Viimeiset lomapäivät

En nähnyt eilen punaista kuuta, mutta näin punaisen auringon. Ja olisin tänään halunnut, että pilvet olisivat koko päivän pysyneet auringon tiellä. Onko se väärin ajateltu, että olisi vähän viileämpää? Ettei aurinko yrittäisi ilahduttaa, kun haluaa märehtiä rauhassa.

Katsoin eilen ihan kateellisena odotellessani bussia rannalle, kun yhdellä oli juuri ostettu uusi Dyson cool - pakkaus sylissään. Taitaisi olla ihana laite. Tosin en tiedä, kuinka käypä se näin pienessä asunnossa olisi. Aloin heti ajattelemaan vähintään kaksi kertaa isompaa asuntoa, missä se jossain nurkassa tupruttaisi viileää vesihöyryä. Tiedän kyllä, miten tuo laite toimii, nähnyt sen Stockmannin Dysonin nurkassa.

Maanantai-iltana oli niin kuuma, että piti päästä iltalenkille, vaikka olinkin jo päivemmällä liikkunut vai pitikö olla lepopäivä. Tuli mentyä juuri sopivasti auringonlaskun aikaan, niin ehdin napata nämä kauniit kuvat Töölönlahden toisella puolella.

Ei lepopäiviä oikein tule pidettyä, kun väistämättäkin kävelee joka päivä vähintään sen kolme kilometriä. Koska täällä tulee vain käveltyä joka paikkaan ja käveleminen on kivaa. Tässä asunnossa voi tällä hetkellä olla korkeintaan yhteentoista asti sisällä, kunnes on vain pakko päästä ulos, koska siellä on viileämpää, vaikka aurinko paisteleekin pitkin päivää. Kun pukiessakin jo alkaa hikistää niin, että alkaa miettiä uudestaan kylmässä suihkussa käyntiä.

Rannalla ja metsässä on tullut tällä viikolla pariinkin kertaan tepasteltua. Ja käyty uimassa sinilevävaroituksista huolimatta. Ei ainakaan ole näkynyt sinilevää missään. Vesi on niin lämmintä, että siinä mielellään polskii. Voisipa käydä joka aamu polskimassa, muttei enää asu niin lähellä rantaa.

Kaipaan vanhaa kotimetsääni usein. Oli ihanaa asua sadan metrin päässä metsästä ja ihanaa se oli muutenkin. Metsässä pääsee sentään vähän vilvoittelemaan puiden varjoon, tosin tuoltakin metsästä joku typerys on päättänyt kaataa puita. Pitäisi ajatella elämiäkin, jotka siellä asuvat, eikä paljon asuinpaikkaa jää, jos metsää harvennetaan.

Vesimelonit ovat uutta lempiherkkuani. Niin hyviä! Eilen söin cantaloupe-melonia, muttei se ollut läheskään niin hyvää kuin kypsä vesimeloni, jota ahmin nautinnollisesti kädet hedelmämehusta kosteina. Tai sitten voi laittaa ne kulhoon paloiteltuina ja syödä haarukalla pestyä kädet.

Tapasin keskiviikkona pitkästä aikaa yhden ystäväni ja sovimme näkevämme useammin. Kävimme Rootsissa maistamassa Buddha bowlia, mutta se oli aika tulista paikka paikoin. Höpöttelimme pitkään kuulumisia. Syömisen jälkeen menimme lähellä sijaitsevaan Secondhand kauppaan, jossa oli ihan kiva valikoima vaatteita. Enpä ollut siinä ennen käynytkään. 

Minulla on aina aikaa ystäville. Muutaman tunnin päivässä voi olla yksin, mutta sitten kaipaa kyllä seuraa. Toisinaan poden halipulaa, läheisyyskaipuuta toisiin ihmisiin. En valtavasti puhua pulputa, jollen innostu tai jollei ole vain asiaa, mutta silti toisen ihmisen läheisyys on minulle todella tärkeää. 

Ja silloin ei ole lähellä, jos toinen tuijottaa älylaitteita, kun toinen on hiljaa. Silloin se on kiusallista. Toisen seurassakin voi olla hiljaa ilman kiusaantuneisuuden tunnetta, jos tuntee toisen niin hyvin. Vaikka vielä lukiossa ja ammattikoulussa piirtelin tunneilla keskittyäkseni paremmin kuulemaani opetukseen (koska en pysty keskittymään jos joku pitää monologia), niin pidän silti toisen seurassa olemisesta ja aidosta vuorovaikutuksesta. 

Metsässä on ihana rauhoittua.

Alkoi yksi päivä tehdä mieli kahvia pitkästä aikaa, niin ajattelin käydä hakemassa sellaisen ärrältä ohikulkumatkalla kirjastoon. Oli kolme kahvivaihtoehtoa ja huomasin tämän yhden, josta ystävänikin on puhunut ja itsellenikin hankin odottamaan (pressopannua odottelee), eli Pauligin New Yorkin. Otin keskikokoiseen kuppiin kahvia, kaadoin lorauksen kermaa, kun oli siinä hollilla, ja loput Oatlyn kahvikaurajuomaa. Maksoin ostokseni ja talsin kirjastoon. Siinä kahvia maistellessa tuli mieleen makuelämys, että siihen voisi lisätä vähän hunajaa. Saattaisi olla aika hyvää. Istuin hyvän tovin kirjastossa lukemassa lehtiä kaikessa rauhassa, kunnes piti lähteä valmistautumaan näkemään kaveria kaupungille. Menimme Stockan edustalla olevaan Robert's Coffeehen pakoon kuumaa aurinkoa ja höpisimme katsellen ohikulkijoita kadulla.

Eilen kävin Ateneumissa, kun tuo museokortti on käytössä vielä. Oli aika huisia nähdä tauluja, joita on nähnyt vain historiankirjoissa tai taiteesta kertovissa kirjoissa aiemmin ja nyt ne olivat alkuperäisinä nenän edessä. Siellä kului paljon enemmän aikaa kuin HAM:ssa, jonka graffitinäyttelystä en oikein innostunut. Jospa sitä seuraavasta sitten.

Eilen olin rannalla pari tuntia, iltapolskimassa vähäsen ja lukemassa yhden kirjan loppuun, enkä siis nähnyt punaista kuuta, mutta ilmeisesti sitä ei kovin moni muukaan nähnyt pilvien takia. Siellä rannallakin tuli yksi ampiainen tutkimaan minua toviksi. Ainakin neljä kertaa tänä kesänä ampiaiset ovat kovasti kiinnostuneet, mistähän johtuu. Joku kertoi, että kun on ollut niin kuivaa, että ne etsivät jatkuvasti kukkasia ja kuinka ollakaan, kerran näistä kerroista minulla oli kukkapinni päässä ja toisella kerralla kukkakuosinen vesipullo matkassa. Voi raukkoja, kun niillä ei ole tarpeeksi kukkasia.

Kävin tänään pitkästä aikaa yhden ystäväni luona Pohjois-Helsingissä ja meillä oli tosi kivaa. Sain pitkästä aikaa hyppiä trampoliinilla ja viihdyimme vain pihalla höpötellen. Söimme herkkua ruokaa ja ehkä ainoan kerran tänä kesänä sain maistaa uusia perunoita sekä halloum-juustoa. Ja voi että sitä pannukakkua marjoilla! Oli kyllä oikein herkku- ja hemmottelukestit, suuret kiitokset siitä! Nyt vielä jotain illan ratoksi pitäisi keksiä.

Ylihuomenna jatkuu työt ja olen niitä varmaan vähintään neljä kertaa kaivannut. Siis kaivannut takaisin töihin ja kaikkia ihmisiä siellä. Rutiinia myös. Ja sitä, että voi alkaa toteuttamaan ajatuksia, joita on kesälomalla tullut mieleen. Olen siis innoissani takaisin töihin pääsystä, vaikka jotkut haluaisivatkin jatkaa lomaa. Ja varmasti jotkut tykkäävät myös palata töihin. Loma oli ihana ja olisi voinut olla ihanampi, muttei saa surra asioita, joita ei saanut, koska vain yksin ei voi joihinkin asioihin vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi.

Tuli muuten neljä vuotta täyteen Helsingissä asumistakin perjantaina. Muistan, millainen tämäkin päivä oli neljä vuotta sitten, kun on siitä kuvia muistoina. Päivä, jolloin näin Hakaniemen ensimmäistä kertaa ja pyöräilin ympäri Helsinkiä.

Nyt kaunista iltaa ja hyvää viikonloppua!

Hyvinvointia ja kaupunkikuikuilua

Viimeiset kolme päivää. Perjantaina satoi ja olisin halunnut sen sateen vain jatkuvan ja jatkuvan koko päivän. Mutta ei se jatkunut. Aurinko tuli esille. Samoin kävi eilenkin. Kaatosateen jälkeen aurinko tuli esille. Tiedän, että sade jo loppui, mutta voinko kuvitella, että edelleen sataisi? Riittääkö kuvitteleminen?

Tämän runon sade toi myös mukanaan:

Miksi 

Miksi lähdit ennen meitä

ennen kuin kukaan ehti edes pakata

Lähdit pienin kantamuksin

Ilman jalokiviä ja rikkauksia

Lähdit ennen kuin kukaan ehti 

kuulla yhtäkään lyöntiä

kun sydämesi jo ehti vaieta

Voisin antaa tälle nimeksi Syntymättömille lapsille, kun ymmärsin, mistä se oikein kertoi. Kirjoitan näin, koska joskus en keksi runoa, kun se tulee vain mieleen. Ihan kuin olisin runon sanansaattaja.

Sateen sattuessa löysin itseni Pauligin kulmasta syömästä lohileipää, juomasta cappuccinoa ja syömästä raakakakkua. Ensi kerralla tiedän, että ilman raakakakkuakin on ihan hyvä.

Uudet housut ja pilkahdus uutta paitaa. Sain Elloksen pakettini haettua postista ja voi että! Ihana kukkapaita, uudet kengät töihin, ihastuttavat olohousut kotiin sekä nämä collegehousut, jotka eivät ole ihan tavalliset collarit sillä nämä ovat Sense of karman ja normaaleihin collareihin verrattuna nämä ovat todella pehmoiset ja näissä on tosi mukava olla. Eivät tunnu päällä melkein ollenkaan. Minulla on myös Sense of karman joogapaita kaapissa. Haluaisin enemmän joogavaatteita itselleni. En sen takia, että käyttäisin niitä joogatunneilla, vaan koska ne ovat niin ihania.

Perjantaina, kun kävin salilla, niin kävin myös HAM:ssa kiertelemässä sen jälkeen. Tykkäsin eniten siitä vessasta, koska graffitikulttuuri ei minua kiehdo, jos se on vain tuherrusta ja kirjaimia. Hienot kuvat rakennusten seinillä on täysin eri asia ja varsinkin luvalla tehdyt. Ahdisti siellä kierrellessä pienesti se ajatus ja ne kuvat, kun ne ovat periaatteessa väkivaltaa rakennuksia kohtaan. Minunkin mielestäni jotkut rakennukset saisivat olla erivärisiä, mutta rumat kirjoitukset niissä eivät ole hienoja. Sen jälkeen kävin Ruohonjuuressa pyörimässä sekä kaupasta hakemassa ruokatarpeita ja päätin ostaa ajan vietteeksi GameStopista Ni No Kuni II:sen, jonka ostamisen olin jo kerran peruuttanut varattuani sen. Olen viettänyt sen parissa jo muutaman tunnin samalla, kun olen miettinyt, mitä muuta sitä viitsisi päivän aikana tehdä.

Eilen kävin Power Joogassa ja sen jälkeen ihanassa suihkussa. Jännitin yhtä asiaa koko päivän, mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut niin petyin hieman. En sitä tässä avaa enempää. Vaikka kerronkin täällä asioita elämästäni, mitä olen tehnyt, niin en kerro mitään muista ihmisistä, koska tiedän, ettei minulla ole lupaa siihen yksityiskohtaisemmin kuin että "kaveri oli mukana"-tyylisesti, eikä koskaan tiedetä, kenestä kaverista, ystävästä tai mielitietystä puhutaan. Perheestä puhun kyllä perheenjäseninä. Jokainen kertokoon omat asiansa ja toinen voi kertoa vasta sitten, kun siihen on lupa.

Menin Joogan jälkeen iloisin mielin Stockmannin alakertaan ja palasin synkein mielin pois sieltä. Nautin ylempänä latten ja kanabagelin.

Tänään herättyäni, tehtyäni smoothien, nautittuani sen ja litran vettä sekä pelattuani jonkin aikaa päätin, että on päästävä pois asunnosta. Olin eilen tehnyt päätöksen lähteä käymään Rootsissa, kun näin siellä yhden herkullisen näköisen annoksen. Lisäksi asunnossa oli tukahduttavan kuuma, eikä pystynyt vain olemaan, niin senkin takia piti päästä pois.

Kuvassa on vasemmalla kotona olevat neilikat sekä Rootsissa olevat neilikat. Neilikat ovat kyllä kauniita ja aika pitkäkestoisia leikkokukiksi.

Kirjoitin tänään kuvat kahvilassa otettuani, että olen taas taivaassa uudessa lempikahvilassani nauttimassa aamiaista, vaikka on keskipäivä, joten se on lounas minulle ♡

Aamiainen tai jotkut voivat brunssiksikin kutsua, on voimassa arkipäivisin puoli yhteentoista asti ja viikonloppuisin koko päivä. Siihen kuuluu neljä valinnaista herkkua ja sain parilla ylimääräisellä eurolla maistettua suklaaherkkua pyynnöstä. Ihanaa palvelua ja tosi valoisa tunnelma jatkuvasti niin asiakaspalvelijoiden kuin asiakkaiden osalta.

  

Vitsailin sen jälkeen mielessäni syöväni loppupäivän kurkkua ja joogaavani. Ei se kyllä ollut mahdollista. Söin kyllä kurkun, mutta tämän kirjoitettuani aion lähteä pienelle turhautumislenkille, että saisin sitä turhautumisastetta edes vähän alemmas. Koskee jälleen kerran välinpitämättömiä ihmisiä. 

Tuli kyllä niin hyvä mieli vietettyäni aikaa kahvilassa ja syötyäni herkut sekä kuultuani ystävältäni ilouutisia. Piti kyllä lukea tuota kuvassa näkyvää kirjaakin, mutten saanut aikaiseksi tekstaamiselta. Mahdoinko olla kahvilassa tunnin vai puolitoista. Hällä väliä. Tuollaisista raakaherkuista ja vegaanisista herkuista tulee kyllä niin hyvä mieli, että mietin palaanko vehnähömpötyksiin enää lainkaan. Niitä ei ole tehnyt kertaakaan mieli, vaikka olen pariin kertaan nyt sokerittomalla niitä syönytkin. Kaikki karkit, pullat, porejuomat ja lakritsit tuntuvat menevän tämän hetken makeansietokyvyn ylitse. 

Kerrankin kaupassa mietin pullaosastolla, että olen syönyt vain velvollisuudentunnosta, koska meillä lapsuudenkodissa puputettiin hyvin paljon herkkuja, josta en ole jälkeenpäin kovin iloinen, koska kesti yli kymmenen vuotta päästä eroon makeasta. Laskin ensin päiviä, kunnes ei enää tarvinnut laskea, ja kokeilin syödä yhden lakritsin kokeillakseni, aiheuttaako se mielitekoa syödä lisää makeaa, mutta niin ei tapahtunut. Tällä hetkellä minun ei tee mieli oikeastaan mitään, koska tunnen vieläkin muutamaa tuntia sitten syödyn kurkun maun suussani (mikä ei ole mitenkään huono asia). 

Ystävällenikin kerroin, etten koskaan voisi syödä makeaa tai alkoholia silloin, kun olen surullinen tai vihainen, joten en ole tunnesyöjä (eikä muutenkaan ole hyvä varsinkaan nauttia alkoholia vihaisena tai surullisena) tai siis ollut ainakaan negatiivisiin tunteisiin syövä eli lohtusyöjä, mutta söin silloin, kun olin iloinen ja teki mieli jotain herkkua. Ei onneksi enää tee mieli. Nyt tekee mieli vain puhdistautua ja toki uusinta herkkua eli vesimelonia, mutta ehkä sitten lenkin jälkeen, koska nyt ei vain mahdu. 

Lisäksi olen vierottautunut kahvista. En koe väsymystä ilman kahvia. Eniten tykkäsin kahvissakin joskus sen tuottamasta hypetyksen tunteesta, mutta koska sitä ei kovin usein esimerkiksi päivittäin tullut, niin tykkäsin vain sen mausta, mokkaisuudesta. Tosin sekin lähti pois, niin ei tee enää mieli kahvia. Kahvin pitää olla superaromikasta ja taidolla tehtyä, että minun tekee sitä ylipäätään mieli. Vesi riittää pitämään virkeänä koko päivän ja se on ihan mahtavaa! Muutama päivä sitten vielä korvasin kahvin aamuisin puhdistamon kookosjuomalla, muttei sitäkään jaksa joka päivä juoda eikä pidemmän päälle kukkarokaan kestäisi. 

On ihanaa voida hyvin! Jokainen toki tyylillään.

Rootsista kävelin Kallion kirjaston taakse nurmelle lukemaan. Massu oli täysi ja mieli iloinen. Otin samalla kuvia rakennuksista matkalla. Sain luettua parikymmentä sivua ja piti jatkaa toisessa kahvilassa jääkahvin parissa, mutten päätynyt kuitenkaan kahvilaan, vaan kotio ostoksineni. 

Tänään muuten kävellessä tämän hieman liehuvaisen minimekon kanssa puuvillaiset sortsit siellä alla tunsin ensimmäistä kertaa ikinä itseni hyväksi omissa jaloissani. Eikö kuulostakin pöhköltä! Kerrankin en ajatellut, että tämä on liian lyhyt mekko tai jalat hankaavat yhteen, vaan tunsin oloni hyväksi ja jalkani näyttivät solakoilta. Hauskaa olla näin innostunut jostain. Oikeasti jos onnistuu jossain, niin tarvitseehan siitä iloita. Onhan esimerkiksi hyviä naamapäiviä ja huonoja hiuspäiviäkin. Nyt oli hyvä jalkapäivä, haha!

Sitting in the park. Trying to read. Listening the sound of wind and dog bark. Birds are singing and trees smell like pee. Oh summer ♡ Tämäkin tuli mieleen puun alla kökkiessä.

Hearts everywhere. Minulla on sellainen miniharrastus tai siis tykkään bongailla ja huomioida kaikenlaista missä tahansa liikunkin. Yksi asia, minkä huomaan missä tahansa on sydämet, joka on voinut muodostua vaikka vahingossa, kuten tässä katukivetyksessä. 

Välillä kävin kotona, vein banaanit sisälle, otin kurkun mukaan ja lähdin jälleen kolmos-ratikalla Viiskulmalle, josta kävelin Annan-katua ja Lönnrotinkatua kaupungin raken-nuksia ihastellen Stockmannille ja hain sieltä vesimelonipalan ennen kuin 10 minuutin päästä se olisi mennyt kiinni. Piti käydä sieltä hakemassa, kun lähikaupassa oli vain kokonaisia pyöreitä vesimeloneja. Ratikalla kotio ja nyt lähden lenkille.

Voikaa hyvin! :)

Suppailua ja uusia saaria

Tekisi mieli vain antaa kuvien puhua puolestaan. Niitä tuli taas räpsittyä aika lailla.

En voi olla kuvaamatta kauneutta.

Eilen olin ensin ottamassa aurinkoa, jonka jälkeen olin kaverin kanssa salilla. Siinä välissä katselin leffan, mutta kun oli niin nätti ilma ulkona (nyt on ollut jopa niin kuuma, että viime yönä heräsin kuumissani ja laitoin ekaa kertaa ikinä parvekkeen oven auki loppu-yöksi), niin ajattelin, etten aio jäädä sisälle loppuillaksi kökkimään. En viime vuonna mennyt suppailemaan, koska halusin seuraa sinne, mutta nyt varasin Hakuna matata sup rentalista ajan yhdelle ja menin itsekseni. Vihdoin ja viimein. Olin aina ihaillut ja haaveillut suppailemisesta, kun lenkillä kuljen tämän Töölönlahden ympäri. Nyt se päivä vihdoin ja viimein koitti, että sain kokeilla. 

Ilma oli ihan mahtava ja laitoinkin aurinko-rasvaa, ettei ulkona palaisi. Ei se katso, onko ilta, päivä vai aamu. Aina kun aurinko paistaa, niin voi palaa ilman suojaa. Oli kyllä ihanaa suppailla ja kuvailla ympäristöä. Harmitti, kun yritin päästä seisomaan laudan päällä, mutta en onnistunutkaan, koska jalat alkoivat vain täristä ja ajattelin, että jos jatkan, niin seuraavaksi kuuluu molskahdus ja tyttö on uimassa Töölönlahdessa. Oli silti mukavaa polviseisonnassa meloa. Missähän sitä tasapainoa pääsisi harjoittelemaan? Jooga-asennot ja jumppaliikkeet, joissa tarvitaan tasapainoa, saattavat tuntua vaikeilta suorittaa. No kai sitä jotenkin pääsee harjoittamaan.

Suppailun jälkeen kuivattelin jalat ja laitoin kengät takaisin jalkaan, jonka jälkeen suunnistin Rautatieaseman läpi, mutta piipahdin Candy Townissa, jossa myydään leffoja ja kirjoja. Löysin yhden ensimmäisistä tietokoneanimoiduista leffoista, joihin olen ihastunut ja hankin sen vihdoin omakseni eli Wall-E:n. Se on niin suloinen leffa. Sen jälkeen kävin lasten Rosebudissa sekä aikuisten Rosebudissa, jossa myydään kirjoja ja elokuvia. Löysin kuin löysinkin Kira Poutasen Rakkautta-sarjan pari ensimmäistä osaa. Ihastuin uudelleen Kira Poutasen tyyliin kirjoittaa, kun luin monen vuoden tauon jälkeen Ihana meri - kirjan uudelleen.

Aamiainen tänään. Ei tee enää mieli pika-kahvia aamuisin, koska tuntuu, ettei siinä ole edes kofeiinia. Teki mieli ehkä jääkahvia, mutta sen sijaan join smoothien kanssa Puhdistamon kookosvettä, johon olen viime aikoina ihan ihastunut. Ja päivät olen mennyt yhdellä pikakahvikupilla aamuisin, vaikka oli jokin aika sitten päiviä, jolloin teki mieli kahvia jopa viisi kuppia päivässä. Nyt ei tee mieli lähes yhtään. Eikä ole ollenkaan väsy päivän aikana, etten koskaan juonutkaan kahvia torjutakseni väsymystä, vaan sen maun takia ja pienen hypetyksen, joka siitä saattaa seurata.

Aikani kotona nysvättyä pääsin liikkeelle, kun ystävän kanssa olimme sopineet tänään tapaamisen Kampissa yhdeltä. Tuntui olevan nälkä, joten kävin Picnicissä syömässä kana bbq-patongin, jogurtti - meloni - pähkinä -välipalan ja sain jopa sen jäälatten. Ystäväkin tuli syömään ja siellä aikamme höpistyämme kävimme vielä hakemassa kookosvedet kaupasta ja pääsimme matkaan eli sinne, minne olimme alunperin matkalla bussilla numero 71.

Suunnitelmana oli mennä Lammassaareen, mutta huomasin matkalla tutun näköistä maisemaa, jonka olin nähnyt netistä.

Ja olimme saapuneet Vanhakaupungin-koskelle! Olin sinne jo jonkin aikaa halunnut päästä käymään. Se oli todella upea paikka ja varmasti käyn siellä vielä uudelleen. Se on varmasti ihan erinäköinen vaikkapa syksyllä ja talvella. Rohkeilin tasanteellekin seisomaan ja katsomaan, mitä sillan toisella puolella näkyi. Kerrankin oli joku kameran toisella puolella, niin ei tarvinnut kuvata koko ajan itse.

Jatkoimme matkaa ja näimme myös matkalla Tekniikan museon, jossa on pitänyt käydä. No loppuvuosi aikaa vielä käydä sielläkin vinguttamassa museokorttia. Navigaattori oli koko ajan päällä, mutta yritimme suunnistaa sinne välillä ilmankin navigaattoria. Navigaattori kyllä neuvoi joskus ihan väärään suuntaan, että kannattaisi pitää vain silmät auki.

Matkalla oikeaan suuntaan tuli poikettua ihastelemassa näitä "kalaportaita" niin kuin niitä ainakin jossain kutsutaan. Ihanaa kuohuntaa, mutta koskea ei päässyt yhtä lähelle katsomaan kuin vaikkapa Halistenkoskea Turussa. Kertokaahan, jos tiedätte vielä jossain jotain mahtavia koskia. Olisi mieletöntä päästä katsomaan. Rakastan luontoa.

Parin edestakaisinkäännöksen jälkeen pääsimme vihdoin oikeaan suuntaan ja Matinsillan yli kuljettiin. Huomattiin kyltti Lammassaareen ja päätimme vain seurata tietä.

Olen nähnyt tästä paikasta kuvia, mutta se oli paljon kauniimpi ja isompi kuin oli luullut.

Kiersimme Lammassaarta ihastellen ja ampiaisia hätystellen (olivat ihmeen kiinnostuneita), mutta sitten selvisikin, että jos haluaa nähdä lampaat, niin ne olisivat Kuusiluodossa 

- johon pääsi pitkospuita pitkin. Sillat ja reitit olivat myös paljon pidempiä kuin oli joskus luullut.

Löytyihän ne lampaatkin yhtenä ryhmänä tottakai. Pitkospuiden lopussa on aita ja portti. Vieressä kyltti, missä kehotetaan sulkemaan aina portti, ettei saarella asustelevista kolmesta lampaasta yksikään pääsisi karkuun. Kyltissä kehotettiin myös olemaan syöttämättä lampaille leipää tai muutakaan ihmisten ruokaa. Ruokaahan saarella lampaille tosiaan tuntui riittävän omasta takaa.

Kävin rapsuttelemassa ja höpöttelemässä lampaille ja tämä yksi meinasi antaa pusunkin. Oli ihana nähdä lampaita, luontoa ja saarta. Mukavaa, että pääsi ystävän kanssa kokemaan tämän elämyksen.

Vihdoin oleiltuamme saarella tarpeeksi lähdimme takaisin kohti bussia. Ilma oli kuumempi kuin tullessa ja aloimme olla vähän väsyneitä. Onneksi oli vettä mukana ja puiden varjostamia polkuja.

Helsinki on täynnä hienoja saaria, enemmän kuin arvaisikaan. Olisi hienoa käydä jokaisella, mutta kaikkia ei varmasti ihan heti tule kaluttua. Kertokaa, jos tiedätte jotain ihania paikkoja Helsingissä.

Halusin näyttää ystävälleni Arabian kauppakeskuksen ja mielettömän hienon K-supermarketin. Ensin kävimme kuitenkin juomassa cappuccinot ja syömässä omenapiirakat vaniljakastikkeella Robert's Coffeessa, jonka jälkeen kävimme vielä hetken UFFissa pyörimässä. Löysin sieltä kivan kauluspaidan. Etsin tällä hetkellä uusia kivoja vaatteita töihin käytettäväksi ja muutenkin ihania vaatteita. Vähän uutta tyyliä.

Muistan aina sen, kun syksyisin ennen koulun alkua hankittiin vähän uusia koulutarvikkeita ja ehkä uudet kengät ja reppukin riippuen vanhan kunnosta. Se on jäänyt mieleen. Nytkin tuntuu, että lukuvuosi vaihtuu ja töissäkin puhaltaa uudet tuulet, niin haluaisi palata lomalta rentoutuneena, levänneenä ja virkistyneenä. Pitää vielä vähän jatkaa kuntoilua, vaikkei tämäkään tahti tunnu pahalta. Vahva, terve ja hyvinvoiva ovat omana virikkeenä ja päämääränä, miten olen jo, mutta sitä on hyvä ja tärkeä pitää yllä.

Takaisin kotiin palatessa kävin vielä hakemassa postista tulleen paketin, josta löytyi muutama tilaamani ihastuttava vaatekappale, joista yhdet tälläkin hetkellä on jalassa. En väitä, että materia toisi onnellisuutta, mutta tietynlaista iloisuutta ja hyvinvointia se kylläkin tuo. Sitäpaitsi vaatteita menee jatkuvasti rikki, eikä niitä voi korjata. Enkä säilytä mitään, mitä en käytä. Anna hyvän kiertää.

Nyt voisi alkaa pikkuhiljaa nukustella. Jospa aamulla lähtisi vaikka lenkille.

Ihanaa perjantain alkua <3