Kukapa nuori nainen ei joskus haluaisi hyvän näköistä vartaloa? En välttämättä tavoittele ihan näin timmiä vartaloa, mutta ihailen silti heitä, jotka jaksavat pitää itsestään huolta. Sitä minäkin haluan. Tavoittelen liikunnalla, hyvillä elämäntavoilla ja tasapainoisella ruokavaliolla hyvää oloa, että jaksaa touhuta kaikenlaista eikä väsyä ihan heti. Parhainta olisi, jos se hyvä olo näkyisi ulospäin terveenä hehkuna.
Syy, miksi tätä kirjoitan ensimmäisenä kesälomapäivänäni on se, että menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa oli siirretty tavaroiden paikkoja. Olen eronnut kuntosalista, mutta saan käyttää kuntosaleja vielä tämän kuun loppuun asti. Kuntosalilta eroamiseen oli kaksi syytä:
1) En halua maksaa sellaisesta, mitä en käytä.
2) En saa aikaiseksi mennä kuntosalille, koska kyseisen ketjun kuntosalit eivät sijaitse työmatkani lähettyvillä tai varrella. (Kuntosalijäsenyyttä ei voinut myöskään jäädyttää kesän ajaksi ilman päteviä lääkärin todisteita tai muuttoilmoitusta toiseen kaupunkiin (pöhköä) )
Kakkoskohdan voi ihan hyvin vetää yli varsinkin tänään, kun löysin uuden innostuksen salia kohtaan juuri kun jäsenyyteni on loppumassa. Syksyllä mietin jonkun uuden salin, mutta kesän kulutan ulkona.
Tänään sattui olemaan synkkä, pilvinen ja sateinen päivä. Luvattua ukkosta en havainnut, mutta muuten aamulla katsoin leffan ja lueskelin, kävin kirjastossa ja kun olin heitellyt tarpeeksi palloa kohti kattoa eli tylsistynyt, niin ajattelin ottaa ja lähteä metrolla kuntosalille. Hyvä että lähdin. Pääosa uuteen kuntosali-innostukseen löytyy jälleen juoksumatosta.
Olin ennen tätä päivää pitänyt jostain kumman syystä jopa viikon tauon kaikesta kuntoilusta. En sen takia, etten olisi jaksanut - en vain viitsinyt syystä tai toisesta. Tein tänään uuden juoksumattoennätyksen. Tykkään aina lämmitellä juoksumatolla, jos sellainen hyvä löytyy kuntosalilta ja totutin samalla uudet kenkäni mattoon. Kävelin ensin reippaasti viitisen minuuttia ja nostin vauhdin hölkkänopeudelle. Ajattelin ensin hölkötellä viisi minuuttia ja sitten hidastaa, mutta hölkkäsinkin yhdeksän minuuttia keskittyen ja alkoi tulla hiki kasvoille ja tunsin vaatteet nihkeiksi. Tulin niin iloiseksi siitä, että pystyin hölköttelemään keskimäärin 10.3 km tuntivauhdilla yhdeksän minuuttia ja siitä, että tuli hiki.
Olen tämän hikiasian joskus kertonut, että miksi siitä ilahdun. Tuli niin superhyvä fiilis, kun poistuin salilta. Tein vielä muutamat voimaliikkeet laitteilla, kävin saunassa ja peseydyin. Niin puhdas, energinen, positiivinen fiilis, että alkoi suunnilleen mielessä soimaan I'm singing in the rain, varsinkin kun ulkona sattui sopivasti satamaan juuri silloin. Täytyisi pitää jonkinlaista sekuntikelloa ranteessa, että pystyisi tuolla luonnossa ja kaduillakin mittaamaan aikaa, eikä suostuisi pysähtymään ennen kuin on juossut jonkun 10 minuuttia. Luonnossa se ei ole niin helppoa, kun ei ole sekuntikelloa, mitä katsoa, eikä maa pidä jalkojasi liikkeessä.
 |
| Molemmat kuvat ovat googlesta. Olen silti aina halunnut kokeilla potkunyrkkeilyä. |
Piristynyt mieliala kertoo myös hyvästä nesteytyksestä. Olen nyt kolmatta päivää hyvällä nesteytyksellä. Nesteytys alkoi siitä, kun piti palauttaa keho tasapainoon. Olen näinä kolmena päivänä päässyt kolmen litran suositukseen, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Salillakin join puolitoista litraa - se on niin helppoa Eddyn (erilaisia Camelbakeja on tullut muuten hurjasti nyt) kanssa, jonka tilavuus on 0.75 litraa. Toivoisin myös juomareppua, jota voisi pitää selässä pyöräillessä tai juostessa metsissä. Olen myös pysynyt kaidalla polulla herkkujen suhteen.
Aamulla söin jäätelöpakkauksen lopun kahvin kanssa (sitä oli ehkä puolitoista desiä jäljellä) katsoessani leffaa, mutta sen jälkeen vain vähän puolukkahilloa ruoan kanssa on voinut kutsua sokeriksi. Johtunee salista: kun kävin Kampin kaupassa salin jälkeen etsimässä iltapalaa, niin ei tehnyt yhtään mitään herkkua tai sokeripitoista mieli. Kävin hakemassa sieltä vain tarpeelliset, mitä meninkin etsimään ja tulin pois. Liikunta todellakin vähentää mielihaluja. Luin tänään, että liikunta myös madaltaa stressiä ja poistaa huolia, mutta se tulikin kerran aiemmin todettua.
Mietin hyvää sopivasti täyttävää ruokaa ja tuli mieleen nuudelit ja kananmuna. Kaupassa on ihan valtavasti erilaisia vehnänuudeleita, mutta kun yritän välttää vehnää, niin onneksi löysin kananmakuista riisinuudelia. Oli ihan hyvää.
Yritin samalla katsoa, josko löytyisi vehnätöntä muroa maustamattoman jogurtin kaveriksi ja näin uuden Granola kaura&hunaja-paketin, jossa luki, ettei sisällä lisättyä sokeria. Ehdin melkein innostua, kunnes luin tuoteselosteen. Erään siirapin jälkeen luki vehnälese - neljäntenä ainesosana. Eli pitäisi vain yrittää tehdä myslinsä itse, jos sellaista haluaa.
Nyt yritän siis elää vehnättömällä, ilman lisättyä sokeria, hyvin nesteytetyllä ja monipuolisella ruokavaliolla. Kesällä on helppo syödä kevyemmin. Katsotaan miten käy. Alku on lupaava.
Jospa välillä nukkuisi. Onko sitä pakko, jos ei väsytä, eikä ole mikään kiire nukkumaan.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti