Sunnuntain kuvailuja

 

Löysin museokadulta yhden rakennuksen seinältä jälleen patsaita. Kaikki nuo kuusi ovat eri näköisiä.

Lempitaloni vieretysten

Baanaa pitkin tulee kuljettua monta kertaa viikossa, kun haluan nähdä lempitaloni tai käyn Hietsussa tai olen tulossa sieltä. Pääsee helposti myös keskustasta Ruoholahteen sitä reittiä.

Tässä kohtaa on hyvin jännä risteys, kun tullaan Finlandia-talon puolelta Kansalaistorin puolelle. Pyöräilijöiden väylällä sanotaan, että pyöräilijä väistää, mutta yksikään autoilija ei tätä tiedä ja aikovat kaikki antaa pyöräilijöille etuajo-oikeuden. En tiedä, miksi tässä risteyksessä juuri pyöräilijän pitäisi väistää autoa, kun kaikissa muissa risteyksissä, jossa pyörä- ja kävelytie menevät suojatien kautta yli, niin autoilija odottelee ollakseen kohtelias ja sääntöjä kunnioittava henkilö. Who knows.

Sunnuntaina skuuttimatkan päätteeksi piti vielä mennä katsomaan aurinkoa. Aurinko on niin harvinainen näky näinä päivinä. Piti kirjoitella tätä jo pari kolme päivää sitten, mutta eilenkin menin puoli kymmeneltä nukkumaan, kun nyt on iskenyt vain jonkinlainen väsy-aalto ja nukkumaan menemistä haluaisi aina pitkittää ja sitten menee horroksessa seuraavan päivän. Vaihdoin edellisyönä neljältä täkinkin pussilakanan sisälle, kun heräsin kuivaan yskään ja huone tuntui niin kylmältä, ettei enää pelkkä pussilakana ja viltti riittäneetkään. Kohta pitää nostaa patterien lämpötilatkin, kun ovat vielä nollilla kesän jäljiltä. Aamuisin on kylmä, mutta iltaisin ei ole.

  

Nämä ovat yhdeltä työaamulta. Jos kuvat näyttävät hassusti asetelluilta, niin tämä bloginteko-ohjelma on muuttunut. Enkä sanoisi, että paremmaksi valitettavasti. Pitää vain kestää. Tykkäsin enemmän vanhoista asetuksista, kun olivat selkeät ja toimivat. Nyt ei esimerkiksi pysty raahaamaan kuvaa toisen viereen nätisti, vaan ne ovat rumasti sumpussa. Oh well, minkäs teet. 

Sain parissa päivässä Hyvinvoinnin tavaratalosta tilauksen, jossa tuli vähän täydennystä vitamiinivarastoihin sekä välipalapatukoita, Mossan hygieniatuotteita ja syksyisen huulipunan. Olen ihastunut Mossan kosteusvoiteisiin saatuani yhden synttärilahjaksi. Tällä hetkellä tuntuu myös tosi hyvältä kasvoilla seerumin jälkeen (siis näyttää myös hyvältä sen aikaansaama jälki) Mossan Lingonberry resveratrol derma + calming moisture cream for stressed skin. Mitä muutakaan pikku nypylä poskilla voisi olla kuin stressin ja hormonien aikaansaamaa. Hormonit myöskin reagoivat stressiin. Pitää myös juoda ja syödä sekä nukkua hyvin. Syväpuhdistavien kasvonaamioiden käyttö on myös suositeltavaa kerran pari viikossa, mutta ota selvää, mitä oma ihosi kaipaa juuri tällä hetkellä.

 

Nämä naamakuvat tulivat vastaan, kun tämä ehdotti googlen tallentamia kuvia. Onneksi siellä ei ollut muita kuin pärstäkuvia. Nämä ovat joltain vuodelta 2008. Hankin yhtenä päivänä tumman värin, jonka pistin perjantaina päähäni ja myös vaalennusaineen, kun meinasin että "minähän liukuvärjään oman tukkani" tai raidoitan, mutta tykästyin niin paljon tummaan, että vaalennus on edelleen odottamassa syysraitoja. Epäilen, ettei tulisi ihan niin hienot, vaikka eihän sitä kokeilematta tietäisi. 

 

Tällä hetkellä on myös viha-rakkaussuhde otsatukkaani tai siihen tukkaan, joka roikkuu leukaan asti tuossa edessä. Vedän sen tällä hetkellä pikku pampulalla kiinni päälaelta. Katsellessani kadulla vastaan tulevia ihmisiä, joilla on otsatukka, ajattelen, ettei missään nimessä enää otsatukkaa itselleni, kun tähänkin pituuteen sillä menee kasvaa puoli vuotta. Toisaalta minulla on paljon otsatukkamuunnelmia eri vuosilta. Voisin päräyttää niistä muutaman tännekin ja näyttää samalla, ettei pärstä paljon ole 10-15 vuodessa muuttunut. Jotkut ovat pärstäkuvabloggaajia, miulla on pääasiassa luonto, tapahtumat ja arkkitehtuuri, jotka olen kokenut tai esimerkiksi tosi kivat tavarat, jotka olen ostanut. Olisihan se tosi kivaa tehdä vaikka asukuvapostauksia, muttei minulla ole kuvaajaa.

Oh well. Jospa söisi aamiaista ja valmistautuisi perjantain työpäivään sekä viikonloppuun. Olen kämpänkin päästänyt tuhannen sekaisin, kun iltaisin on vain niin väsynyt, ettei jaksa mitään muuta kuin syödä, katsella vähän youtubea, pestä naaman ja hampaat sekä käydä nukkumaan. Toisaalta kun riekkuu iltayhdeksään kaupungilla kokeilemassa kännykän kameran ammattilaistoimintoja yökuvauksen suhteen (kuvat seuraavassa postauksessa), niin on vasta vähän ennen puolta kymmentä kotonakin. Mieluummin muualla kuin kotona, mutta nyt suorittamaan aamua.

Ihanaa perjantaita!