Uutta hiusväriä ja kuvailuja

Rautatieukkelit maskejensa takana.

Työmatkan varrelta. Aurinko tuli niin hienosti tuossa läpi, että piti ottaa siitä kuva.

Työmatkalla on se hassua, että useimmiten kun aurinko paistaa ja täytyy pitää aurinkolaseja, niin aurinko paistaa suoraan vasten aamulla töihin mennessä sekä iltapäivällä töistä tullessa. Välillä pitää hidastaa, kun menee aurinkoisesta varjoon, kun siinä välissä laseihin auringon heijastaessa ei näe, onko maassa jotain. Ja toisinaan vaikka juuri tuossa rautatieradan vieressä kulkiessa aurinko voi häikäistä aidan yli ja edessä oleva tie on ihan synkkä. Välillä pitää ottaa aurinkolasit pois, kun häikii.

Yksi tämän työn parhaista puolista on juurikin se, että pääsee ulkoilemaan paljon ja metsässäkin kävimme tällä viikolla. Siellä oli tämä pörriäinen, joka oli hetken pökerryksissä, ehkä joku oli vähän astunut tai istunut päälle, mutta lähti sitten lentoon. Luonto on ihana asia. Tällä hetkellä luonto vaihtaa väriä. Viime postauksessa saatoin mainita muutamia asioita, joiden vuoksi syksy on niin erilainen kuin kesä, mutta pari juttua siitä jäi puuttumaan. Olisi pitänyt kirjoittaa torstain ajatukset ylös, koska enää ne eivät ole mielessä. Syksyllä tekee mieli lukea enemmän. Yritän jatkuvasti löytää lukuintoani uudelleen, koska teininä olin varsinainen himolukija ja luin paljon fantasiakirjallisuutta, jota en lue enää ollenkaan. Ei fantasia vain kiinnosta niin kuin ennen. Joskus minulla oli yöpöydälläni viisi tai seitsemän kirjaa kesken ja yritin jokaista lukea edes vähäsen joka ilta. Sen jälkeen aloin keskittyä vain yhteen kerrallaan. Myös runosuoni pulppuaa vähän enemmän syksyllä.

Aleksanterinkadun atlantit. Wreden pasaasi (Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulma)
Lähes yhtä miehekkäät atlantit kuin Ohranan talossa. Toiset neljä löytyy vielä saman rakennuksen Mikonkadun puolelta. Atlanttien tekijäksi on jossain lähteissä arveltu Robert Stigelliä. -Pauli Jokinen

Btw juuri kun tämän itsekin luin ja sanottiin, että toiset neljä löytyvät Mikonkadun puolelta, niin täytyypi mennä kuvaamaan ne vaikka huomenna, jos ei hirmuisesti sada.

Välillä tulen vain katsomaan kahta lempitaloani baanalla. Tätä vasemmanpuoleista ja sen vieressä olevaa vaaleanpunaista taloa. Haluaisin kovasti asua eteläisellä rautatiekadulla, mutta tällä hetkellä se on lähes mahdotonta, kun ei ole niin paljon säästössä, eikä ole yhtään asuntoa vuokrattavana tai myytävänä siitä talosta. Voisin haluta myös muuttaa harmaaseen taloon näitä taloja vastapäätä pohjoisella rautatiekadulla, johon mennään sisään baanan puolelta.

Tuli muuten tällä viikolla vastaan tämän postauksen hienot yökuvat. Syksyssä on muuten sekin, että alkaa tehdä mieli mennä enemmän varsinkin iltalenkeille. Pimenevissä illoissa on jotain erityistä. Harmitus on tänä vuonna myös syksyssä se, että moni messu, jossa on tykännyt käydä, on peruttu.

Toisinaan valitsen tien kotiin Töölönlahden kautta.

Olisikohan ollut keskiviikkona, kun päivällä töissä juttelin työkaverin kanssa vohveleista ja kerroin hänelle Happy wafflen kuplavohveleista. Töistä tullessa kotiin ajattelin nukkua vain puolen tunnin päikkärit, mutta simahdin pariksi tunniksi ja heräsin seitsemältä. En mennyt enää salille siihen aikaan, mutta kävin Herkussa hakemassa lettuja kaupasta, kun sattumalta näin erittäin kummallista unta, jossa oli isäni ja veljeni sekä pari muuta ja kysyin isältä, pitäisikö minun hakea maitoa kaupasta, jos hän tekisi meille lettuja. Koko päivän lettujen pyöriessä mielessä piti käydä hakemassa lettuja. Minkäs sille voi, jos kovasti tekee mieli. Tuli terveellisesti ne kuitenkin syötyä, päälle vähän hunajaa, kreikkalaista jogurttia ja saksanpähkinöitä. 

On muuten jännä, koska ennen kun siirsin sänkyni takaisin seinän viereen pois ikkunan edestä ilmojen alkaessa kylmetä, niin vaihdoin yhden koristetyynyistäni käyttötyynyksi laittamalla siihen tyynyliinan päälle. Jännää siinä on se, että en todellakaan tiedä, voiko se johtua tyynystä, mutta sen jälkeen, kun vaihdoin siihen tyynyyn olen nähnyt yhden tai kaksi unta yössä. Onkohan se hyvä vai paha asia, koska REM-uni on kevyttä unta. Todella jännäksi asian tekee se, miten moniulotteisia ja monimerkityksellisiä ne unet on sisältäen monta eri elementtiä. Viime unessakin saatoin beamata itseni avaruudessa olevalle avaruusasemalle, mutta siinä oli muutakin, mikä ei todellakaan liittynyt avaruuteen. Viime yönä menin nukkumaan vasta yhdeltä, en ymmärrä miksi, vaikka olisin voinut laittaa unille jo kymmeneltä, mutta sirpitin sitten kolme tuntia. Heräsin vähän yli kuusi ensin, mutta pakotin itseni takaisin nukkumaan ja sitten nousin jonkin verran yli yhdeksältä. 

Kuvassa taustalla näkyy uusi Onnistujan opas - lehti, jonka tällä viikolla hankin ja vaikuttaa mielenkiintoiselta pienine nippelinappeli - tietolaatikkoineen ja kivoine kuvineen.

Eilen meinasin sirpittää ja nukkua iltaunet tultuani kotiin, mutta jumitin vain vähän yli tunnin. Sitten aloin miettiä, tilaisinko pizzan kotiovelle ja selasin ravintoloita, kunnes tulin siihen johtopäätökseen, että sen tilaamiseen ja kuljetusmaksuihin menee lähemmäs parikymppiä ja mitä sillä summalla voisikaan tehdä muuta. Vihdoin sain itseni tarpeeksi hereille, puin uudestaan päälleni ulkovaatteet ja pääsin lähtemään käymään kaupassa mielen yllyttäessä, että voin käyttää heijastinliiviä ja laittaa skuuttiin lampun päälle. Valolla on aina kiva leikkiä, joten se sai lähtemään hakemaan pizzaa kaupasta, jossa oli hyvä parkki edessä. Ymmärsin vihdoin kehoni viestejä, että sillä ei ollut fyysistä nälkää (kurniva vatsa) vaan verensokerin lasku - nälkä, joka tuntui alakulona, rättinä olona ja saamattomuutena. Ulkona säätila oli kyllä ihan muuta kuin se hämärä ja seesteinen ulkoilma, mitä luulin ja ajoin märässä myräkässä kauppaan ja takaisin. Sainpa pizzani ja mieli parani. Välillä on ihan hyvä syödä mättöä, jos sitä ei ole pitkään aikaan syönyt. Mietin sitäkin, kun lapsilla on kerran viikossa karkkipäivä, että voisi itsekin kokeilla sitä. Tosin aikuisena tuntuu olevan mahdollisuus ostaa suklaapatukka jos toinenkin juuri silloin kun huvittaa. Kahvilatkin aina kummasti houkuttelevat. Voisi alkaa pitää herkkupäivää kerran viikossa, vaikka useimmiten se saattaakin äityä viikonlopuksi.

Tämän päivän puuroaamiaiseen lisäsin margariinin ja hunajan lisäksi saksanpähkinöitä ja banaania. Ajattelin, että vain marjat puuttuvat.

Eilen illalla vihdoin pizzan haettuani (oikeastaan söin pizzaa samalla kun väri vaikutti päässä) värjäsin myös hiukseni, kun olin hakenut Tokmannista sopivan näköisen hiusvärin. Luulin ottaneeni saman kuin viime kerralla, mutta tuli vähän tummempi. Tosin on hassua, kun jotkut ovat kehuneet töissä, että tuo tumma sopii sulle hyvin, vaikka on ollut tummat hiukset jo jokusen tovin. Kaipa ne olivat jo sen verran haalistuneet, että alko väri näyttää hyvältä. Tykkään kyllä tästä tämän hetkisestä luukista. Tosin ostin myös vaalennusaineen kaupasta miettiessäni liukuvärjäystä tai raitoja, mutta jospa ne sitten vasta vähän myöhemmin. Laitoin tummat kulmat ja vähän punaakin huuliin syksyn kunniaksi tai tummaan tukkaan sopivaksi. Kyllä tekisi mieli hankkia vaikka mitä kivoja syysvaatteita. 

Tänään lähdin kuvausreissulle skuutin kanssa, mutta kas kummaa, unohdin digijärkkärin kotio. No jospa huomenna olisi kiva ilma, niin voisi käydä kuvailemassa. Nyt kuvat puhuvat puolestaan.

Äiti soitti vain höpötelläkseen. Olen yrittänyt tänään juoda vähän enemmän vettä. Kasvonaamio on vielä tekemättä. Löysin eräs päivä alkuviikosta yöpöydän laatikkoon jääneen Laveran puhdistavan savinaamion ja tuntuu, että kun on ollut kasvoilla poskilla pientä nypylää, että puolet niistä lähti pois ja loput pienenivät. En tiedä, mikä tämä aikuisiän akne on, mistä se voisi johtua, mutta yritän elintavoillani ja ihonhoidollani pitää huolta, että ongelmaihoni parantuisi kokonaan, kun se on niin suureksi osaksi jo parantunut. Tänään hankin Stockmannin kauneus- ja hygieniaosastolta 7th Heavenin merilevää sisältävän kalvonaamion. Kalvonaamion otin juurikin siksi, että naamio poistetaan vetämällä pois, jolloin voisi poistua myös osa nypylöistä. 

Nyt viikonloppuna olen heittänyt kierrätettävät roskakatokseen ja siivoillut, mutta pitäisi vielä pestä lattia. Mietin tänään tuota rikkaimuria käyttäessäni, pitäisikö hankkia iso imuri. Tai sellainen imurin ja mopin yhdistelmä olisi parahultainen. Voisi myös järjestää vaatekaapin ja kerätä pussiin kesävaatteet ja jotenkin laittaa syysvaatteet enemmän esille. Olen pessyt pyykkiäkin, mutta tosiaan pitäisi hakea ne sieltä koneesta ja ripustella. Taas tuli pestyä kengätkin. Olen katsellut Youtubesta supersize vs superskinny - sarjaa, vaikka varmaan kaikki saatavilla olevat jaksot olen nähnytkin. Nyt postausta kirjoitellessakin kuuntelen sitä, koska sinne tulee eri puolilta Englantia ihmisiä ja tekijät sekä selostajakin puhuvat korvia hivelevää englantia. Rakastan englantilaisia/brittiläisiä murteita! Välillä äännän perässä joitain sanoja ja samalla oppii paremmaksi englanninkielen puhujaksikin. On myös mielenkiintoista seurata, miten he ovat erilaisia tavoiltaan ja sosiaalisuudeltaan.

Mitäpä muuta tänä viikonloppuna. Huominen vielä aikaa. Tänään laitan kasvonaamion ja voisi koittaa mennä aikaisin nukusteloimaan, jollei mene lukemiseksi loppuilta.

Tämä runo on vuoden takainen

Milloin muistaa lampun palaneen
kun jatkuvasti koettaa katkaisijaa
jos valo sittenkin syttyisi

Pilvipäivänä muistaa
ettei aurinko ole hävinnyt
Se on vain piilossa
Uskoo valonpilkahduksiin

Milloin uskoo
ettei monta tuntia käveltyä
jaksa enää jatkaa
mutta on jaksettava silti
On päästävä perille
Ei pidä luovuttaa kesken matkan

Lasi ei ole puoliksi tyhjä
eikä puoliksi täynnä
Kun vesi loppuu
lasi on täytettävä uudelleen
piripintaan asti

Joskus on luotettava
tietämättä kaikkea olennaista
Parhaat palat tulevat matkan varrella

Elämästä kannattaa nauttia täydellä lasilla
Muistaa että se on hyvä välillä juoda loppuun
että sen voisi täyttää uudelleen


Tämä runo on samana päivänä seitsemän vuotta sitten

Rakastan hidastumista
hitaasti elämistä
kun on aikaa vain nauttia ympärilleen katselemisesta

Tykkään jonottamisesta
satunnaisesta odottamisesta
kun voi samalla ihmetellä muita ihmisiä

Pidän siitä kun
sekunnit eivät kuulosta miltään 

Joskus tahallani hidastelen ja se huvituttaa
Toisinaan tulee oltua kärsimätön 
eikä muista nauttia
Miksi se on joskus vaikeaa?

Nykyisin nautin jokaisesta hetkestä ja vaalin hitaasti elämistä, kun ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Asiat tapahtuvat niin yhtäkkiä. Näemme meille tärkeitä ihmisiä niin vähän aikaa kerrallaan, eikä hetkiä voi pidentää, aikaa hidastaa silloin kun se olisi tärkeää. Siksi on tärkeää nauttia jokaisesta hetkestä, oli se kuinka lyhyt tahansa.

Mister Bones toivottaa hyvää yötä!