Takaisin pyörän selkään

Tänä aamuna tuli syötyä pitkästä aikaa banaanilettuja :)

Värjäsin myös hiukseni Garnierin mocca-sävyisellä hiusvärillä ja tuli oikein kivat. Viime kerralla olin yrittänyt vaalentaa, mikä pakotti tyvikasvun esille, mutta jätti hiusten latvat tummiksi. Nyt on ainakin vähän tasaisempi väri toivottavasti. Suoristin hiukset keskijakaukselle ja iloitsin hetken, kun hiukset näyttivät hyvin paksuilta ja olivat kerrankin laitetun näköiset.

Ainakin tyvestä ja päälaelta tuli tummennettua. Tämä on oikeastaan vielä hauskempi kuin osasin toivoa, ihan kuin olisi tehty monisävyvärjäys tai liukuvärjäys. Tämä kuontalo nyt tykkää käyttäytyä vähän miten sattuu.

Ystäväni tuli tänään katsomaan pyörääni: laittoi öljyä kuivaan ketjuun ja hän sai irroitettua etulokasuojan, muttei takalokasuojaa. Pyörä kulki aika sulavasti, kun jumi oli saatu irti.

Lähdimme ajelemaan Töölöä kisahallia kohti kiertoreittiä.Huomasin, että kuljimme osaksi Naisten Kymppi - reittiä. Ajattelin siinä, että voisin kaivella muistista, mitä reittiä kuljimme kokonaan ja kulkea sen vaikka pyörällä joku päivä. Saattaa olla hämärän peitossa se kohta Huopalahteen siirryttäessä, mutta uskoisin, että reitin edetessä muistaisi koko ajan, minne pitää mennä. Aika kiva asia tuo visuaalinen muisti.

Kävimme kuvailemassa Auroran sillan päällä ja kiersimme alas Eläintarhaan, kunnes etsimme jälleen reitin Mannerheimintielle ja urheilustadionille (vai onko se kisahalli?).

Tänään sää oli erittäin vaihteleva. Välillä aurinko pilkotteli ja meinasi olla melkein lämminkin, kunnes jälleen pilvet peittivät auringon ja alkoi ripotella. Näin kävi monen monta kertaa, kun taivas ei osannut päättää, sataako vai paistaako.

Kaverin lähdettyä seuraamaan jalipalipeliä, niin minä lähdin kohti rautatieasemaa ja lähijunalla ensimmäistä kertaa pyörän kanssa Malminkartanoon. Sieltä pyöräilin Jätemäelle. Sadekaan ei haitannut, mutta jalat tahtoivat harata vastaan, kun niissä tuntui vielä eilispäivän jäljiltä tehtyä työtä pohkeissä etureisissä ja pakaroissa. Ei kun huippua kohti! Ajattelin, että otan vähän iisimmin ja menen vain kolme kertaa ylös ja mäkeä alas. Kun olin kolmannen kerran tullut portaat ylös, niin ajattelin, että menen kyllä vielä neljännenkin kerran. Normaalisti menen viisi kertaa. Pieni univajekin luultavasti haittasi, kun olin ihan rätti taluttaessani pyörää viimeisen mäen. Tunsin, että kaikki mehut on tällä kertaa puristettu irti. Huomenna pitäisi olla lepopäivä. Täytyy pitää mielessä, ettei mene yli sadan portaita harjoittelemaan. Semireipas kävely on ihan hyvä lepopäivänä, kun paikallaankaan ei osaa olla, vaikka kyllähän sitä vaikka kaupunkia talsiessakin tulee huomaamatta kuntoiltua.

Lähdössä Malminkartanosta lähijunalla.

Pysähdyin Kansalaistorin puistossa vähän kuvailemaan kukkia.

 

Kun olin nihkeänahkea, likainen ja sateesta märkä, niin suuntasin pyörän takaisin asemalle, nokan kohti keskustaa ja sieltä Töölönlahden ympärimenoreittiä takaisin kämpille suihkuun ja tekemään ruokaa. Nyt alkaa silmät jo lupsua.

Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi