Vain pari päivää myöhässä tämä postaus ja on jo kiire takaisin ulos,
mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.
Yövyimme yhdessä Ida Marian majataloista joen varrella. Tässä rakennuksessa yövyimme viime kerralla ja tämän rakennuksen pihalle oli tullut terassitilaa. Oli jännittävää nähdä, miten Porvoo oli muuttunut. Yksi tosi kiva putiikki oli harmikseni muuttunut, eikä yhtä kuppia, jota metsästin, löytynyt enää mistään, mutta muuten onneksi ei ollut kovin suuresti Porvoo muuttunut. R-kioski oli johonkin hävinnyt, enkä muistanut Citymarketin olemassaoloa, mutta oli hyvä että se oli lähellä, koska kävimme siellä kahdesti hakemassa juomis- ja syömistarpeita.
Metsä on vain niin ihana. Kävimme viime kerrallakin Linnamäellä, mutta vähän eri suunnasta, joten pari siltaa jäi tällä kertaa näkemättä. Ei se mitään. Metsä oli silti ihana. Tällä kertaa oli parempi ilmakin kuin viime kerralla. Yritin vähän karsia kuvia, mutta kaikki ovat niin ihania. Tosin mitään näistä tällä kertaa en ole muokannut. Ihanaa käydä isossa metsässä, jossa kasvaa korkeita puita. En päässyt tänä vuonna Linnanmäelle (paitsi ensi kuussa sitten ilotulitukseen viimeistään), mutta pääsin kuitenkin Linnamäelle. Jospa pyyntöni kuului epäselvästi. Never mind. Linnamäki saattoi olla huikeampi elämys kuin Linnanmäki, vaikka adrenaliinia ei eritykään yhtä paljon.
Muutaman putiikin kiersimme vielä metsässä tallustelun jälkeen, kun emme lauantaina ehtineet niissä käydä tai ne olivat ehtineet mennä kiinni. Pitää kyllä tulla joku kerta oikein ajan ja rahapussukan kanssa ostelemaan kaikkea ihanaa. Kaikki liikkeet, joita etsimme olivat Jokikadulla tai Välikadulla. Kävimme myös sillan toisella puolella katselemassa paria kirpputoria ja syömässä jäätelöt naisväen kesken. Miehet eivät jäätelöstä välittäneet. Sillä hetkellä. Minulle tuo jäätelö oli kesän ainoa jäätelökioskista ostettu ns. irtojäätelö. En tällä kertaa ottanut mango-melonia niin kuin on kesäisin tapana, kun se on vain niin kesäinen suloinen maku. Emäntä otti wanhanajan mansikkapallon ja tuli pieni annoskateus, kun se pallo oli aikamoinen. Harmikseni Elmiina-niminen kauppa ja By Pias jäivät käymättä. Jospa jokin kerta sitten.
Ennen lähtöämme takaisin Helsinkiin ja Turkuun kävimme ihastuttavassa kahvilassa ihan hotellimme vieressä sijaitsevassa Cafe Fannyssa. Oli oikein loistava hinta-laatutaso ja siinä vastapäistä seinää katsellessa aloin haaveilla siitä, jos olisi oma veranta. Ajattelin myös, vaikken ole todellakaan mikään tapettien ystävä, niin tämä tapetti voisi olla vaikka yhdellä seinällä sopivassa huoneessa. Tai vaikkapa juuri siellä verannalla valkoisen puupenkin ja tyynyjen kera. Leivonnaiset olivat pehmeästi maistuvia ja jääkahvi oli ehkäpä parasta ikinä, todellakin sellaista, miltä kahvin kuuluisikin maistua.
Tässä on linkki postaukseen kolme vuotta sitten. Tosin sen jälkeen, kun täytin 30 olen alkanut menemään takaisinpäin ja nuorentumaan vanhenemisen sijaan, kjäh kjäh.
Kiitos Porvoo, olit tälläkin kertaa ihana. Toivottavasti näemme useammin. Kiitos myös ihanasta synttärimatkaseurasta isälle, veljelle ja isän nykyiselle emännälle.
Kerron tästä viikosta varmaan vielä tänään tai huomenna. Tänään olen jo antanut koripalloilun imeä minusta mehut ja tulin vain hetkeksi huilimaan kotiin, mutta skuutti kutsuu jälleen ja Hietsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti