Täytyy myöntää, että kun on kolmena päivänä jonkin verran kävellyt, niin ei ole mikään ihme, että nyt tuntuu reisissä poltetta. Tänään tosin kävin salilla, mutta siitä myöhemmin.
Isä viivähti Helsingissä pari päivää ja halusi viettää ne päivät minun kanssani. Samalla tietysti pystyin esittelemään Helsinkiä, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Isä saapui aamuyhdeksän aikoihin. Laittauduin valmiiksi ulkoilmaa varten ja lähdimme kävelemään. Olin mielessäni jo pohtinut reitin, jonka isälleni näyttäisin.
Kuljimme tuttua lenkkipolkua pitkin ja käännyimme Kaisaniemen ympäröivälle maisematielle, josta jatkoimme Kansalaistorin halki, ja otimme jäätelöt mukaan, kohti Kiasmaa, jossa kävimme katselemassa Kiasman putiikkia. Kiasmasta suuntasimme Kampin läpi Fredrikinkadulle, koska halusin näyttää Roobertin herkun. Kävimme sisällä ihastelemassa ja etsimme reitin Kauppatorille. Asianmukaisesti piti käydä ratsastamassa värikkäillä betoniporsailla ennen kuin löysimme perille.
Sitä ennen törmäsimme myös tähän Johanneksen kirkkoon.
Ja myös tähän isoon paattiin, jota en ollut ennen nähnyt. Sen nimi taisi olla Azteca.
Torilla ihmettelimme kojuja ja herkuttelimme suumme makeaksi hedelmillä ja kermavaahdolla täytetyllä käärityllä muurinpohjaletulla. Hyvää oli! Jatkoimme syötyämme kohti Kaivopuistoa.
 |
| Puistokatu Kaivopuiston vieressä |
Kaivopuistossa oli paljon hanhia, mutta niitä on joka puolella Helsinkiä. Kävimme Harakan särkällä koittamassa, kuinka kovaa tuulee ja lähdimme sen jälkeen kiipeämään mäkeä ylös Kaivopuiston korkeimmalle kohdalle katselemaan näköalaa. Sen jälkeen lähdimme takaisin kohti Kauppatoria ja kävelimme Pohjois-Esplanadin halki Keskikadulle. Kävimme ihastelemassa Habitat-myymälässä, jonka jälkeen kävimme Teerenpelissä syömässä.
Oikein raikas kesäinen sitruunajuoma, joka maistui lähes simalta.
Maistuva vuohenjuusto-päärynäsalaatti, jossa oli seassa myös mansikoita ja pähkinöitä. En ennen tiennytkään, että Teerenpelissä myös myydään ruokaa, koska en ollut siellä koskaan käynyt, mutta todella hyvä, että kävimme, koska ihan varmasti menen uudestaan.
Seuraavana päivänä eli keskiviikkona isä pelmahti kahdeksan aikoihin ja menin silmät sikkuraisina avaamaan oven hänelle. Tein kahvia ja puuroa ja nautin aamupalani ennen kuin pukeuduin ja lähdimme käpystelemään tällä kertaa metron kautta bussipysäkille, koska kerroin, ettei jalkani oikein tykänneet kovasti muutaman tunnin kävelystä. Kyllä ne siitä olivat toipuneet, mutta tällä hetkellä ne sattuvat. Sain muuten siitä tiistain muutaman tunnin kaupunkikäppäilystä vähän poltetta iholle, ei kovin kiva, mutta on se jo alkanut laskeutumaan ja muuttumaan rusketukseksi.
Menimme ensimmäisellä bussilla Meilahden yli, kunnes tuli Seurasaaren kyltti vastaan. Jäimme sillä pysäkillä pois ja kävelimme loppumatkan Seurasaareen. Isä halusi sinä päivänä Seurasaareen ja Suomenlinnaan, joten tottakai me menimme. Kiersimme Seurasaaren maastoa sellaisista paikoista ensin, joita en tunnistanut ja kävimme ravintolassa syömässä munkkia ja juomassa kahvit. Lämmin päivä tuli siitäkin, mutta onneksi siellä on niin paljon puita varjostamassa. Kävin varta vasten ostamassa aurinkorasvan, ettei pala enempää.
Löysimme "salaisen ankkalammen" keskemmältä saarta ja oli tosi hyvä, että tulimme minulle tuntematonta reittiä. Pitää kyllä ensi kerralla ottaa oikea kamera mukaan. Lammella oli muutama orava, jotka tulivat niin lähelle, että rapsutin vähän leuan alta ja pari kertaa se yksi kiipesi selkäänkin. Sorsan poikaset tulivat meitä lähelle ja odottivat, että meillä olisi jotain ruokaa. Ne olivat niin kesyjä. Äitisorsa ei tullut lähelle, vaan katseli kauempaa, kuinka jälkikasvu tulee ihmisen lähelle. Siellä oli erikoisempikin mustavalkoinen sorsa, jonka tarkistin netistä olevan Telkkä. Niin söpöjä sorsia ja oravia, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Aikaa piti kuitenkin jäädä Suomenlinnaakin varten, joten lähdimme Saaresta bussilla 24, kävelimme Pohjois-Esplanadin halki Kauppatorille ja nousimme Suomenlinnaan menevän lautan kyytiin.
Lähtiessämme satamasta satamaan oli rantautunut suuri toisenmaalainen laiva. En muista sen nimeä, mutta sen takana luki Valletta.
Kävimme Suomenlinnaa ympäri ja löysimme jopa tämän paikan, jossa kävin 2009 ystäväni kanssa. Kutsun sitä Hobittikyläksi, vaikkei se sitä välttämättä ole. Asumukset ovat kuitenkin kuin Hobittilassa. Kaksi tuntia vierähti aika äkkiä ja oli aika ottaa lautta takaisin Kauppatorille ja isän oli otettava nokka kohti Turkua. Lomapäivät kaksi ja kolme vierähtivät siis isäni seurassa ja meillä oli todella mukavaa.
Tänään tosiaan kävin keskipäivän jälkeen salilla ja olin varmaan lähemmäs toista tuntia siellä ihan rauhassa. Tein uuden hölkkäennätykseni juoksumatolla. Lämmittelin ensin viisi minuuttia ja sitten lähdin hölköttelemään. Kahdeksan minuuttia hölkättyäni ajattelin, että kyllä nyt voin hölkätä kahteentoista minuuttiin asti ja niin teinkin ja olin iloinen. Hiki siitä jälleen tuli. Tein muutamat voimaharjoitukset ja löysin lukemattoman sporttilehden, jota selasin ehkä vartin samalla polkien pyörää. Hassua, että siinä kevyesti poljeskellessa tuli jälkihiki. Mukavaa silti. Hienoa tietää, että aineenvaihdunta toimii. Ihokin puhdistuu, kun saa työnnettyä ylimääräisen nesteen ulos. Join salilla jälleen sen 1,5 litraa, no kuin vettä vain.
Nyt voisi nukkua, keho pyytää lepoa kolmen päivän kävelyn ja juoksemisen jälkeen. Joka päivä voi kuntoilla, lepopäivinä vähän vähemmän.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti