Turkuun, takaisin ja lenkille

Tiistain lenkkimaisemat Töölönlahden ympäri ennen Turku-visiittiä. 

Olin vähän uuvahtanut yhtenä päivänä ja kävin kaupasta ostamassa jäätelön ja aamusumpin, niin ajattelin, että samalla, kun ulkona ollaan, niin voisi käväistä kävelemässä tutun reitin Töölönlahden ympäri. Olin syömässä jäätelöäni Hakaniemen rannalla ja mietin, mikä olisi lyhin reitti, ettei tarvitsisi kiertää ihan Linnanmäen kautta. Löysin sitten tämän sillan, joka menee rautateiden yli. Hienoa nähdä, kuinka junat kulkevat alla ja voi nähdä jopa neljän junan ohittavan samaan aikaan. Lenkistä sai jälleen uutta puhtia ja löysi jopa tämän "salareitin", josta pääsee oikeaan paikkaan. Oli hauskaa mennä tuttu lenkkireitti väärinpäin. Kuljin myös seuraavana päivänä saman sillan yli. 

Alkaa ajatukset kulkea sen verran hitaalla, että taidan kirjoittaa tämän loppuun ja laittaa koisimaan.

Olin ostanut muutama päivä sitten liput Turku-reissua varten ja Onnibussilla olikin ihan kiva tarjous, kun edestakaisin Helsingistä Turkuun pääsi kympillä. Keskiviikkona lähdin aamupäivällä bussilla kohti Turkua ja olin Turussa suunnilleen puoli yhden aikaan. Huomasin bussissa vasta, että olin unohtanut kameran matkasta, jota olin edeltävänä iltana ja samana aamuna vielä ladannut, ettei vain akku loppuisi kesken, mutta sittenpä se jäi kämpille, voi harmi. Onneksi kännykässä on kamera, vaikkei sen laadussa ole kyllä kehuskelemista. 

Turussa oli kaunista, kun on kesä ja ihan lämmin keskiviikko-päivä. Tapasin ystäväni, kävelimme hetken ja menimme ihanan Cafe Artin ulkopenkeille istuskelemaan ja nautiskelemaan jäälattesta ja kakuista, jotka pistimme puoliksi, että saimme maistella molempia. Tuossa on mango-passion - kakku ja lime-valkosuklaakakku. Keltainen kakku oli raikkaampi, vaikka ensin epäilin, että olisiko se liian makea, mutta Cafe artista saa juuri sopivan pirskahtelevan makuista mango-passionkakkua.

Kiertelimme vielä hetken ihastellen ihastuttavaa Aurajokea ja päivitellen, mitkä kaikki rakennukset ja paikat ovat muuttuneet, kävimme kirpputorilla ja löysimme Aurajoen varrelta Lotto - saunankin, jossa emme käyneet sisällä. Emme löytäneet Mammuttia, mutta luulenpa, että se on lähempänä Martin-siltaa. 

Kävimme vielä korukaupassa ja syömässä frozen jogurttia mansikoilla ja kiwillä ennen kuin äiti kipsaisi kauppatorilta minut kyytiinsä ja menimme tuttaviemme luokse Raisiossa käymään ja grillaamaan. Olimme vasta illalla kotona. Tämän kauniin auringonlaskun näimme ja ikuistin muistikortille ajaessamme Halisten kautta kotiin.

Torstaina oli veljeni syntymäpäivä, joten töidensä jälkeen äiti kipsaisi minut kotoa, kävimme kaupan kautta, haimme veljen ja ajelimme veljen luokse, jonne isänikin tuli. Viisi henkeä jaksoi syödä tuosta kakusta suunnilleen puolet ja veimme lopun kakun äidin luokse. Saatoin maistella sitä tänä aamuna kahvin kanssa. Kakku oli hyvää ja seura puheliasta. Leikkasin veljen hiuksetkin koneella.

Tähän sellainen välikommentti, että hukkasin Camelbak-pulloni luultavasti rautatieaseman eteen ja yritimme äidin kanssa etsiä sitä kolmesta kaupasta tuloksetta. Ostin ihan samanlaisen pullon Intersportista ennen Turusta lähtöä.

Kuva on otettu linja-autosta Aurakadulta, kun istuin Onnibussiin alakertaan selkä menosuuntaan, koska en halunnut olla polvet sylissä niin kuin tullessa. Siihen eteeni istui kaksi nuorta naista, jotka ensin ihmettelivät ääneen, että missähän pistorasia on, että pitäisihän Onnibusseissa pistorasiat olla ja kerroin, että sijaitsevat siinä penkkien välissä alhaalla. Sen jälkeen toinen heistä harmitteli, että hyvä tietää pistorasian sijainti, mutta laturi unohtui matkasta. Tarjosin oman laturini käyttöön ja hän pitikin puhelintaan yli tunnin latautumassa ja kiitti lainasta. On ilo auttaa, kun siihen on mahdollisuus, varsinkin silloin kun apua ei edes pyydetä.

En voi olla kuulematta muiden puhetta, mutta sitten kun keskityin mukanani olleeseen lehden lukuun, niin jätin heidän höpötyksensä huomioimatta. Oli virkistävää kuulla pitkästä aikaa hieman laitilan murretta toisen naisen suusta, vaikka olihan siihenkin jo vähän slangia sekoittunut. 

    

Päästyäni perille Helsinkiin, käytyäni kaupassa ja metroiltuani kämpille heitin tavarat sängylle, vaihdoin vaatteet ja lähdin lenkille. Valitsin umpimähkäisen reitin ja löysin alueen, jonka bussipysäkillä luki Hanasaari. Näin tämän sillan, johon oli kiinnitetty kolmet portaat ja yksi mäkitie. Ensin kävin katsomassa ja vähän kuvailemassa ympäristöä ja sitten aloitin porrastreenin. Menin seitsemisen kertaa portaat kaksi kerrallaan ylös ja juoksin mäen alas. Oli todella pehmoiset portaat vai olikohan kiinni näistä kengistä vai juoksijasta. 

En ollut oikeastaan päässyt lähes ollenkaan liikkumaan vieraillessani äidin luona, joten heti Helsinkiin päästyä keholla oli vain halu päästä juoksemaan. Alkoi tulla jo eräänlaisia vieroitusoireita. Kun on päässyt liikunnan makuun, niin tietää, millainen olo voi tulla ilman sitä: mieliala laskee, ilmenee ärtyisyyttä ja stressitaso alkaa kasvaa. Heti kun on päässyt liikkumaan ja vähän hikoillut, niin mieli on jälleen kumman valoisa ja olo keveä.

Olin juoksemassa yhdentoista aikaan ja kummastelinkin kelloa, kun se näytti viittä vailla kahtatoista, kun olin suihkussa käynyt ja laittanut yhden kananmunan kiehumaan, kun piti vielä syödä jotain mustikoiden ja vadelmien lisäksi lenkin jälkeen. 

Keksin leivällekin oivan korvikkeen, jollei jaksa gluteenitonta leipää: riisikakut! Vähän voita päälle, savuisa kalkkunaleike siihen ja muutama kurkku, niin voilá. Niihin voi kyllä tulla himo, niin hyviä ovat. 

Kello näyttää kyllä sen verran, että voisi ummistaa silmänsä ja alkaa nukkumaan. 

Aamulla lisää treeniä, jeije! :)

~ Lilja Lumi