Malminkartanon huipulle

Tänään menin tekemään aamutreeniä Malminkartanon huipulle, jota kutsutaan myös Jätemäeksi. Kaikki siitä niin puhuvat, mutta ajattelin ensin, että en kyllä millään jaksa. Sitten kun tämä liikuntakärpänen onkin puraissut todella kovaa, niin meninkin Malminkartanoon lähijunalla ja kävelin bussireittiä seuraten päätepysäkille. Parhaiten Jätevuorelle pääsee, kun menee keskustasta busseilla 51 tai 45 päätepysäkille, niin se on siinä ihan vieressä.

   

Portaita on 426, mutta tuntuvat vain puolelta siitä määrästä. Ennen kuin huomaakaan, niin on huipulla. Menin portaat viisi kertaa ylös ja tulin ensimmäisellä ja kolmannella kerralla portaiden vieressä olevaa jyrkkää reittiä alas, mutta toisella ja neljännellä kerralla takaa kulkevaa loivempaa reittiä alas.

Kolmannella alastulokerralla huomasin ensin polulla etanaisen, joka on isompi kuin normaalisti puskissa olevat etanaiset, mutta vähän edempänä ruohikossa näkyi kolme tätä ensimmäistä yli kaksi kertaa suurempia etania ja siinä kohtaa sanoin ääneenkin woah, hymy venyi korviin ja käsi kaivoi kameran taskusta kuvaamaan. 

Tykkään ötököistä ja ihan kaikista eläimistä. Pidän kaikkia eläimiä joko söpöinä, upeina tai kiehtovina (voivat olla kaikkea tätä myös yhtä aikaa). Ainoat, mistä en välitä, ovat hyttyset, koska ne vain tahallaan kiusaavat. Joskus tuli vaikeuksia siitä, kun en osannut tai pystynyt tappamaan yhtä ötökkää. En pidä niistäkään. Punkeista en myöskään pidä, mutta onneksi ei ole tullut vastaan. Muurahaisetkin ovat yksittäin kivoja, mutta ei joukoittain varsinkaan, jos ne ovat eväiden perään tai pistävät. Jos vahingossa tapan jonkun eläimen, niin olen kauhean pahoillani ja hetken soimaa huono omatunto (tämä ei koske hyttysiä tms), mutta ei siitä sen enempää.

Viidennellä kerralla portaat ylös mennessäni tulin portaat myös alas ja pari minuuttia jalat tärisivät, mutta eivät ole nyt ollenkaan kipeät. Menin 45 bussilla takaisin Kamppiin, kävin juomassa latten Espresso Housessa ja tulin metrolla kämpille. Nyt on ihanan autuas raukea olo. Pitäisi pestä pyykkiä, kun pyykkikori on täynnä, mutta ensin pitää kipaista varaamassa aika pyykkituvasta ja toivoa, että on tarpeeksi pesuainetta jäljellä. Parvekkeen ovi on auki, alhaalta kadulta kuuluu höpötystä, koiran haukuntaa ja lokkien kirkumista, välillä liikenteen ääniäkin. Kirkon kelloa en ole kuullut tänään, ihme kyllä.

Tällaisia näkymiä on Malminkartanon huipulla

Olen nyt enemmän tai vähemmän kävellyt ja hölkännyt kaikkina seitsemänä päivänä viikossa. Miten sänkyperunasta muuttui liikkuja, joka tykkää liikkua varsinkin jalkaisin kaikkialle. Syytän ja kiitän liikuntakärpästä. Uskon, että on muitakin tekijöitä. Sitä vain innostui, eikä voi lopettaa kesken edes lepopäivinä.

Eilen oli lepopäivä. Menin ratikalla Pasilan asemalle, hain Lidlistä vähän evästä ja tapasin siellä työkaverini ja käpsyttelimme Alppipuistoon Linnanmäen viereen kallioilla kiipeillen ja metsäpolkuja tallaten. Sinne tuli toinenkin kaveri hengailemaan. Aurinko porotti, ihmiset istuksivat nurmikolla ja välillä lavalta kuului erittäin kovaa musiikkia. Nautimme vähän huurteista, höpöttelimme ja nautimme päivästä. Tällä kertaa oli aurinkorasvaa, niin ei palanut. Ilman sitä olisi varmasti kärvähtänyt. Kävelimme Alppipuistosta Kansalaistorille kuuntelemaan Movetronia Pride-pippaloihin ja katselimme hetken aikaa menoa siellä. Massu murisi ja kävimme syömässä vuohenjuusto-päärynäkompotti-mansikka-cashewpähkinä - salaatit. Kasin aikoihin tuli mentyä kämpille, käytyä suihkussa ja vaihdettua puhtaat lakanat sekä siirrettyä vaatteet lattialta kaappiin. Vielä pitäisi tiskata ja pestä pyykkiä. Jospa sitä alkaisi.

 

Pari lenkkikuvaa perjantailta.  

Kävin perjantaina myös Arabiassa. Liityin Planin lahjoittajaksi pienellä kaunopuheella ja sain myös halauksen kaupan päälle. Robert's Coffeessa oli cappuccino ja donitsi yhteistarjouksella, mutta kun vähän myyjä lirkutteli, että marjapiirakka on täällä tänään leivottu ja sen saa vaniljakastikkeella, niin otin sitten sellaisen. Itse leivottu on kuitenkin aina terveellisempi kuin koneella tuotettu donitsi.

Mutta nyt pyykkiä pesemään ja tiskaamaan!

~ Lilja Lumi