Tosi kivaa, kun on jälleen pyörä käytössä :)
Ei tästä treenauksesta kyllä tule loppua. Eilenkin olin Hanasaaren portaita juoksemassa ylös ja ramppia pitkin alas 12 kertaa ja kävelin kämpille.
Ajattelin, etten enää samana päivänä juokse yhtään, mutta illemmalla piti vielä päästä kävelemään Töölönlahden ympäri. Oli kaunista, vaikkakin aika tuulista. Ihme, että jokaisella rajatulla vesialueella pitää olla oma nimensä. Hakaniemenrannaksi olen luullut oikeasti Tokoinrantaa, että Hakaniemen ranta olisi ilmeisesti toisella puolella siltaa, vaikka uskon kovin monen kutsuvan varsinkin sitä rantaa Hakaniemen rannaksi. Ja Töölönlahtea olen luullut Kaisaniemeksi. Missä se Kaisaniemi sitten on?
Tekaisin eilen päivällä banaanilettuja ja pilkoin vesimelonia kaveriksi. Kävin yhdessä lähikasvisravintolassa eilen ja maistoin pitkästä aikaa siellä vesimelonia. Pitihän sitä saada jääkaappiinkin. Toinen puoli olisi vielä syömättä. Maiskuttelisiko sitä tämän kirjoittamisen jälkeen. Ei sovi syödä vesimelonia samalla kun kirjoittelee koneella - saattaa tulla tahmaista.
Istuskelin hetken Hakaniemen rannassakin eilen aikomuksena nauttia aurinkoisesta päivästä lueskellen ja kahvia juoden. Ennen lähikaupan kahvimaatista on saanut hyvääkin kahvia, mutta nyt vain hyvin laihaa sumppia, vaikka pistää vahvuuden korkeimmaksi. Oli niin tuulista, että pelkäsin kahvimukin kohta lähtevän lentoon. Luin hetken, söin evääni ja menin lukemaan lehden loppuun kämpille parvekkeen ovi auki. Ihme miten nyt kesällä heti huomaa, ettei huoneistossa ole tuuletettu, onneksi tuota ranskalaista parveketta voi pitää koko ajan auki. Eipä täällä ole auki saatavia ikkunoitakaan. Pääsin kuitenkin vielä illemmalla ulkoilemaan. Ilman lehteä ja kahvikuppia. On kyllä jo pidemmän aikaa pitänyt hankkia kannettava termosmuki, muttei ole saanut aikaiseksi.
Tänään kuitenkin otin pyörän ja lähdin liikkeelle jo ennen kahtatoista katsottuani (erikoista minulta) yhden suomalaisen elokuvan, joka ei oikeastaan ollut kovin huono. Onneksi suomalaisiin lastenelokuviin voi luottaa. Risto Räppääjä ja Anneli ja Onneli ovat hyviä. Tosin tykkään enemmän suomalaisesta teatterista kuin suomalaisista elokuvista.
Jotkut väittävät, että teattereissa aina ylinäytellään, mutta mielestäni teattereissa oleva "ylinäytteleminen" on todella mielekästä, ovatpa ainakin paljon aidomman oloisia kuin elokuvissa. Sen takia pidän suomalaisista lasten elokuvistakin, koska ne ovat enemmän teatterimaisempia kuin aikuisten elokuvat. Sellainen ylinäytteleminen saa vain hymyilemään. Koska se on aitoa. Minulle.
Olen varmaan niin paljon tekemisissä lasten kanssa, etten tulkitse ylinäyttelemistä kuin tavalliseksi näyttelemiseksi, koska sillaista sen pitäisi olla. Lapset tekevät kaiken täysillä teeskentelemättä ja peittelemättä tunteitaan tai peitellen ne erittäin näkyvästi. Se on upeaa ja ihanaa.
Eksyin sivuraiteille. Tänään pyöräilin lähemmäs 16 kilometriä.
Pyöräilin Meilahden kautta Huopalahden ohi Munkkivuoreen, johon on navigaattorin mukaan 6,8 kilometriä, mutta pyöräilin Munkkivuoresta Lapinmäen ja Etelä-Haagan läpi sinne, missä näkyi, että keskusta on tuohon suuntaan, niin menin sitten sinne kulkien aika kauan Mannerheimintietä, se kun on todella pitkä tie. Luulemani lisäkilometrit tulivat siitä, kun yritin jossain kohtaa oikaista ja tietenkin eksyin ennen kuin löysin takaisin oikealle tielle. Oli todella aurinkoinen keli ja ihana pyöräillä. Onneksi tuli laitettua aurinkorasvaa, vaikka käden iho näyttikin vähän siltä kuin siitä lähtisi iho kohta kuoriutumaan.
Mannerheimintieltä Aleksanterinkadulle ja pyörän selästä hyppy pois, koska niin paljon alkoi vilistä ihmisiä. Ei ihmekään, ettei kenelläkään muulla siellä ole pyörää. En kyllä ollenkaan tykkää ajaa varsinkaan ratikoiden seassa, koska jos pyörän rengas luiskahtaakin siihen uomaan, niin voi olla seuraavaksi kadulla rähmällään.
Laitoin pyörän parkkiin, mistä sen saa kätevästi mukaansa lähtiessä ja menin Stockmannin Espresso Houseen syömään bagelin. Tämän lounaan nautin viiden paikkeilla. Lounashan se periaatteessa on tai päivällinen, kun se tulee aamupalan jälkeen, vaikka tuskin sillä on mitään väliä. Vaikka aamupala tuli syötyä yhdeksän pintaan ja sisälsi vain kaurapuuron voisilmällä ja kahvin kookosöljyllä, niin ennen viittä ei tullut juurikaan nälkä. Oikeastaan se alkoi heräilemään vasta, kun istahdin pöytään ja kuvasin nuo tarjottimen päälliset eli jäälatten, kanabagelin ja mustikkajogurtin, joka sisälsi jogurttia, mustikkaa, raejuustoa ja muutaman kuivatun karpalon.
Kuvasin tuon ikkunan, kun ajattelin siinä kuunnellessani musiikkia,
puheen sorinaa ja kahvilatunnelmaa, että voi kun olisi läppäri mukana,
niin voisi istuskella tuossa kirjoittelemassa tarinan tynkää, katsella
välillä ulos ja ympärille ideoita imien ja hörpiskellen samalla kahvia.
Ehkä jonain päivänä.
Kämpille tullessa kyllä hymyilytti, janotti ja olo oli likainen, mutta se korjaantui suihkulla. Nyt kello on seitsemän ja on jälleen nälkä. Mitähän sitä sitten söisi. Olo on hyvä, nälkäinen ja rentoutunut.
Nauttikaa kesäpäivistä!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti