Aurinkoisia ja tuulisia päiviä

 

 

Eipä ole saleilu jaksanut innostaa tällä viikolla. Tosin aina silloin kun käyn salilla tuntuu ihan hyvältä. Viimeksi kiirehdin salilta pois, kun luulin yhden kaupan menevän kiinni puolen tunnin päästä, mutta netissä olikin sanottu väärin ja olikin vielä tunnin auki yhdeksään asti. Enpä mennyt perjantai-saunaan sen takia. Oikeastaan eilen kun viimeksi kävin, niin sain inspiraation siihen, että jos joka päivä tekisi jotain pientä ja voisi kotonakin kehonpainolla tehdä vaikka vartin treenin joka päivä. Ei se paljon vaadi. Liikkuvuuttahan ja terveyttä eniten kaivataan tähän kehoon, ettei tarvitsisi joka päivä kärsiä jäykkyydestä. Mietin, josko joka aamu tekisin keppijumppaa, mikä meinaa heräämistä vartin aiemmin tai sitten kokeilisin joogaa, mikä olisi todella hyvä liikkuvuutta ajatellen. 

 

Eilen treenatessani käsipainoilla mietin jo vedellessäni neljättä sarjaa, että voisin nostaa siinä asteen verran painoa, jolloin painot muuttuisivat eri näköisiksi ja seuraava aste olisi 12,5 kiloa. Miesten mittapuulla se ei tunnu kovin paljolta eikä voimaa nostavien naisten, mutta periaatteessa jos vetäisin molempia käsiä samaan aikaan, niin painoa olisi 25 kiloa. Ja se on hauiskääntöpaino. Selkälihakset edestä vetäessä on jo 38kg ja ylätaljalla 45kg. Jalkaprässillä yläviistoon tosin viimeksi korotin 80:aan kiloon, jolloin menee jo oman painokiloni yli. Jos siis joku ihan vähän vain itseäni painavempi henkilö yrittäisi tulla kimppuun, niin voisin työntää hänet jaloilla pois. Kai sitä muutenkin tulisi joku adrenaliinihyöky ja yhtäkkiä olisi paljon voimakkaampi (tai avuttomampi) kuin luuleekaan. 

Mistä näitä ajatuksia taas tulee. 

Pitäisi pyykit ripustaa, etteivät ala haista.

Tykkään tosi paljon näistä raidoista, jotka tein. Onnistuivat hyvin ja tuovat juuri sitä syksyistä lookia, jota kaipasinkin. Viime postauksen kuvista ei välttämättä saanut kovasti selvää, mutta näissä näkyy paremmin.

Koti-iltoja. Lauantaina kai ajattelin, että näitä lehtiä lukiessa menee loppuilta, jos ei mitään parempaakaan tekemistä ilmaannu. Mitäpä sitä tekisi viikonloppuiltaisin, kun ei rieku baareissa. No tänään luultavasti suuntaan äitiä moikkaamaan, kunhan olen ensin ystävääni moikannut täälläpäin.

Viime sunnuntailta kuvia. Sunnuntaina oli ihanan kaunis syysilma, jolloin vain skuuttailin ympäriinsä ja menin ensin Ruoholahden ja Lauttasaaren läpi Koivusaareen syömään vähän eväitä. Siellä oli aika tuulista. Löysin Ruoholahden Citymarketista Lontoon rae - piispanmunkin, kun halusin maistaa toisen kerran, olisiko se tosiaan niin hyvää, kun jotkut tuntuvat tykkäävän siitä tosi paljon. Mielipiteistä ei kuitenkaan kannata kiistellä, ei ollut edelleenkään oikein omaa makuani. Olen kaivannut Deliberi K7:n ihanan pehmoisia kermavaahtotäytteisiä ja suklaapäällysteisiä munkkeja, muttei ne ole vieläkään tulleet takaisin. Olisikohan samanlaisia jossain muualla. Pysähdyin myös kuvailemaan Säästöpankinrantaan Meripaviljongin merimaisemaa. Jos en tänään ehdi kuvailemaan oikein kameran kanssa, niin kai joku päivä vielä tulee ihana kuvausilma.

Maanantai-illalta kuvia Töölönlahdelta. On ihanampi kulkea Töölönlahden kautta kotiin, jollei skuutista ole akku ihan lopussa. Varsinkin näin kauniiden maisemien takia. Tämän hetkinen työpaikka on sen verran kaukana, että pitää vimeiset ylämäet taluttaa ja mennä alamäet sillä vetovoimalla, mitä skuutti pääsee. Miten tämän selittäisin: skuutin akun vilkuttaessa punaisella eli viiden valkoisen palkin loputtua skuutti pystyy yhä kiihdyttämään alamäessä painovoiman takia. 

 

Eilen näin baanalla aika hienon menopelin: sellainen pyörä, jonka päällä seistään. Meni nopeampaa kuin skuutti eli yli 25km/h ja tosi reippaasti myös ylämäessä. Tällä Woltin kuljettajalla oli myös superhieno crosspyöräilykypärän kaltainen kypärä, jossa oli siniset valonauhat sivuilla. Miten sellaisia saa tehtyä. Voisi tuunata omaakin skuuttia. Voi vitsi kun kaipaisi skuuttiin vähän enemmän nopeutta ja vielä enemmän akun kestävyyttä, ettei tarvitsisi käydä välillä lataamassa kotona ennen kuin voi jatkaa päivää.

Löysin Postitalon K-marketista uuden rätin, kun vanha on muutaman kerran pesussa käynyt ja vähän kulahtamaan päin. Pariin otteeseen tuli käytyä myös Fafa'silla.

Torstaina kävin kirjastossa lukemassa pari uutta lehteä. Torstaina oli myös aikamoinen myräkkä, Aila-myrsky nimeltään. Ehkä muuallapäin Suomea oli kovempi myrsky, koska Helsingissä oli vain vähän navakampaa tuulta kuin normaalisti. Onneksi Suomessa ei ole yhtä kovia myrskyjä kuin jossain päin maailmaa. Huomasin jonkin verran tammenterhoja ja pieniä keppejä irronneen puista, mutta joku väitti nähneensä myös myrskyn kaataneen puun. Päätimme olla loppupäivän töissä turvassa sisätiloissa. Skuutilla menin normaalisti kotiin kirjaston kautta takit nenään asti kiinni vedettyinä. Ei tuuli skuuttiajelua mitenkään häirinnyt.

Sain haettua pakettiautomaatista Ellokselta tulleen tilauksen. Vähän syys- ja talvivaatteita. 

Löysin pari vuotta sitten postatun päivityksen: Kulutin kaksi tuntia vaatekaapin siivoamiseen. Heitin kaiken rikkinäisen tai roskalta näyttävän roskiin, jollekulle toiselle tarpeellisen vein roskakatoksen kierrätyspisteelle. Pussillisen pakkasin vaatekierräkseen ja pussillisen selviä kesävaatteita vien varastoon. Nyt kaksiovinen vaatekaappi on tosi selkeä ja siisti! Taputan itseäni päälaelle hyvästä suorituksesta.

Sama rupeama olisi nytkin edessä. Kesävaatteet on jo pakattu pusseihin ja odottavat varastoon viemistä. Pitää vielä katsoa, mitä vaatteita heitän kokonaan pois. Niitä olisi jotain pari pussillista. Mietin myös joidenkin pyyhkeiden ja vuodevaatteiden pois heittämistä/kierrättämistä, joita en käytä. Pitäisi myös saada luettua kaapista kirjoja, jotta nekin päätyisivät kierrätykseen. Minussa on minimalistin vikaa ja erittäin paljon järjestäjän ja sisustajan vikaa. Joku saattaisi vieläkin kuvitella, että elän askeettisesti, mutten halua omistaa yhtään sen enempää, mitä oikeasti käytän ja tarvitsen. Miksi edes pitäisi?

Löysin samana päivänä lehtikatoksesta läjän sisustuslehtiä, jotka otin kotiin selattavaksi. Toisen roska on toisen saalis vai miten se meni.

Eilisaamuna aurinko jälleen paistoi. "Myrskyn jälkeen on poutasää..." En ollenkaan pidä siitä laulusta, rallatuksesta paremminkin, mutta sanonta "sateen jälkeen paistaa aina aurinko" pitää erittäin hyvin paikkaansa. Olen itsekin joskus kirjoittanut jotain suuntaan "Heti sateen jälkeen paistava aurinko on se kirkkain aurinko, kun valo heijastaa joka suunnasta ja voi vain hymyillä" siinä on vain osa runoa, mutta you got the point, right.

Eilen jälleen perjantai tuntui ihanasti juurikin perjantailta kaikessa aurinkoisuudessaan. Oli hienoa aloittaa viikonloppu eilisen kaltaisen päivän jälkeen.

Löysin näin isoja käpyjä maasta matkalla töistä kotiin. Myrsky oli irrottanut ne puusta. Toin nämä kotiin koristeiksi. Pitäisi muutenkin vähän karsia koriste-esineitä, vaikkei niitä ole paljon.

Vähän ehti muuttua maisemat. Vein skuutin pariksi tunniksi kotiin latautumaan työpäivän jälkeen, kunnes lähdin salille. Maisemat salille mennessä ja salilta tullessa. Pimeä tulee äkkiä ja heijastimet ja lamppu ovat todella tärkeitä ja tarpeellisia tällä hetkellä. Ilman lamppua aika pimeissä kohdissa en olisi nähnyt jopa kolmea ihmistä, jotka kävelivät ilman mitään heijastimia tai valoja. Voisin itselleni hankkia pari heijastinta tai valojuttua lisää. Kerran näin kaupungilla hienot valoraidat parilla kaveruksella kenkien alaosissa. Voisi hankkia samanlaiset.

Minä myös! Hankin Disneyplus-suoratoistopalvelun, joka on täynnä Disney-, Pixar-, Marvel-, Star Wars - ja National Geographic - viihdettä. Kokeilen tätä ainakin kuukauden. Uusia sekä vanhoja leffoja ja sarjoja saatavilla. Suurin osa on kyllä sellaisia, mitkä olen nähnyt, mutta voi tulla yllätyksiä vastaan sekä voihan sitä vanhojakin jo nähtyjä hyviä leffoja katsoa aina uudelleen. Katsoin Maleficent kakkosen, jota en ollut nähnyt. Siellä on myös muutama kiva Pixarin lyhytelokuva. Kai sieltä kaikenlaista löytyy. Jokaiselle jotakin.

Ihana pilvikuvamuisto vuodelta 2018.

Yhtenä retkipäivänä löysimme sudenkorennon 2017 ja työkaveri nappasi siitä kuvan. Olen aina ihaillut ja tulen aina ihailemaan sudenkorentoja. Ovat kauniita ja harvinaisia. Muistan kun joku kysyi tämän kuvan nähdessään, että enkö pelännyt sen purevan. Enpä sitä ennen ollut kuullut, että voisivat purra.

 Kauniita maisemakuvia vuodelta 2017.