Viime viikolla en kirjoitellutkaan, kun olin viikonlopun 3/4 reissussa ja sitten jaksoi vasta nyt perehtyä Porvoon viikonloppureissuun. Ensimmäinen viikko loman jälkeen alkoi sateisissa, mutta mielessä aurinkoisissa merkeissä. Vaikka sataisi niin aina voi pukeutua iloisen keltaiseen sadetakkiin.
Yhtenä päivänä kokeilin mennä töihin pyörällä ja se sujuikin hyvin, vaikka olisinkin kaivannut suihkua perille päästyäni, mutta onneksi sentään oli salikassissa vaihtopaita. Takaisintulo ei sitten sujunutkaan kovin hyvin. Pyörä nakutti, kulki tahmaisesti, jalat sattuivat, matka kesti kauan ja vaihteet tuntuivat rikkinäisiltä. Teki mieli Pasilan kohdalla heittää pyörä ojaan, kun satuin myös ajamaan kivasti vasta tehtyyn asvalttiin, kun ei ollut mitään varoituskylttiä missään. Jospa joku päivä korjauttaisin tuon pyörän, vaikkakin kuuluu ehdotuksia siitä, että voisin ostaa saman tien uuden paremman. Harmittaa, ettei tullut kevään alussa hommattua omaa sähköpotkulautaa. Sillä kelpaisi mennä töihin ja takaisin, akkua riittäisi vielä kaupungilla salilla käymiseenkin ja kotiin. Ottaa pannuun tällä hetkellä ihan kaikkialla käynnissä olevat tietyöurakoinnit, varsinkin työmatkan varrella olevat. Ties milloin tulevat valmiiksi. Kai niitä pitää tehdä, mutta hidastavat liikennettä ja kaikkein eniten ärsyttää se tärinä bussin kulkiessa niiden läpi.
Tässä kuvassa fiilistelen viime perjantaina bussipysäkillä bussia odotellessa, kun viikonloppu alkoi. Pitkästä aikaa kuukauden jälkeen sanalla viikonloppu on jokin merkitys, kun lomalla joka päivä oli yhtä viikonloppua.
Perjantain iltana en jaksanut mennä kotio, kun oli niin nätti ilma illalla, joten kävin vielä skuutilla Hietsulla katselemassa vettä.
Lauantaina taisin herätä itsekseni puoli seiskan aikaan työrytmin takia ja tiesin kyydin tulevan puolen päivän aikoihin, joten vedettyäni puuron ja kahvin naamariin lähdin baanan koripallopaikalle heittelemään puoliksi tunniksi palloa koriin. Oli ihan hyvä, että pallossa ei ollut ihan kaikki ilmat sisällä, kun olisi saattanut pomppia ties minne. Muutama kori tuli saatua, parhaiten onnistuin kolmen pisteen alueelta ja silloin, kun ei yrittänyt kovasti. Pari kertaa onnistuin heittämään korin takaatakin koriin ja juoksin pallon perässä ja leikin. Oli lämmin aamu ja heitellessä tuli hiki. Kävin Postitalon k-marketista hakemassa aamupullan ihan vain just because ja oli kivan näköistä, kun vitriinissä kaikki leivonnaiset ja pikkusuolaiset olivat vitriinit täynnä ja siisteissä riveissä.
Aamusuihkun jälkeen aloin pakkailla reppua, pesin pyykkiä ja yritin samalla vähän siivoillakin. Kyyti saapui puolilta päivin ja lähdimme ajelemaan Porvooseen. Matkakumppaneina oli isä ja "emäntä" eli isän naisystävä sekä veljenikin, joka ei ollut viime kerralla mukana. Mukavaa, että veljenikin pääsi tällä kertaa mukaan kokemaan Porvoon ihanuutta kanssamme. Porvooseen oli matkaa viitisenkymmentä kilometriä.
Löysimme parkkipaikan autolle ja kävimme kirjautumassa hotelliin.
Hotelli oli sama kuin kolme vuotta sitten, mutta eri rakennuksessa,
silti Vanhankaupungin torin laidalla. Sauna oli kivempi viime kerralla ja huone oli mukavan kokoinen neljälle, emmehän me siellä muuta kuin nukkuneet. Olisimme saaneet lähteä veneilemään halutessamme.
Porvoossa oli samaa aikaa emännän pari ystävää, jotka olin yhtenä jouluna ennen tavannut. He lyöttäytyivät seuraamme ja kävimme jokilaivaravintolassa Porvoon Paahtimon kuppilassa syömässä vähän suolaista ja juomassa jotain virvoittavaa, kun oli jo nälkä. Yllätyksekseni ja ilokseni sain heiltä kauniin helmirannenauhan.
Kävimme kiertelemässä ja piipahdimme pikaisesti muutamassa putiikissa Vanhassa kaupungissa. Mietimme, missä söisimme päivällisen ja mietimme ensin El Patiota, jossa olimme viimeksi, mutta sinne ei otettu varauksia, joten satuimme saamaan kello viiden varauksen lähempää hotelliamme sijaitsevasta ravintola Fryysarin rannasta.
Aluksi mietimme kello seitsemää sopivaksi päivällisajaksi, mutta onneksi saimme kello viiden ajan, koska siihen aikaan nälkä oli kova. Oma annokseni oli gluteeniton vegeburgeri ranskalaisille. Otin kyytipojaksi talon hyvää punaviiniä, koska kai nyt edes kerran vuodessa. Puhe pulppusi ja ravintolassa oli rento ja rauhallinen tunnelma.
Ruoan jälkeen jatkoimme ympäriinsä tepastelua ja tepastelimme pöydän
vapautumista odotellessammekin. Tässä vähän kuvia kaupungilta.
Halusin
mennä sillalle, josta kuvataan niin sanotusti Porvoon tunnetuin talo
eli nämä punaiset joenrantahökkelit, joissa yhdestä yövyimme. Kiersimme
sillan kautta vastarannalle ja toiselle sillalle. Kuvat on otettu sekä puhelimellani että Panasonic Lumixilla, jos huomaa erilaisia valoisuuksia, tarkkuuksia sekä värieroja. Karsin kuvia raskaalla kädellä koko postauksesta, mutta nämä saivat jäädä. Porvoo on aivan mielettömän ihana ja kaunis kaupunki.
Kävimme yhdellä
mäelläkin metsäpientareella, kun kiinnostuimme, mitä ylhäällä mahtoi
olla, mutta käännyimme takaisin, kun huomasimme siellä olevan
yksityistilaisuuden. Kaupungissa oli samaa aikaa hääseurue, kun olimme
siellä viime viikonloppuna. Siellä oli kyllä hyvä näköala kaupungille.
Heipattuamme emännän ystäville, jotka yöpyivät toisaalla, menimme takaisin hotellille, mutta kävimme emännän kanssa vielä Citymarketista hakemassa jokaiselle saunajuotavaa ja itselleni iltapalaa. Oli ihanaa kävellä aurinkoisessa lämpimässä illassa Porvoon kaupungilla. Kauppareissun jälkeen löysimme isännät torkkumasta hotellihuoneesta. Kävimme naisvoimalla ensin saunassa ja oli ihana katsella Porvoon jokea, kun pilvettömällä taivaalla aurinko laski mailleen.
Saunomusten jälkeen isä ja emäntä lähtivät vielä iltakävelylle, kun me nuoret menimme nukkumaan, väsyneitä kun olimme.
Oli kyllä aivan huikea reissu ja kerron huomenna lisää reissun toisesta päivästä. Nyt pitää mennä nukustelemaan, kun on puoli kuuden aikaan herätys aamulla ja vartin yli seitsemältä pitää olla töissä.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti