Motivoitumista

"I want new phone!"

"No I don't."

"Yes, I do!"

"Merde..."

When I start wanting new stuff I usually call it fall. It started early this year.

Today I was sighing for autumn clothes. Maybe I go shopping some day.

Hnnööö... Ajattelin kirjoittaa tuon lauseen ajatellessani, miltä tämä perjantai on tuntunut. Tai no ajattelin ennen kuin töiden jälkeen nautittu cafe au lait alkoi vaikuttaa. Pohdin ääneen työkavereilleni, että miksi on niin väsy olo, kun kaikki tuntuivat haukottelevan. Olihan matalapaine päällä, perjantai ja töitä jäljellä enää tunti.

Sitten hoksasin sen, ainakin periaatteellisesti. En ollut juonut yhtään kahvia sinä aamuna, enkä työpäivän aikana. Aamulla join appelsiinimehulasillisen ja töissä teetä. Suuntasin tuttuun Esplanadiin ja tilasin cafe au laitin ja mansikkapullan. Söin ja join hyvillä mielin, mutta jälkeenpäin pulla toki harmitti vähäsen, vaikka olikin hyvän makuista.

Ajattelin nyt tosissaan aloittaa sellaisen, että herkuttelisin vain kerran viikossa. Kaapista löytyy nyt sokeritonta suklaata, joka kerran päivässä on sallittu herkku, mutta muuten yritän syödä mahdollisimman terveellisesti.

Tämän viikko ei oikeastaan hujahtanut, mutta nyt tuli kuin tulikin perjantai. Viimeinen lomaviikko hujahti. Johtunee siitä, että oli niin tottunut loman slow motion - rytmiin ja siihen, että saa herätä silloin, kun herää. Ilman kelloa. Ensimhymäisenä aamuna nukuin luultavasti vain neljä tuntia, mutta olin ihan pirteänä töissä. Oli vähän jännittänyt töihin paluu uusien lasten ja aikuisten seuraan, mutta ihan suotta. Lapset olivat ihania ja työkaverit tosi mukavia ja tuttujakin lapsia näki. Olen saanut paljon halauksia tällä viikolla.

Nyt työviikko on kuitenkin pulkassa, mutta liikuntasuoritus miinuksella ja veden lipitys plussalla. Koska on pitänyt jälleen totutella työrytmiin, aamuherätyksiin sekä bussijuoksuihin, niin unirytmi on pitänyt yrittää löytää uudelleen. Yöunet ovat olleet neljästä kuuteen tuntiin, kun illalla ei malttaisi mennä aikaisin nukkumaan ja aamulla täytyy nousta aikaisin. Huonosti nukutut yöt tarkoittavat sitä, ettei keho jaksa suorittaa työpäivän jälkeen enää liikuntaa - jalat ovat tuntuneet aika säkeiltä toisinaan. Kyllä tämä tästä tasoittuu. Hiljalleen.

Huomenna ja ylihuomenna aion ainakin liikkua. Aion mennä portaita juoksemaan - oikein kunnon rääkki palautukseen! Tänäänkin nousin muutamat portaat ja heti pohkeissa alkoi tuntua. Ajattelin, että ei sellainen peli vetele. Haluan, että kehoni jaksaa työskennellä, liikkua ja voi hyvin.

Ajattelin tuossa tiskatessa (yllätin itseni imuroimalla ja tiskaamalla lastenlauluja lauleskellen tultuani kämpille, kun odottelin eilen rippeeksi jääneitä kasvis-pizzapaloja mikrosta), että kun on lopettanut jatkuvan liikkeessä olemisen, niin sitten jämähtää. Pitää löytää uudestaan moodi päälle. Liikkua haluaa enemmän vain liikkumalla enemmän.

Eilen suuntasin töiden jälkeen pitkästä aikaa Ruoholahteen. Ensin lähijunalla rautatieasemalle ja sieltä metrolla Ruoholahteen. Paljon nopeammin menee lähijunalla kuin körötellä puoli tuntia bussilla. Pitää vain kävellä muutama sata metriä enemmän päästäkseen lähimmälle asemalle. Ihan hyvä vain. Kävin Ruoholahden Jyskissä (koska en tiedä muita Jyskejä) ostamassa uuden froteelakanan sänkyyn. Sen jälkeen maistoin pitkästä aikaa gelatoa ja lattea, olivat sopivasti hollilla.

Kun olin ostanut lakanapakkauksen, niin kävin hetken kuluttua vaihtamassa sen toiseen lakanaan. Aloin jäätelöä syödessäni miettiä, että minkä kokoinen sänky siellä kämpillä onkaan ja muistin, että sänkyni onkin 120 senttiä leveä, eikä 140 cm. Olin ensin epähuomiossa ostanut 160 cm lakanan. Kuka oikeasti unohtaa sänkynsä leveyden - olen sentään joskus omistanut 140 leveän sängyn, mutta se oli silloin, kun asuin vielä Turussa. Sieltä lähtiessä sängyn leveys oli kyllä 160, mutta se tuli myytyä - koska siksi. Froteelakanat ovat parhaimpia, koska ne tuntuvat ihanilta ihoa vasten ja ne pysyvät helposti paikoillaan toisin kuin ei-pingotettavat lakanat. Tuli samalla vaihdettua pussilakanatkin uusiin jokin aika sitten Ikeasta ostettuihin harmaisiin satiinipuuvillapussilakanoihin. Nyt on mukavaa katsella siistiä kämppää.

Ostin tänään luumunpunaisia neilikoitakin, jotka ovat maljakossa ikkuna-laudalla.

Eilen sain maistaa myös herkkua kasvispizzaa, jonka päällä oli sieniproteiinia, joka toi pizzaan mehevyyttä ja pehmeyttä ja kaiken lisäksi maistui hyvältä.

Ennen kuin lähdin Ruoholahdesta kävin myös tässä eriskummallisessa Citymarketissa, joka sijaitsi saman rakennuksen alakerrassa. Löysin sieltä söpön huulirasvan, joka myös korostaa huulien väriä ja jo jonkin aikaa miettimäni CC-voiteen, jota kokeilin tänään töissä ja se on todellakin hieno keksintö.

Se on sinertävää voidetta, joka iholla mukautuu oman ihon väriin ja tasoittaa punoitusta ja ihon sävyä antaen iholle kauniin hehkun. Vaihtoehtoina oli anti-redness ja anti-dullness. Otin nyt anti-rednessin, kunnes on aika vaihtaa anti-dullnessiin. Ihoni ei kun oikein tykkää aina kesästä, niin sille ei oikein saisi laittaa mitään ylimääräistä, mutta pitää ja siihen tarkoitukseen cc-voide on passeli. Tämä voide - toisin kuin muut värilliset voiteet - auttaa ihoa paranemaan ja kaunistumaan. Olen jos joitakin värivoiteita ja meikkejä kokeillut, mutta jokainen niistä tuntuu vain pahentavan ihon kuntoa. Tämä toimii myös aurinkosuojana, joten aivan supertuote kaikin puolin.

  

  

Keskiviikkona töiden jälkeen tapasin ystäväni ja pari muuta. Istuskelimme nurmikolla hetken aikaa patonkeja syöden ja höpisten, kunnes päätimme lähteä Helsingin Tuomiokirkon lähellä sijaitsevaan museoon. Kävimme lasten kaupungissa sekä ylimmässä kerroksessa, jossa oli aika erikoinen teema. Menkää itse katsomaan, en paljasta. Näitä ihania kuvia oli seinillä ja haluaisin todellakin tietää, kuka on ollut taiteilemassa, koska tykkäsin museossa näistä seinätaiteiluista eniten. Pitää käydä uudestaan paremmalla ajalla, ehdimme olla siellä vain puolisen tuntia. Yläkerran oleskelutila näytti varsin houkuttelevalta.

Tämä on tosiaan ensimmäinen Helsingin museo, jossa olen käynyt. Olen käynyt Kiasman aulassa ja putiikissa, joten sitä ei lasketa. Haluaisin kyllä mielelläni käydä monessa museossa ja kulttuuripaikassa katselemassa kauneutta, mutta pitää vähän maksaa siitä huvista. Kyllähän sitä voisi.

Pienenä olin "kirjastonörtti" ja olen vieläkin. Tällä hetkellä harmittaa vain, ettei kirjastot ole auki viikonloppuisin. Pitää odottaa syksyä, että kirjastojen aukioloajat muuttuvat, koska kaikkein mieluiten kävisin kirjastossa viikon-loppuna, kun on aikaa, enkä likaisena ja nuhjuisena töiden jälkeen arkipäivänä.

Tiistaina kävin kääntymässä töiden jälkeen kirjastossa aikomuksenani hakea vain pari leffaa katsottavaksi, mutta kuinkas sitten kävikään, eksyin kolmanteen kerrokseen. :)

Tässä värittämäni toinen kuva hankkimastani Hanna Karlzonin värityskirjasta. Uskokaa vain, oikeasti tämä on vielä hienompi kuin valokuvana. Laitan tämän jokin päivä seinälle. Tätä oli ihaninta värittää. Väritin tätä kolme iltaa ja vähän joinain aamuinakin, etten olisi malttanut lähteä töihin, vaan jäädä värittämään. Ilokseni ja harmikseni sain tämän valmiiksi. Haluaisin värittää tämän saman kuvan toiseenkin kertaan. Hankin tällä viikolla lisää stabilon värikyniä, mutta paksuudeltaan 1mm, kun nuo edelliset ovat 0.4mm ja vaikka niillä on tosi kiva värittää, niin en haluaisi olla koko ajan ostamassa uusia värejä, joten isommat alueet voi värittää isommalla päällä. Jeje.

Sellainen viikko tähän asti.

Hyvää yötä

~ Lilja Lumi