käytön puolella, mutta itse käyttäisin kangasmaskia. En ole nähnyt kertakäyttömaskeja myytävän yksittäisinä, vaan suurissa paketeissa. Yritän myös parhaani mukaan vältellä julkista liikennettä, ettei maskia tarvitsisi käyttää. Kyllähän kaduillakin kovin moni käyttää maskia, mutta toiset ottavat maskin heti pois junasta, metrosta, ratikasta tai bussista ulos päästyään. Mietin, tuliko maskien käyttö täsmälliseen saumaan juuri koulujen alkaessa, mikä kolmin- tai nelinkertaistaa jopa julkisissa liikkuvien ihmisten määrän.

Iltakuvia jälleen Töölön lahden kautta kotio kulkiessa.

Eilen aamupäivällä pääsin pitkästä aikaa käymään yhdessä lempikahviloistani Helsingissä, Oh my Goodnessissa Kalliossa Vaasakadulla. Tilasin Soul shine- nimisen aamiaissetin, johon kuuluu lämmin kaurapuuro taatelikinuskilla: mansikoita, paahdettuja kookoslastuja, maapähkinävoita, banaania ja marjoja sekä cappuccino kookosmaitoon tehtynä, vihermehu, tuiteri inkiväärishotti ja banaanileipä suklaalevitteellä ja marjoilla. Puurokomboa en ollut koskaan maistanut ja oli kyllä hyvää.

Kahvilassa viivyin hyvän tovin ennen kuin otin skuutin parkista, johon sen olin jättänyt, ja suuntasin kohti Hietsua. Hietsussa hetken kävin roikkumassa ja tein vatsalihaksia, kunnes kiipesin puun alle kiven päälle lukemaan Fit-lehteä vähän yli tunniksi. Ajattelin sen jälkeen lähteä baanalle heittelemään palloa, kunnes huomasin, että Hietsun ylemmän ulkokuntosalin viereinen koripallokenttä on ihan tyhjillään, joten menin sinne koittamaan, menisikö pallo koriin. Oli hienot pallonheittomaisemat.

Koripalloilu on kyllä tehokasta urheilua: siinä spurttaillaan pallon perässä, käytetään käsiä ja yläkehoa pallon heittoon, kyykkäillään tuon tuostakin ja välillä vähän tanssin ja hyppelinkin, kun alkoi "lapsettamaan". Leikki-ikä on koko ikä. Ja se pallolla leikkiminen ihan kuin painojen nostelu salillakin ja vaikkapa lenkkeily saa mielen virkeäksi sillä tavoin, että tulee naurettua paljon herkemmin ja mieli on keveämpi. Näin liikunta tehoaa itseeni. Pallon heittely on myös geometristä ja fysiikallista ajattelua kehittävää, kun pitää nähdä, miten pallon heittäisi oikeassa kulmassa ja oikealla voimakkuudella. Toisinaan toki, kun pallo ei tykkää mennä koriin, että huomaa vaikka aina varvistavansa heittäessä ja joka kerta se osuukin takalevylle, eikä sukkana koriin, niin jättää sen hypähdyksen pois ja luottaa siihen, että on tarpeeksi heittovoimaa saadakseen pallon koriin. Toisinaan myös on hyvä jättää ajatukset pois ja pallo tuntuu paljon helpommin menevän koriin, kun pallon kanssa alkaa leikkiä.

Tulin vielä uudemman kerran Hietsulle eilen käytyäni kotona pesulla ja kirjoitettuani samalla eilisen postauksen loppuun. Oli niin hieno aurinkoinen päivä, että tuli oltua ainakin kuusi tuntia ulkona.

Hietsun jälkeen skuuttailin pitkin katuja, löysin tämän kauniin maalauksen ja kävin salillakin nostamassa laiskana painoja. Mietin, pitäisikö tänään jättää suosiolla sali väliin ja tehdä illalla kehonpainotreeniä, käydä heittämässä palloa koriin, käydä kirjastossa, ripustaa loput pyykit kuivumaan ja siivota vaatteet lattialta. Kävin jo viemässä kaikki kierrätettävät roskakatokseen pyykkien pyöriessä ja tiskasin tiskit. Pitäisi pestä lattia, muttei ole sinipiikaa, niin pitäisi kontata rätin kanssa nurkat ja siitä polvi ei tykkäisi. Nyt on jo onneksi kaatumiskohtaan kehkeytymässä rupi, kun onneksi veljeni sai minut luopumaan laastarin käytöstä Porvoossa ollessamme. Ensin käytin sitä parina päivänä, ettei liimautuisi housuihin kiinni ja annoin yön hengittää, mutta nyt siinä on rupi ja jodottelen vain, miltä se näyttää parannuttuaan eli jääkö pientä arpea vai ei.

Nautitaan tästä aurinkoisesta sunnuntaista mieli valoisana.