Viikko vierähti

Tämä viikko on ollut pitkä kuin nälkävuosi. Olen luultavasti ainoa, joka käyttää sitä sanontaa tai sitten en. Maanantai tuntuu kuitenkin olleen ikuisuus sitten ja siihen väliin on mahtunut todella monta päivää. Tämä viikko ei ole ollut kaikkein helpoin, tähän mennessä viikon parhaimmat päivät ovat olleet maanantai ja perjantai. Olen repsahtanut kaksi kertaa sokeriin. Tiistaina murjotin itselleni, miksi menin ostamaan kaupasta pullan, jota en tarvinnut, eikä se edes maistunut hyvältä. Eilen söin eskimopuikon ja rinkulamunkin töissä hyvällä omallatunnolla.

  

Maanantaina kävin vihdoin H&M:llä hakemassa tumman tekonahkarepun, jota olin aiemmin jo katsellut. Valkoinen laukku jouti roskiin, se oli jo repsahtanut ihan kirjaimellisesti, siitä lähti ulkoinen olemus hapertumaan ja sisällä oli likaa, joka ei lähtenyt pois. Nyt on uusi hieno ja kätevä reppu. Tätä saa pidettyä vain toisella olalla ja reppuna selässä. 

Kävin Stockmannilla ostamassa mansikoita ja vähän ruokaa, jotka mahtuivat kätevästi reppuun, kun siellä ei oikein muuta ollut. Etutaskuun mahtuu kaikki kortit, meikit, korut sun muut. Stockmannin edessä en noussutkaan seiskaan vaan nelosratikkaan ja katsoin, mihin se menee. Päätepysäkki löytyi ja siellä näin ja kuulin outoa musiikkia soittavan jäätelöauton ihan läheltä. Miksi jäätelöauton tunnari koskaan muuttuikaan vai onko se aina ollut Helsingissä eri kuin Kaarinassa ja Turussa? Maanantaina paistoi aurinko. Maanantain ja perjantain välillä on paistanut ja satanut ainakin kolme kertaa. Yhtenä iltana satoi todella rankasti ja toisella puolella Helsinkiä ei ollut sateesta tietoakaan. Pienenä ajattelin, että eri kaupungeissa voi olla erilainen sää, mutta en koskaan olisi uskonut, että sää voi vaihdella jopa eri kaupunginosien välillä. Kyllä vain voi. 

Maanantaina ostin Stockmannilta myös nämä kikherne-lehtikaalipihvit, jotka maistuivat hyviltä. Kun keskiviikkona kävin Stockmannilla, niin siellä ei ollut enää näitä pihvejä. Nämä pihvit ovat varmasti todella helppo itsekin tehdä ja varmasti jonain päivänä teen jotain tämän kaltaisia. Pihvien kaverina oli myös punajuuria ja kun punajuuret loppuivat lautaselta, niin haarukoin niitä suoraan purkista. Tykkään punajuurista ja paljon. Myös suolakurkuista/ mauste-kurkuista, vaikka muuten en kovin suolaisesta välitä. Pizzan päällä nämä molemmat on koettu yhtä aikaa. Jokin ruoka oli tällä viikolla liiankin suolainen.

Samana maanantaina söin pinaattilettuja, joita saa myös Stockmannilta - niitä jotka ovat käsin tehtyjä, ei koneellisesti. Niitä söin puolukkahillon kanssa. Varmasti isotädiltä jäi muutakin minulle muistoksi, mutta hän kertoi joskus kaupassa, että Meritalon suomalainen puolukkahillo on ainoaa oikeaa aitoa tavaraa, koska siinä on enemmän marjoja ja vähemmän sokeria, joten en ole ostanut muuta kuin sitä, vaikka se olisikin pikkuisen kalliimpaa kuin vaikka Saarioisten puolukkahillo.

Kuvasin yhtenä aamuna tyypillisen aamupalani. Tällä hetkellä syön puuroni puolukoiden ja mustikoiden kanssa, koska mustaherukka oli kaupasta loppunut. Voisihan niitä kaikkia kolmea marjaakin käyttää puuron seassa. Mansikat ovat liian hankalia puuron seassa. Pienet marjat kuuman puuron seassa sulavat sinne nopeasti ja jäähdyttävät puuroa niin, ettei se ehdi liikaa jäähtyä. Tätä ja munakahvia siis joka aamu.

Maanantaina pyörästäni paikattiin rengas. Sisäkumista löytyi aika suurikin reikä, ei mikään ihme, ettei siellä pysynyt ilma. Nyt on hyvä polkea, vaikka tuntuukin toisinaan aika raskaalta polkea. Töiden jälkeen tällä viikolla takaisin polkiessa pysähdyin ennen Vallilaa miettimään, josko pyörän saisi kutistettua ja laitettua taskuun, niin voisi jatkaa ratikalla perille. 

Pyöräilinköhän kerran tai pari tällä viikolla töihin. En muista. Kuten sanoin, on ollut pitkä viikko ja olen kärsinyt piilostressistäkin, jonka onneksi yhtenä päivänä huomasin, kun pysähdyin ajattelemaan. Stressi on tuntunut tajuttomana väsymyksenä ja madaltuneella ärsyyntymiskynnyksellä, mutta nyt kun olen asian tiedostanut, niin pystyn parantamaan sitä. Tämä viikonlopunkin tapahtuma on stressannut ja hämmentänyt minua. Toivon kovasti, ettei käy niin kuin uudenvuoden aattona. 

Yhtenä päivänä olisin voinut pyöräillä, mutta tiesin sinä päivänä satavan koko päivän, joten silloin valitsin bussin. Pitäisi kai hankkia kunnon pyörä. Olisi ihana saada sellainen sinkula ohuilla renkailla ja mikä olisi alusta asti tehty niin kuin haluaa. Unelmoin jo vuosi sitten eräänlaisesta sinkulasta.

kuva haettu netistä

Pyörässä, varsinkin työmatkapyörä/kaupunkipyörässä olisi tärkeintä, että sillä on hyvä ajaa ja että se olisi mahdollisimman kevyt ajettava ja sillä pääsee nopeasti paikasta A paikkaan B. Olisihan se myös kiva, jos olisi nätin näköinen - tuollaiset pinkit ja liilat renkaat ovat tosi söpöt. Valitettavasti pinkkejä renkaita ei kuulemma löydy kovin helpolla, mutta voihan sitä toivoa. Sisäreunasta pinkit, liilat tai valkoiset olisivat myös kivat. Tuossa on liila ketjukin, hihii. Satula voisi olla ruskea, musta tai valkoinen. Kyllä liilakin satula kävisi. Rungon ja tangon väri voisi mätsätä niin kuin tässä. Liilan, ruskean ja punaisen rungon olen kokenut, nyt voisi kokeilla jotain erilaista. Tykkään toimivasta, mutta olen myös vahvasti esteetikko. Kokonaisuus on hyvä.

  

This is where trains go by

Eilen töiden jälkeen söin ja yritin hetken nukkua ja varmaan onnistuinkin muutaman minuutin torkkumaan. Seitsemältä lähdin totuttelemaan jalkoja jälleen uusiin kenkiin tällä kertaa lenkin muodossa. Ilta oli kaunis. Alunperin ei pitänyt ollenkaan kuvailla, mutta minkä sitä itselleen voi. Pitäisi luultavasti jättää kännykkä pois matkasta, ettei tulisi kuvattua. Tosin olisi harmittanut, jos en olisi saanut yhtään kuvaa eiliseltä illalta. Aurinko on nykyään niin myöhään vielä korkealla. Seuraan Instagramissa paria henkilöä, jotka kuvaavat Helsingin ilta- ja aamutaivaita ja monia muitakin luontokuvaajia, mutta en vain ymmärrä, mistä he löytävät niin kauniita paikkoja. Kesällä aion mennä ristiin rastiin ratikoilla ja pyörällä. Eilenkin näin kymppiratikan ja ajattelin, etten ole koskaan ollut sen kyydissä, mihin se mahtaa mennä. Ja jossain bussissa luki Kirurgi. Niin jänniä nimiä joillain paikoilla. Näin myös tämän yhden punaisen pikkuratikan, jonka kyydissä en myöskään ole ollut.

Hakaniemen sillalla olevasta näkymästä otin todella monta kuvaa, koska useimmiten vain muutama kuva onnistuu ja toisaalta näkymä oli niin kaunis, että olisin halunnut tallentaa sen juuri sellaisena kuin näen sen itse. Valitettavasti se ei ole kännykällä tai oikeastaan millään kameralla täysin mahdollista. Paikalla oloon liittyy enemmän tunteita kuin vain kuvan näkemiseen. Oli valloittavaa ja ihanaa katsella sitä maisemaa ja jäinkin siihen hetkeksi ihastelemaan. Tuntui, että se ilta-aurinkokin vielä lämmitti. Tuo epämääräisen näköinen kasakin, joka näkyy kuvassa vasemmalla, näyttää aurinkoista taivasta vasten hienolta. Se oli eräänlainen lautta, minkä kyydissä oli pikkuinen kauhakuormaaja. 

Jospa tänään jotain keksisi. Menisi ulos, ottaisi pyörän mukaan. Aurinko paistaa. Ainakin ruokatarpeita pitää ostaa. Toivottavasti myös illalla jotain mukavaista.

Nauttikaa vapusta.

~ Lilja Lumi

P.S. Luin (olikohan Kuntoplus-) lehdestä, että japanilaiset käyttävät ihonhoitona sellaista, että laitetaan oliiviöljyä tai arganöljyä kasvoille ja pyyhitään vanulapulla pois. Pitäisi kuulemma syväpuhdistaa tms. Olen koittanut nyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla näki, että se todellakin on vaikuttanut yön yli (en siis edelleenkään hoida aamuisin kasvoja) niin että iho on kuulaampi ja mikään finni ei ainakaan tulehtunut aineesta, vaan punoitus pieneni ja ihon sävy oli tasaisempi. Eilen söin sen munkin ja jäätelön, niin ne vaikuttivat vähän huonosti ihoon, mutta muuten vaikuttaa hyvin. Eilen kokeilin käsivarrenkin ihottumalle oliiviöljyä, niin ihottuma hävisi melkein kokonaan.

Tottakai illalla käyn suihkussa ja pesen kasvot normaalilla kasvojenpesuaineella ja sen jälkeen levitän kasvoille ja kaulalle oliiviöljyn ja pyyhin vanulapulla pois. Tuntuukin hyvältä :) Ajatella, että etsii vuosia sopivaa ihonhoitotuotetta ja vastaus löytyykin keittiöstä.